Tämä on vanha fikki, mutta kerta kirjoittajaa edelleen näkyy Finissä niin ajattelinpa nyt tulla kertomaan, miten tästä pidin. Tämä oli kivan kepeä ja tykkäsin etenkin lopetuksesta. Tässä kuvailtiin hyvin Siriuksen sekavia tunteita. Jäin toki kaipaamaan tavallaan selostusta, että miten James päätyi tuntemaan samoin, mutta ymmärrettävää ettei lyhyisiin oneshotteihin kaikkea infoa voi änkeä.
Pidin siitäkin, miten auringonotto pysyi tässä semmosena punasena lankana ja johdatti kohtauksen eteenpäin.
Jeespoks, tää oli aika symppis. Oon aiemmin tuulettanut Remus/Siriuksen puolesta, mutta ehkä hellyn tällekin paritukselle nyt.