Tulikärpästen tanssia kuunvalossa ja muita tarinoita, K-11

[Dria]

Kirjoittaja: Dria
Beta: -
Ikäraja: Vaihtelee raapaleittain, S-K13
Genre: Romantiikkaa ja/tai söpöilyä

Disclaimer: En omista Pottereita enkä saa rahallista korvausta ficeistäni.

A/N: Tänne keräilen romantiikkaraapaleita, ehkä enemmän, ehkä vähemmän. Ikäraja pysyttelee maksimissaan K13 (koska insesti on rakkaus) riiippuen tietenkin raapaleesta. Ekassa viestissä ei ole raapaletta, josta ketjukin sai nimensä, mutta kyllä viimeistelen senkin piakkoin.

(Pari)toiveita otan mieluusti vastaan, ja toteutan ne 99% varmuudella.

Toivelista
Lily/James
Regulus/Sirius
Severus, Remus tai Severus/Remus



Pari: Tonks/Luna
Haasteet: Femme10 vol 2, Ficlet 300, FF50 (Koti ), Kerää kaikki hahmot (Tonks)
A/N: Minun piti kirjoittaa K-18 fluffia ja romatikkaa…


Olentojahtia kynttilänvalossa, S

”Miksi istumme melkein pimeässä?” Tonks kysyi tyttöystävältään, joka oli painautunut hänen kylkeään vasten ja lepuutti päätään vasten aurorin olkaa. Ainoastaan hento kynttilänliekki loi valoa huoneeseen. Tonksin sormet vaelsivat pitkin toisen naisen vaaleita hiuksia.

”Pidän kynttilänvalosta”, toinen nainen mumisi vaimeasti ja kohotti päätään lähes olemattomasti. Vaalean siniharmaat silmät painuivat raolleen. Viikko oli ollut raskas molemmille, etenkin nuoremmalle.

”Heliopaatitko sinut väsytti noin täydellisesti?” Tonks kuiskasi pehmeästi. Hän tiesi tarkkaan, että Luna oli tutkinut tulihenkiä viimeisten viikkojen aikana. Pinkkihiuksinen aurori epäili, että mielenkiinto kynttilöitä kohtaan oli vain tiedostamatonta tarvetta tavoittaa olento, vaikka niiden olemassaolosta ei ollut takeita. Toisaalta Lunan seurassa sadut olivat totta niin kauan kun niihin uskoi.

”Eivät…” Luna haukotteli ja käpertyi pienelle kerälle lähemmäs Tonksia. ”Voisin nukahtaa tähän…”

Lunan tasaantunut hengitys hetken kuluttua paljasti, että tyttö oli todella nukahtanut.


// Sca siirsi ikärajan alaotsikosta yläotsikkoon

[Dria]

Paritus: Luna/Katie

A/N: Ideanpoikasen sain Owl Cityn kappaleesta Fireflies. Katie/Luna on taas niitä pareja, jotka ovat kummitelleet mieleni perällä jo jonkin aikaa.
Haasteet: Rare 10, FF 50 (Tunnit), Vuosi raapalehtien 3, Femme10 vol.2, 3 ikärajaa 2

Tulikärpästen tanssia kuunvalossa, S

You would not believe your eyes
If ten million fireflies
Lit up the world

Katie rakasti yöllä lentämistä tähtien tarkkaillessa luudan jokaista värähdystä, jokaista suhahdusta ilmassa. Tylypahkan nukkuva hahmo oli lähellä rauhoittavana, ja järven peilityyni pinta heijasti täysikuun, puolikuun, sirpin, tai jopa uudenkuun haparoivan hahmon ystävällisesti. Nyt taivaalla loisti vähenevä kuu, pelkkä kuunsirppi, joka kuvasti Katien katoavaa aikaa.

Muutamia tunteja oli jäljellä, loppu lähestyi, ja hän halusi saada mahdollisimman monta muistoa. Keväiset tuulet sotkeutuivat hiuksiin, kantoivat mukanaan kukkien pehmeää tuoksua. Tulikärpäset liitelivät ilmassa, kerääntyivät ruohikossa kävelevän hahmon ympärille kultakuoreksi.

Lintunäkökulmasta katsottuna tulija näytti pieneltä ja hauraalta. Valon keskeltä paljastuivat kalpeat kasvot, ja Katie laskeutui muutaman metrin päähän kostealle ruoholle. Hän huomasi, ettei tulijalla ollut kenkiä, paljaat jalat olivat kasteen pisaroimat ja ruohon tahraamat.

”He haluavat tanssia,” vaalea tyttö sanoi viitaten hohtaviin hyönteisiin ympärillään.

”Luna…” Katie puraisi huultaan, jottei olisi nauranut, suudellut ja vetänyt tyttöä tanssiin, vieläpä kaikkia yhtä aikaa. Pienet valopallot tekivät tilaa, valaisivat heidän haparoivia valssiaskeliaan kuunvalossa. Luna ohjasi häntä lähemmäs järveä hymyillen.

Minuutit valuivat elämän tiimalasin läpi ja lipuivat pimeyteen tyttöjen tanssiessa. Valopallosinfonian päätyttyä tytöt lepäsivät sylikkäin nurmikolla, kumpikaan ei tiennyt kuinka he olivat päätyneet maahan. Kapea kuunsirppi tarkkaili heitä uneliaasti, ja pienet tulikärpäsetkin alkoivat jo kyllästyä.

”Luna… pitäisikö meidän mennä sisälle?” Katie kysyi tuntiessaan, kuinka kastepisarat läpäisivät hänen kaapunsa.

”Miksi? Taivas on kaunis,” Luna sanoi ja painautui lähemmäs rohkelikkotyttöä.

”Niin…” Katie vastasi mitään ajattelematta. Hän katseli, kuinka pienet tulikärpäset katosivat tähtitaivaan sekaan sanomatta jäähyväisiä. Hyvästit olivat lopullisia. Ilta oli hänen viimeisensä Tylypahkassa, joten hän voisi nauttia siitä.

[FractaAnima]

Oi kuinka kauniita.

Olentojahtia kynttilänvalossa on lämmin ja turvallinen. Saa autuaan hymyn huulille, kun taas Tulikärpästen tanssia kuunvalossa on kaihoisa, raikas ja täytetty ihanalla kuvailulla ja kielikuvilla. Minä pidin näistä todella paljon!

-Frac

[Dria]

Frac, kiitos kommentistasi. pahoitteluni, etten ole vastannut, mutta romantiikkaraapaleet ovat takkuilleet ja minusta on kivempi vastata ja lisätä uusi raapale samalla. Hienoa kuulla, että pidit näistä.

onski, Lily/Jamesia? Jep, eiköhän se onnistu. Kirjoittelen sitä piakoin Huippua, että tyksit näistä.

Paritus: femme, mutta nimiä ei mainita
Genre: haikeusromantiikkaa

A/N: En enää edes muista, mistä nimi tulee. Tämä on yksi raapalehautausmaalta keskeneräisenä kaivamani raapale. Kirjoitin aaveista muistaakseni puolisen vuotta sitten. Tämä on muuten raapalevuoteni viimeinen raapale.

Fahrenheit, K-11
Sanamäärä: 100

Korpinkynsitornin takan hormi jäähtyi hitaasti, sillä laimeat liekit eivät jaksaneet enää pitää kiveä hohtavan kuumana. Aution oleskeluhuoneen läpi lipui kaksi vaimeasti hihittävää naisaavetta.

”Haluaisin kokeilla sitä tuolla”, pidempi nainen hihitti ja veti seuralaisensa, silmälasipäisen tyttöaaveen takkaan. Hän kietoi kätensä tytön harteille, maistoi alahuulelta haamukuohuviinin kuivan aromin. Tytön kädet etsivät herkän kohdan niskasta silkkisten hiusten alta.

”Täällä on mukavan lämmintä”, tyttö kuiskasi painautuen lähemmäs, vaikkei lämpöä tuntenutkaan. Toinen käsi valui niskasta kaulalle, rinnuksille ja vatsalle. Hän antoi sormiensa tanssahdella ylemmäs viileällä iholla ja piirsi iholle kuvioita mekon läpi.

Nainen voihkaisi vaimeasti. Tyttö varasti äänen suoraan kuurankukilta maistuvilta huulilta ja hymyili tyytyväisenä.

[FractaAnima]

Hei taas. Minä pidän tästä uudestakin. En ole ennen lukenut haamuficcejä, tämä on siis minulle uusi, mutta mielenkiintoinen tuttavuus.

[Kuurankukka]

Iltoja Tässä oli sellainen kiva, vähän hämyisän kaunis otsikko ja koska teki mieli tutustua vähän tasokkaampaan tekstiin, luin nämä läpi. Kaikinpuolin lupaavia raapaleita, tuosta insestimaininnasta olettaisin että kirjoitat myös Regulus/Siriusta ja kun vielä toiveitakin sai esittää niin mikäs sen parempaa. Hih, täältä päin heittäisin sellaista toivetta, että jonkinlainen raapale Severuksesta tai Remuksesta (tai heistä kahdesta yhdessä) olisi aivan mahtava; toteutuu se sitten tai ei, jään kyllä seuraamaan näitä. Mutta tarkemmin vielä noista tähän mennessä ilmestyneistä

Olentojahtia kynttilänvalossa En tiedä mistä johtuu, mutta tämä tuntui jotenkin hirveän tutulta raapaleelta. Ihan kuin olisi lukenut joskus ennenkin, tai kohdannut ystävän jota ei tiennyt koskaan ollenkaan olemassa. Tonks ja Luna on mukavan vaivatonta kuvitella yhteen tällaiseen herkkään, kahdenkeskiseen tilanteeseen ja miksei myös muutenkin. Enpä ole pahemmin ajatellutkaan, että tämäkin paritus olisi mahdollinen, mutta näköjään se oli. Luna oli kivasti IC: ja aivan ihanaa muuten että hahmo oli tässä säilyttänyt uskonsa kaikkiin "omituiseen olentoihin" vielä aikuisenakin, ja että Tonks vieläpä hyväksyi sen. Otsikko oli kiva, ja jotenkin tuo kynttilänvalo kuvasti koko ficciä myös tunnelmaltaan; se oli lempeä, haikea, unelias, herkkä mutta silti vahva, aivan niinkuin yleensä ajattelen siitä kynttilänliekistäkin. Viimeisen lauseen sanajärjestys kuulosti korvaa vähän hassulta (onkohan verbi väärässä paikassa?), mutta muuten en keksi mitään moitittavaa tästä

Tulikärpästen tanssia kuunvalossa Ja taas Lunaa, vaikka ihan erilaisessa tunnelmassa. Tässä oli ihanan öinen, lopullinen mutta ei silti liian ylidraamainen tunnelma. Jotenkin silkkinen, tumma, ehkä? Mutta oikein sujuvasti oli kirjoitettu tämäkin pätkä, ja pidin kovasti siitä ettei tässä myöskään angstailtu mitenkään liikaa, vaan Katie pysyi nauttimaan siitä viimeisestä hetkestä. Tulikärpäsiä kuvasit erityisen kauniisti, ja vaikka itse hahmo jäi vähän etäisemmäksi, Lunaa samaten myös. Näiden kahden raapaleen perusteella voisi jo nyt sanoa että kirjotat Lunasta oikein onnistuneesti, mikä on hieno asia varsinkin vähän erikoisemman hahmon kohdalla. Tässä oli jotenkin hirmu eläväinen tunnelma, mistä erityisen paljon plussaa. Katieta en hahmona oikein tunne, mutta uskottavalta hänenkin käyttäytymisensä vaikutti. Hyvä rääpäle mys

Fahrenheit Joo, otsikko oli vähän jännä, ja ainoa miten osasin yhdistää sen raapaleeseen, oli tuo maininta takan lämmöstä. Se oli vähän hassu myös; itselleni tulee sanasta mieleen ekana jotain mahtipontista yms, ja tämä kun oli tällainen haamumaisen viileä, mutta myös ihan tyylikäs pätkä. Joo, mutta siis milloinkahan viimeksi olen haamuparituksella jotain lukenut? Tosi mielenkiintoinen pätkä siis, mistä sitä nyt tietää millaista elämää ne haamut harrastaa. Tuosta toisesta hahmosta tuli mieleen ensimmäisenä Murjottava Myrtti, toisesta en sitten ole ihan niin varma. Tuli jotenkin surullinen olo näiden haamuneitosten puolesta, kun eivät pystyneet sitä lämpöä oikeasti tuntemaan, mutta ilmeisesti olivat kuitenkin tottuneet tähänkin jo. Niin, onskin kommenttia vähän lainaten, hienoa myös että uskalsit kirjoittaa erilaisemmalla parituksella/hahmoilla, ja onnistuit siinä oikein kivasti.