Odotus palkitaan
Kirjoittaja: Lunalotta
Genre: matkailu femmefluffylla viimeisteltynä
Paritus: Meri/Minttu
Ikäraja: S
Sanoja: +700
Summary/quote: Hän halusi päästä jo lähtemään, päästä tyttöystävänsä Merin iloiseen syleilyyn.
A/N: Ja sainhan minä tänne jotain uutta julkaistavaa jo parin päivän päähän! Jotenkin tuntuu, että mulla on uusien hahmojen luomissyndrooma - eli mä pikemminkin luon uusia hahmoja asioiden, ominaisuuksien tai tapahtumien ympärille eikä niin, että yrittäisin sovittaa edellämainitut jo olemassa olevalle hahmolle, mulla kun on niitä noin 70! Tää lyhyt shotti sijoittuu vuodelle 2019. Meri on 24 ja Minttu 29.
Tän piti osallistua kesäfestiin muttei ehtinyt, inspiraationa toimi kuitenkin seuraavat:
15. Satoi kolmatta päivää.
17. juna, laituri, poimia, syleillä, hetkittäin
28. Matkailu. Monen kesään matkailu kuuluu erottamattomana osana. Miten olisi kesäinen roadtrip tai vaikkapa risteily järven selällä?
Jospa tulevaisuudessa mun shotit olisi pidempiä, tämä nyt oli vähän tällainen lyhkäinen! Toivottavasti tykkäätte kuitenkin. (ja kielsin juuri itseäni luomasta uusia hahmoja ja käskin keskittyä syventämään jo olemassa olevia. Katsotaan kauan kielto pysyy voimassa!
)
------------------------------------
Satoi kolmatta päivää. Tuuli tehosti viileydentunnetta iholla, vaikka lämpötila oli Mintun puhelimen mukaan 16 astetta. Minttu olisi halunnut seistä laiturilla odottamassa junaa aurinkoisessa säässä, eikä kyhnöttää sisällä asemalla katsellen sateen harmautta ikkunasta junan ollessa myöhässä puoli tuntia viivästyneiden lähtöjärjestelyjen vuoksi. Hän halusi päästä jo lähtemään, päästä tyttöystävänsä Merin iloiseen syleilyyn.
Kuin olisi lukenut Mintun ajatukset, puhelin värähti Whatsapp-viestin merkiksi.
Meri <3 12.05
Joko oot päässyt lähtemään?
En vielä. Joudun odottamaan vielä 20 minuuttia. Jotkut lähtöjärjestelyt viivästyttänyt :/
Meri <3 12.05
Äh, ja sä kun tunnetusti vihaat odottamista… Ootko ottanut ees kahvia odotellessa? Minttu virnisti itsekseen. Jos Minttu joutui odottamaan, hän yleensä kulutti ajan kahvilla jos mahdollista. Se rentoutti ja auttoi häntä olemaan kärsivällisempi.
Joo. Yhen kupin oon jo ehtinyt juomaan, mietin että ottaisko toisen. Mutta ehkä otan sitten junassa
Meri <3 12.06
Mä arvasin Tunnen sut niin hyvin <3 Koeta nyt ees sen verran odottaa, että juot sen toisen kupin sit junassa!
Mää yritän. Mut oottaminen on ihan kauheeta.
Meri 12.06
Tiiän. Mut odotus palkitaan
Toivon että tuo oli vihjaus…
Meri 12.06
Minttu pisti puhelimen pois ja päätti Merin kehotuksesta huolimatta hakea kuitenkin vielä toisen kupin kahvia.
”Hyvät matkustajat, tämä on Inter City-juna Rovaniemeltä Helsinkiin. Seuraavat pysähdyspaikkamme ovat Ylivieska, Kokkola ja Seinäjoki. Junassa on ravintolavaunu. Hyvää matkaa.”
Vihdoin juna oli saapunut 12.25 ja lähtenyt samalla minuutilla eteenpäin. Minttu oli kertonut Merille junan päässeen liikkeelle ja kuunteli nyt jotain englanninkielistä podcastia, jota hänen tyttöystävänsä oli suositellut. Matalan naisäänen kuuluessa kuulokkeista Minttu katseli ikkunasta ulos. Edelleen satoi. Hän toivoi, että perillä Helsingissä olisi edes hieman parempi sää. Hän rakasti aurinkoisia kesäpäiviä, jolloin saattoi vain istua laiturilla varpaita viileässä vedessä uittaen samalla, kun hento tuuli leyhytti hänen pitkiä tummanruskeita hiuksiaan sekaisin. Tällainen ankeanharmaa sade ei ollut yhtään hänen mieleensä, hän inhosi kastumista (josta Meri jaksoi kuittailla sanoen häntä sokerista tehdyksi). He olivat suunnitelleet menevänsä Merin perheen mökille Kotkaan, ehkä silloin sää olisi suotuisampaa.
Eräs muisto tulvahti mieleen ja sai hymyn Mintun huulille. Vuosi sitten kesällä he olivat istuneet mökin terassilla juoden punaviiniä auringonlaskussa. Meri oli ujuttanut heidän sormensa lomittain ja sanonut hänellä olevan Mintulle jotain, joka tekisi tästä hetkestä vielä suloisemman. Minttu oli uteliaana noussut Merin kehotuksesta ylös ja kävellyt tämän kanssa laituria kohden.
”Odota siinä hetki”, Meri oli sanonut ja Minttu oli jäänyt odottamaan naisen juostessa jonnekin. Hetken kuluttua tämä tuli takaisin käsissään mitä kaunein kukkaseppele, jossa oli hänen itse poimimiaan punaisia ja keltaisia kukkia. Mintun sydän oli sulanut – hänellä oli tiettävästi heikko kohta suloisiin kukkasiin.
”Nyt olet vielä kauniimpi jos mahdollista”, Meri oli sanonut asetettuaan seppeleen Mintun hiuksille.
”Oulusta tulleita?” konduktöörin kysymys herätti Mintun takaisin nykyhetkeen. Hän etsi lipun puhelimestaan ja näytti sen konduktöörille, joka jatkoi tämän jälkeen matkaa. Minttu sen sijaan vilkaisi tulleen Whatsapp-viestin, joka oli arvatenkin Meriltä.
Meri <3 12.36
Kävin just ostamassa sua varten kahvia!
Hyvä homma. Ohan sulla pullaa?
Meri 12.37
Tietysti! Just eilen leivottua!
Jee <3 Sitten mun elämästä ei puutu mittään!
Meri piti Mintulle seuraa lähes Tampereelle saakka, kunnes nainen päätti siirtyä ravintolavaunun puolelle. Sää oli ehtinyt muuttua jo paremmaksi – ulkona paistoi viimein aurinko. Juna oli nyt enää vain 20 minuuttia aikataulusta myöhässä, eikä Helsinkiin menisi enää kuin vajaat kaksi tuntia. Vaikka Minttu oli matkustanut kyseisen junamatkan kolmen vuoden aikana jo lukuisia kertoja, oli se hänen kärsimättömälle luonteelleen aina yhtä pitkästyttävää. Meri oli heistä sen sijaan se, joka voisi viettää junassa aikaa vaikka kokonaisen päivän ongelmitta. Hetkittäin Minttu oli kateellinen toisen yltiömäisestä kärsivällisyydestä.
”Seuraavana Helsinki. Nästa Helsingfors. The next top Helsinki.”
Minttu lähes juoksi junasta ulos kun tämä pysähtyi ja ovet aukenivat. Hän etsi vimmatusti vaaleita kiharia hiuksia ja punaista neulepaitaa.
”Tässä mä oon, hölmö”, naurahti Meri pian hänen viereltään.
”Missä välissä sää siihen tulit?” ihmetteli Minttu ja syleili rakastaan. Kuukausi oli pitkä aika erossa.
”Äsken, kun sä katselit ihan muualle”, toinen totesi hymyillen ja Mintun oli pakko antaa hellä suukko noille huulille. ”Ihana nähdä taas pitkästä aikaa!”
”No sanopa muuta.”
”Mä en halua sanoa mitään, mä haluan vaan suudella sua uudestaan ja uudestaan”, Meri sanoi ja sanojensa vakuudeksi kurottautui suutelemaan häntä melkein päätä pidempää naisystäväänsä. Minttu kietoi kädet toisen ympärille ja he jäivät siihen syleilyyn pitkäksi aikaa.
”Ehkä mennään nyt vaan kotiin”, Meri sanoi ja he irtaantuivat ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen. Naiset ottivat toisiaan kädestä kiinni ja lähtivät kävelemään kohti Merin autoa.
Siinä hetkessä Minttu unohti autuaana pitkän junamatkansa ja nautti rakkaansa läsnäolosta. He saisivat olla yhdessä kokonaiset kaksi viikkoa, ennen kuin Mintun olisi palattava takaisin Ouluun yliopisto-opintojensa pariin.
Mutta se hetki ei ollut onneksi nyt, oli vain he kaksi ja edessä siintävä ihanuus.
A/N2: Jos rivitykset, koodit sun muut ei näytä ulkonäöllisesti hyvältä, saa vinkkiä heittää te ketkä jotain näette