Fandom: Glee
Kirjoittaja: Dria
Paritus: Rachel/Tina
Genre: Romantiikka
Varoitukset: -
Disclaimer: En omista Gleetä enkä saa ficcailustani korvausta.
Haasteet: vuosi raapalehtien 3A/N: Gleen ekaa tuottaria katsoessa ihastuin tähän paritukseen, eikä Glee femmeä voi koskaan olla liikaa. Kommentointi olisi erittäin toivottua etenkin, koska fandom on minulle uusi.
Tyttöjen välisestä ystävyydestä, S
Sanamäärä: 100+150+100+100+150
Rachel oli ärsyttävä. Tina katsoi laulavaa tyttöä. Hän tiesi olevansa kateellinen toisen laulutaidosta, mutta se ei ollut ainoa syy, miksi tyttö sai Tinan pahalle tuulelle. Rachel oli näkyvä vain kuorossa, käytävillä hänet huomasivat vain kiusaajat.
Miksi tyttö ei jättänyt häntä rauhaan? Tina saattoi kävellä Rachelin ohi käytävällä ja kääntyä katsomaan kummastuneena taakseen. Kuinka näkymätön Rachel olikaan, ja siltä Tina huomasi hänet joka kerta.
Miksi hän ei voinut vain kävellä ohi kuten muutkin ja nauraa, kun Rachelin valkoiselle neuleelle jäi sinisiä raitoja? Tina ei ehtinyt kääntää katsettaan, vaan joutui kohtaamaan ruskeiden silmien katseen. Rachelia oli loukattu, eikä kukaan huomannut.
Paitsi Tina.
---
“Oletko koskaan suudellut ketään?” Tina kysyi katsoessaan käytävän laidoilla toisiaan vasten olevia cheerlandereita ja jalkapalloilijoita.
“En ole löytänyt sopivaa kandidaattia”, Rachel vastasi katsomatta huulista toisiinsa kiinnittyneitä pareja.
“Kuoroon liittymisen jälkeen tuskin meistä kumpikaan ketään löytää...” Tina mutisi happamasti. Showkuoroa ennen kukaan ei ollut nähnyt häntä, sen jälkeen hän oli saanut monta kertaa puistella jäähilettä paidastaan ja niskastaan. Kaikki edistys ei valitettavasti ollut myönteistä.
“Kun New Directions menestyy, meidän päälle ei enää kaadeta jäähilettä”, Rachel sanoi päättäväisesti.
“Jos, Rachel, jos”, Tina korjasi ja sävähti hivenen jäähilejuoman lentäessä hänen kasvoilleen. He vilkaisivat toisiinsa ja kelloon. Gleen alkuun oli viisi minuuttia.
“Otitko vaihtovaatteet?” Rachel kysyi ja pysähtyi kaapilleen. Tinan kaappi oli vastakkaisella puolella käytävää, ja hän näpersi lukkoa nopeasti auki. Jäähileet valuivat paidan sisään inhottavasti, mikä nopeutti molempien tyttöjen liikkeitä.
“Tietenkin”, Tina vastasi avatessaan vessan ovea. Hän vilkaisi peilin suuntaan nopeasti ja naurahti happamasti. “Ja meikkini ovat mainosten mukaan vedenkestäviä. Tulihan testattua sekin...”
---
Ensimmäinen suudelma oli harjoittelua, kuten oli toinen ja kolmaskin. Ne olivat hapuilua ja täynnä pelkoa. Entä jos suudellessa poikaa he olisivat huonoja ja joutuisivat jätetyiksi? Samat epäilykset nakersivat molempien mieliä, joten Rachel ehdotti harjoittelua. Tina suostui, sillä kummallakaan ei ollut mitään menetettävää. He olivat jo pohjalla.
He tapasivat muutaman kerran kaupungilla Rachelin tanssituntien jälkeen, kävivät kahvilla ja etsivät aution paikan. Kukaan ei ollut todistamassa punastelua, nenien kolahtamista yhteen ja hermostunutta hymyä.
Ensimmäisen romanttisemman suudelman he jakoivat kuljettuaan käsi kädessä pimeällä pikkukujalla, jossa kukaan ei voinut nähdä. Se ei ollut ehkä merkittävää, mutta tytöille se oli uuden ja pelottavan asian alku.
---
“Täällä taas?” Tina tervehti kuivasti katsoessaan punaisen jääsohjon uhriksi joutunutta Rachelia. Punainen kyllä sopi tytölle, mutta toisessa muodossa.
“Valitettavasti. Eikä minulla ole vaihtovaatteita mukana”, Rachel huokaisi sukiessa hiuksiaan.
“Auts”, Tina totesi tietämättä mitä muutakaan sanoisi.
“Sinulla on jäätä hiuksissasi”, Tina sanoi, “pysy paikoillasi.”
“Kiitos”, Rachel mutisi hämillään. “Luulin saaneeni ne pois.”
Tina painoi huulensa hänen huulilleen varovaisesti.
”Niin saitkin”, aasialaistyttö paljasti hapuilevien suudelmien välistä. Kummatkin etsivät askelten kopinaa valmiina kääntymään peilikuviensa puoleen, jos joku tulisi. He hakivat turvaa toisistaan, koska muille he olivat näkymättömiä, mutta pelkäsivät paljastumista.
“Haluatko jatkaa?” Rachel kuiskasi painaessaan päänsä vasten Tinan olkapäätä. Tina oli turvallinen.
“Ehdottomasti.”
---
“Rachel?” Tina aloitti odottaessaan englannintunnin alkamista käytävällä paikassa, jonka ohi jäähilejuomia kantavat oppilaat eivät kulkeneet. Rachel oli hänen takanaan piilossa, vaikka se ei toista tyttöä miellyttänyt.
“Niin?”
“Luulen, että olen ihastunut”, Tina sanoi äärimmäisen nopeasti. Hänen silmissään oli kyyneliä. Hän ei sanonut pelkäävänsä, koska Rachel tiesi jo. Poikaystävä oli jotain, mistä kummallakaan ei ollut kokemusta.
“Oikeasti? Kehen?” Rachel kysyi ja hymyili tekohymyään, vaikka tytöllä ei ollut mitään syytä hymyillä. Tina toivoi, että Rachel ei hymyilisi.
“Mikeen ja hän pyysi minua ulos”, Tina kuiskasi. Kyynel valui poskelle ja jätti mustan viirun poskelle. Rachel pyyhki sen automaattisesti pois. He katsoivat toisiaan silmiin sanomatta sanaakaan.
“Minulla oli kivaa”, Rachel rikkoi hiljaisuuden.
“Niin minullakin...” Tina mumisi.
“Voimmeko me pysyä ystävinä?” Rachel jatkoi epävarmasti.
“Se olisi hienoa…”
“Onnea.”
“Joo, kiitos.”
Tina suuteli nopeasti Rachelin huulia ja tunsi vihlaisun huomatessaan, kuinka tutun tuntuista se oli. Hän olisi pyytänyt Rachelia Miken sijaan, jos tytöt saisivat ihastua tyttöihin.
**
