Nimi: Kyllä sytyttää
Kirjoittaja: jossujb
Fandom: Niilo Pielinen
Genre: Söpöilevä ficlet. Slash.
Ikäraja: S
Paritus: Niilo Pielinen/Fantasio
Vastuuvapaus: Niilohan on rakkaan André Franquinin omaisuutta, Fantasion oikeudet omistaa Dupuis, alkuperäisenä keksijänä herra Jijé, minä senkun vain lainaan ilman rahallisia tavoitteita.
A/N: Koska minusta tällä parilla on kemiaa. Käykää kirjastosta lainaamassa alppari ja sanokaa ettei muka ole. Niin ja tämä on jo kolmas ficcini tässä fandomissa (samalla parillakin) ja aina vaan on kivaa.
Kyllä sytyttää
”Missä se Niilo luuraa? Työt odottavat tekijäänsä, eikä sitä laiskamatoa näy mailla eikä halmeilla”, Fantasio nurisi ääneen lampsien toimistohuoneesta toiseen etsinen vihreänuttuista juoksupoikaa jostain nurkasta vetelehtimästä. Deadline pukkasi taas jälleen kerran päälle, eikä toimituksen postinlajittelu ollut edelleenkään ajan tasalla. Kaikki kiitos Niilon peukaloiden pyörittämiselle. Fantasio vannoi kuristavansa makaronirankaisen löysäilijän omin käsin – kunhan nyt vain löytäisi hänet jostakin.
”Oletteko nähneet Niiloa? Ettekö?” Fantasio kysyi toistuvasti, mutta kiireiset kuvittajat ja sihteerit olivat liian keskittyneitä töihinsä edes pudistaakseen päätänsä. Aivan kuin Fantasiolla ei olisi ollut oman pääkirjoituksensa kanssa tulenpalava kiire.
Näinpä kuurupiilolle ei ollut liikaa aikaa tuhlattavaksi, joten hampaitaan kiristellen Fantasio päätti päästää Niilon pälkähästä ja painua kirjoittamaan luonnoksiaan puhtaaksi huoneeseensa, ennen kuin johtaja Penkkinen alkaisi todella hengittää niskaan. Ensimmäiset asiat ensiksi, Niilon suolestaminen toiseksi.
”Piru vie sen vätyksen kanssa...” Fantasio manasi huulten mieliessä jo tupakkaa hermojen hellittämiseksi. Ärsytystä puhisten hän avasi toimistonsa oven räminällä ja paiskasi sen kiinni samaan aikaan kun rusoposkinen työkarkulainen hyppäsi Fantasion pöydän takaa kuin kenguru ja huusi:
”Hyvää nimipäivää!”
Katosta laskeutui paritusinaa keltaista Dupuisin mainosilmapalloa. Täysin yllättyneenä Fantasio unohti olevansa pinna kireällä.
”Tänään on Kielon päivä”, Fantasio totesi palloja edestään pois työntäen. Pöydällä, kirjoituskoneen edessä oli pieni keltaiseen paperiin kääritty paketti.
”Koska kalenterissa ei ole Fantasiolle omaa päivää ajattelin, että Kielot eivät ota pahakseen jakamista”, Niilo sanoi pirteämmin kuin mitä kroonisen laiskimuksen pitäisi. Epävarmasti Fantasio käveli pöytänsä ääreen ja istui pakettia vilkuillen kuin aikapommia.
”Fantasio on sukunimi, Niilo.”
Pitkähkö paussi.
”Eikä? Oikeasti?”
Fantasio ei edes nyökännyt, vaan katsoi pöydän reunalla istuvaa Niiloa alta kulmiensa. On siinä todella hömelö sotkutukkainen pojankloppi, huoneen ovessa sentään lukee ”Herra Fantasio, päätoimittaja”.
”Pöh. Menipä tästä nyt maku”, Niilo puhahti ristien kätensä potkien leijuvia ilmapalloja kauemmaksi ja korkeammalle. Pielisellä menee aina vähän pieleen.
”Mitä tässä on?” Fantasio kysyi varovaisesti pakettia sormellaan tökäten kuin jo valmistautuen mikrokokoiseen katastrofiin, sillä Niilolla oli kaikki taito mahduttaa kaikki maailman vahingot mahdollisimman kompaktiin tilaan ja mahdollisimman yksinkertaisilla välineillä.
”Avaa se”, Niilo tokaisi, mutta Fantasio ei tehnyt elettäkään. Lopulta hän otti paketin itse, avasi sen ohuet rusetit, nappasi Fantasion käden ja kaatoi pronssisenvärisen sytyttimen kämmenelle.
”Et kai ole kasannut sitä itse?” Fantasio kysyi epäuskoisena etteikö jokin niin viaton kohta syöksisi tulta. Koska mitään pahaa ei kuitenkaan tapahtunut, hän uskalsi katsoa hieman lähemmin. Pronssiin oli kaiverrettu koristeellinen F-kirjain.
”Koska kunnon nikotinistin ei pidä turvautua helposti kastuviin ja katkeileviin tulitikkuihin tai huonosti toimiviin muovisytkäreihin!” Niilo virkkoi pienet silmät hymystä välkehtien. Pöllämystyneenä Fantasio ei saanut sanottua vastaukseksi mitään muuta kuin silmien räpsyttelyä ja hiusten oikomista.
Johtaja Penkkinen odotti pääkirjoitustaan. Posti odotti lajitteluaan. Niilon takamus odotti potkaisua. Hermosauhut odottivat henkäisyään. Niilon korvat odottivat kiitosta. Fantasio käski juoksupojan irvikuvaa tulemaan vähän lähemmäksi, pöydän ylitse. Kuitaten kaikki odotukset hän painoi pojan rusottavalle poskelle suloisena suukkona.
”Kovin herttaista”, Fantasio kiitti. ”Painu nyt töihisi siitä, tai deadline kaatuu kuin korttitalo, ja sen saat tuta niskavilloissasi asti jos niin käy!” hän kuitenkin jatkoi ennen kuin Niilolla oli aikaa pistää sanaakaan vastaan.
FIN