Nimi: Sinin ja kosinin jaksollisuus
Kirjoittaja: Bluji Ronen
Ikäraja: S
Genre: chick lit, drama
Päähenkilöt: Athene, Billie
Varoitukset: nada
Haasteet: Oneshot10 (763 sanaa), Eeppistä kertomakirjallisuutta (chick lit)
A/N: Athenesta tulee nyt tekstiä. Toimikoot nyt hänestä kertovissa teksteissä punaisena lankana matemaattiset otsikot, jotka todennäköisesti pelottavat pois puolet lukijoista. 
// Niin, ja oneshot viittaa siis Toisen asteen yhtälön ratkaisukaavan (K-11) tapahtumiin. Näin huomioksi.***
Athene asteli itsevarmoin tasaisin askelin Twin Bridgesin kauppakatua kahdentoista sentin punaisilla koroillaan, leveän mustan lierihatun varjossa. Hän ohitti Chanelin ja Louis Vuittonin liikkeet, kääntyi katsomaan niiden ikkunoihin sinä aamuna asetettuja uusia syysmuodin kulmakiviä, tuhahti tylsistyneen oloisena ja jatkoi vain eteenpäin. Hän sukaisi jostakin karanneen ruskean hiussuortuvan takaisin ojennukseen korvalehden taakse täydellisen kampauksen reunaan. Athenelle muoti ja ulkonäkö oli elämä. Hän oli kosmopoliitti seurapiirijumalatar, jota miehet pelkäsivät ja naiset ihailivat tai ehkä toisin päin, sillä ei ollut väliä.
Saavuttuaan yhden keskustan monista Starbuckseista eteen Athene tervehti ystävällisesti poskisuudelmalla Billietä, rakasta ja ehkäpä pitkäaikaisinta ystäväänsä. Billie oli kaunis mutta ei niin pysäyttävä kuin Athene, hänestä puuttui oikeanlainen elämänilo ja –rakkaus. Naiskaksikko vaihtoi kuulumiset ja kuumimmat juorut; Violet Dallowayn poika oli kuulemma karannut koulusta ja yrittänyt varastaa jonkun muka tärkeän täysin merkityksettömän ämmän käsilaukun. Athene naurahti kylmästi huhulle – kuka nyt Dallowaysta välittäisi, hän oli niin passé – ja käveli kahvilan sisään kuin Euroopan omistaja. Tiskillä hän tilasi kylmin katsein työvuorossa olleelta kohtalaisen komealta pojulta – jolle olisi ehkä saattanut löytyä jokin tarve seurapiiriympyröistä, jos tämä ei vain olisi ollut hanttihommissa kahvilan kassalla - mausteisen soijalatten. Athene korosti tilauksensa ja olemuksensa tärkeyttä naputtamalla kivikovilla siniseksi lakatuilla kynsillään pöydän lasipintaan.
Hetken päästä kaksikko pääsi ulos kahvilasta, ja Athene maisteli kupistaan hänen arvolleen sopivaa kahvia armottomalla makuskaalalla, vaikkakin elämyksen tuntui pilaavan hänen väärin kupin kylkeen kirjoitettu nimensä. Kuka idiootti voisi ymmärtää hänen nimensä Athenaksi, A-kirjaimella kirjoitettuna? Ensireaktio kahvilassa oli sieluun ja ääneen piilotettua vihaa, mutta hän oli jo kauan sitten oppinut, että energian tuhlaaminen merkityksettömiin itikoihin oli tarpeetonta. Hän oli kaukana heidän yläpuolellaan. Niin oli myös päivän shoppailuretken kohde, Guccin liike, josta Athene tiesi vuorenvarmasti löytävänsä tismalleen oikean jakkupuvun, jolla hän selviäisi syksyn ensimmäisistä varainkeruujuhlista.
Naiset päätyivät siis keskustan ytimeen, jossa hienostorouvien putiikit ja rikkaiden herrojen toimistot sekoittuivat lasi- ja teräsrakennusten eri tasoissa. Guccin liikkeessä Athene oli jo entuudestaan tuttu, siellä tytöt tiesivät jo viimeisten kuukauden ajalta hänen tiukan seulansa ja vaativan makunsa. Kasvot ja vartalot vaihtuivat entisten myyjien muuttuessa liian vanhoiksi ja siten arvottomiksi tuotemerkkiä ajatellen, nimet olivat aina samat: Brittanyt, Juliat ja muut vastaavat tervehtivät aina yhtä suurella kunnioituksella seurapiirikuningattaria. Vain Athene, Billie ja muut heidän ikuisesta ystäväpiiristään olivat pysyviä, he olivat ikuisesti 28-vuotiaita jumalattaria.
Ruljanssi Guccilla oli myös aina samanlainen. Tytöt tuovat Athenelle ja hänen vanavedessään kulkeville ystäville esille uusimpia – siis sanan todellisessa, syvimmässä merkityksessä – asuja, mitä ikinä ne sitten sattuivatkaan olemaan, sitten Athene kiertelee katsellen niitä. Hän hylkää niistä heti puolet, pohtii jäätävänä parista kolmesta sopivaa, kokeilee tasan yhtä eikä ole siihen tyytyväinen. Sen jälkeen kaupan omistaja pahoittelee pohjattoman lompakon omaavalle naiselle vartin verran, ehkä suutelee tämän jalkoja – ei tietenkään kirjaimellisesti, pedikyyri ja kengät menisivät pilalle – ja yhtäkkiä, kappas, jostakin löytyy aivan täydellinen asu. Niinpä kävi tälläkin kertaa, kunnes…
Athene oli kääntänyt vallanosoituseleenä selkänsä myymälään päin ja katseli nyt syrjässä suurten paneeli-ikkunoiden läpi sokeana liikenneympyrää, muita keskustan tärkeimpiä liikkeitä. Hän odotti ympäripyöreän sovitusvalssin askelsarjan päätöstä, viimeistä asua. Yhtäkkiä hänen katseensa jäätyi kadulla liikkeen ohi kävelevään mieheen, joka oli epäsiisti – ainakin Athenen asteikolla – mutta niin varmasti ennalta tuttu. Miehen päällä oli tummansininen, selvästi useamman vuoden vanha nuhjaantunut merimiestakki, jonka Athene tiesi nähneensä aiemminkin. Kun hän katseli miehen paksua, villiintynyttä kampausta, hän tajusi, mistä oli kyse. Edellisen yön uni täysin vieraasta yökerhosta kohosi hitaasti hänen ajatuksissaan pintaan kuin kuohuviinilasillisen kirpeät kuplat. Miehen nimi oli Wyatt, Athene oli siitä täysin varma.
Athenen ajatusleikki katkesi, kun Billie yskäisi – miten tämä kehtasi? – hänen takanaan hiljaa. Nainen käännähti, ja hänen sinisissä silmissään oli veitsenterävä katse. Se viilsi Billietä, joka empi hetken – todellinen seurapiirikuningatar ei ole koskaan epävarma – mutta lopulta tämä taipui puhumaan.
"Mitä mielessä, Athene rakas? Asu on kohta valmis sovitettavaksi, omistaja pyysi sanomaan", Billie sanoi ystävällisellä äänellä Athenelle, joka tuntui nyt sulavan ikijäästään hieman.
"Mies. Sinä tiedät kyllä", Athene totesi ja nosti mikroskooppisen pienen eleen verran kulmiaan korostaakseen lausahdustaan. Billie naurahti, vaaleita hiuksia korostavat punaiset huulet erkanivat paljastamaan välähdykseksi täydellisen hammasrivistön.
"Loganko? Herra Glass on kuulemma jälleen vapailla markkinoilla… ne hiukset, silmät, se upea rintakehä… ja paksu lompakko. Sinun kannattaisi koittaa onneasi", Billie lisäsi ylpeän näköisenä. Logan Glass oli heidän ikäisensä, myös aina 28-vuotias, porvari, jonka perheellä oli loputtomasti rahaa. Tämä ja rikas isipappa mahdollistivat sen, että Loganin olemuksessa oli kuolattavaa kenelle tahansa naiselle, koska hän pystyi keskittämään kaiken aikansa täydellisyyden tavoitteluun. Athenekin oli tavannut lähes lipevyyteen taittuvan charmikkaan miehen muutaman kerran varainkeruujuhlissa. Naisten piirin Claire osasi kertoa, että Logan oli kuulemma hyvä käyttämään kieltä – useammallakin kuin vain yhdellä tai kahdella ensimmäisenä mieleen tulevalla tavalla.
"Mikä ettei, Billie kulta. Olisiko se asu muuten nyt vihdoinkin valmis?" Athene vastasi niin sydämellisesti kuin pystyi ja siirtyi sitten tehokkaasti seuraavaan asiaan. Wyattin kasvot parransänkineen saivat pusertua hänen alitajuntansa uumeniin; nyt oli aika yhdelle jumalista, Muodille.
