Halpaa pussiteetä || Sirius/Remus, S

[Haava]

Author: Haava
Beta: Ei käytetty, syyttäkää mua ja Wordia.
Genre: slash, angst, triplaraapale
Pairing: Remus/Sirius
Rating: S
Summary: Sirius puhui liian paljon ja liian vähän, kertoi kaikesta muttei mistään.
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa maailman ja hahmot, enkä saa tästä rahaa.
Warnings: Eei.
A/N: Oikeasti tässä on 301 sanaa, mutta kukaan ei varmaan syö mua jos nimitän tätä silti triplaraapaleeksi? :'D

Halpaa pussiteetä

Äkkiä eräänä yksinäisenä iltana keittiönpöydän ääressä Remus huomasi kyllästyneensä. Hän ei jaksanut enää odottaa, ei enää hetkeäkään. Aina pelkästään Siriusta varten olemassa ollut vino ja vähän ilkikurinenkin hymy kuoli hänen kasvoiltaan, hienot nokkosenlehtiteet hänen yläkaapistaan olivat nähneet jo parasta ennen -päivänsä ja ne korvattiin tavallisella lähikaupan halvalla pussiteellä, jonka olisi kai kuulunut maistua mansikoilta ja kanelilta. Remus ei ollut oikeastaan edes tiennyt, että teekin saattoi mennä vanhaksi, mutta kun roskis keittiöntason alla alkoi haista, kalliit ja hyvät Siriusta varten säästetyt teenlehdet löysivät paikkansa kaatopaikalta.

Ja oli ehkä kohtalon ironiaa tai sitten vain puhdasta sattumaa, että juuri silloin Sirius tuli. Hän koputti oveen keskellä yötä joutumatta herättämään Remusta, joka istui keittiönpöytänsä ääressä juomassa halpaa pussiteetä ja katselemassa, miten yksinäinen varis levitti mustat siipensä kuun edessä. Sekin olisi kohta täysi. Eikä Remus hymyillyt vinosti raottaessaan tavallisenruskeaa ulko-oveaan niin kuin vielä viikko sitten olisi tehnyt, hän vain päästi retkillään rähjääntyneen Siriuksen sisään ja iski tälle käteen ruskean teekupin, jonka reuna oli haljennut kahdesti.

Sirius puhui liian paljon ja liian vähän, kertoi kaikesta muttei mistään. Selitti turhanpäiväisyyksiä ja itsestäänselvyyksiä, muttei sanonut mitään mistään, mikä olisi voinut saattaa heidät kaksi takaisin samalle polulle niiltä kahdelta omaltaan, jotka olivat erkaantuneet liian kauan aikaa sitten ja koukanneet jo liian kaukaa toisistaan voimatta palata enää yhtenäiseksi. Siriuksen ääni nousi ja laski, puhe kiemurteli niin kuin heidän vierekkäiset, mutta silti toistensa ulottumattomissa olevat polut, eikä Remus erottanut sanoja enää selostuksesta, joka oli täysin vailla päätä ja häntää vähän kuin polut yleensäkin olivat. Hän kuuli vain, kuinka Siriuksen puhe puuroutui väsymyksestä, lopulta lakkasi kokonaan teen jäähtyessä kuppeihinsa ja kuppien tarttuessa pikkuhiljaa kiinni vahakankaiseen pöytäliinaan. Kun kupit kiskaistaisiin pienen plopsahduksen saattelemana irti, liinaan jäisi kaksi ruskeaa rengasta ja Remuksen pitäisi pestä se. Ehkä hän heittäisi sen vain yksinkertaisesti pois muistojen mukana.

Ikkunasta näkyi, miten lehdenjakaja kävi rivitalopätkää läpi ohittaen Remuksen postilaatikon taas.

[suklaaponi]

Ihanaa, uusi ficci sulta! Olen lukenut kaikki sun one-shotit ja tykänny kyllä paljon, olen vain ihan surkea kommentoimaan ja oon tainnu kommentoida vain yhtä sun ficciä. Nyt päätin kuitenkin ryhdisäytyä ja sanoa jotain tästä uudesta. No niin asiaan. Siis pidin kovasti tästäkin, tunnelma sopii tosi hyvin tuohon Kaikkeen kyllästyy - kappaleeseen ja tykkään tyylistä, jolla olet tämän kirjoittanut. Äh, en miä osaa kirjottaa mitään rakentavaa, pahoittelen, kiitos tästä kummiskin. 

[Haava]

suklaaponi, kiitokset ihanasta kommentistasi! Kiva että kelpasi tämäkin. ((:

[Haava]

Kettu, whippei! ^^ Hihii (menin sekaisin, tunnustan), kiitos kamalasti kun kommentoit vaikka olet päänsärkyinen ja ties mitä vielä ja että tykkäsit, kiitos! ♥ Hah, kiitos kovasti kehuista äläkä missään nimessä masennu sinne, kun en mä kuitenkaan mikään mestarikirjailija ole. :'DD Mutta joo, ihanaa kun tykkäsit ja kommentoit (ja epäilen syvästi puoluettomuuttasi 8D)! ^^

Tulipa harvinaisen sekava viesti, anteeksi.

[Haava]

Mustalupiini, kiitos kovasti. ♥ Hienoa että tykkäsit ja kommentoit, kiitos!

[Dolls]

Yhyy, tota kappaletta ei löytyny youtubesta Eli en voi kertoa yhtään mitään kuinka sanat sopivat ficciin, mutta eihän se mitään. (kuuntelin tän sitten kun taustalla soi SMG:n Hölmö rakkaus ) Tässä on niin paljon kaikkea muuta kehuttavaa.

Summary-teksti sulatti minut jo ihan täysin. Se oli niin täydellinen! Sopi hyvin minun mielentilaani tällä hetkellä, kun kaveri pajattaa puhelimessa kaikesta, muttei kuitenkaan yhtään mistään.  Sun kirjotustyyli on niin ihana ja kiinnität huomiota pikkuasioihin niin hienosti. Et tyytynyt kuvailemaan ruskeaa teekuppia, vaan ilmoitit että se on halki kahdesta kohtaa. Tajusit, että vahakankaisesta pöytäliinasta kuuluu plopsahdus kun kupit vetäisee siitä irti. Ihan kuin olisin seissyt vieressä ja kuullut Remuksen ajatukset, nähnyt postinkantajan ikkunasta. Lopetus oli ääääääääää niin hyvä. Se jotenkin kuvasti sitä, kuinka Remus ei jaksanut keskittyä siriukseen enää yhtään enempää vaan jäi pohtimaan postinkantajaa joka ohitti hänen postilaatikkonsa taas.

Ihana <3

~doll

ps. ja varmasti tuun syömään sut ku täs oli yks sana liikaa. etpähän ainakaan enää kiusaa meitä lukijoita one-shoteillasi jotka ylittävät ihanan kirjoitustaidon rajat.

[Haava]

uglydoll, voisin todeta miljoonatta kertaa, että sä olet kyllä ihana! ♥ Wääwääwää, jos mun teksti sulatti sut, niin mä oon ton kommentin jälkeen lätäkkönä sun kengänpohjissa. ;'D Voi, kiitos ihan hirmuisesti oikeasti, sun kommentti oli ihana ja kiitos kun luit ja kommentoit ja wääh. Kiitos. n___n

[Naava]

Grauh! Älä kirjota näin hyvin!
Eli, pidin taas aivan kauheasti ja tunnelma oli todella katkerantuntuinen. Remusta kävi sääliksi, ihan oikeasti, ensimmäistä kertaa elämässäni suutuin Siriukselle kunnolla. Epistä. Ei saaa kirjottaa noin hyvin!
Kuvasit Remuksen tunteet niin hyvin ja kuvailu oli nannaa. Oikein mukava lisä kolmen tunnin kolmepäivään ja siitepölyallergian käynnistämään nuhaan.
Miiksii sinun täytyy osata kuvailla noin taitavasti? Minä vaan tunnelmoin ja jätän kuvailun muille, weird, mutta tää hitsiläisen Emilja tulee ja kuvailee ja tunnelmoi niin hyvin, että itkettää!
Kitos lukukokemuksesta n___n

[Haava]

Naava, hahaa, kiitos uudestaan. :'D Hirveän ihanaa että tykkäät noin kovasti ja viitsit kommentoida, kiitos. (:

[Funtion]

No mä kyllä todellakin syön sut, jos kehtaat väittää 301 sanaista ficlettiä triplaraapaleeksi! Okei, ehkä osaan elää tän asian kanssa, vaikka mua harmittaakin se yksi ylimääräinen sana tuolla… : D (Et ois sanonut mitään!)

Hän kuuli vain, kuinka Siriuksen puhe puuroutui väsymyksestä, lopulta lakkasi kokonaan teen jäähtyessä kuppeihinsa ja kuppien tarttuessa pikkuhiljaa kiinni vahakankaiseen pöytäliinaan. Kun kupit kiskaistaisiin pienen plopsahduksen saattelemana irti, liinaan jäisi kaksi ruskeaa rengasta ja Remuksen pitäisi pestä se.
Eikö Remus ole kuullut lasinalusista? Juuri sitähän varten ne ovat! Ittee ärsyttää tyypit jotka eivät voi käyttää lasinalusia… haha.

Oh, olipa se hieno (ja aika vanhakin teksti, mutta ajattelin käydä ficcilistaustasi läpi vanhimmista uusimpiin jotta näen kehityksesi). Niin paljon tunnetta ja tunnelmaa ja asioita mahtuu kolmeensataan(yhteen, huoh) sanaan kun oikein rivien välistä lukee. Sain sellaisen käsityksen tästä, että tässä oli yksinäisyyttä ja jollain tapaa vanhuutta? Tai siis kun tuolla lukee "Remus ei ollut oikeastaan edes tiennyt, että teekin saattoi mennä vanhaksi" niin siitä oletin, että tee olisi jokin isompi symboli. Että se tee olisi… Siriuksen ja Remuksen rakkautta? Tai siis kun Remus oli niin kamalan yksinäinen ja Sirius puhui muttei oikeastaan puhunut ja Remus heittäisi pöytäliinan pois muistojen mukana. Että miten Siriusta varten oli säästelty teetä — rakkautta — mutta se kohtasikin parasta ennen -päiväyksen. Tää tulkita on kyllä mun mielestä ovela ja jos näin on, niin vautsi vau!

Mun tekis mieli poimia tuolta yks kohta, missä kyseenalaistaisin yhtä yhdyssanaa, mutta silloin tulisi 302 sanaa joka on vielä pahempi kuin 301, joten leikitään etten mä nähnyt sitä.

Tää oli kertakaikkisesti hieno teksti, jonka otsikko herätti mun mielenkiinnon ja jonka tee-teema oli upea. Kaunista joskin hyvin surullista. Kiitos tästä!

[Haava]

fierté, voi anteeksi kun en osannut poistaa jotakin sanaa että tämä olisi rehellinen triplaraapale. :'D Kamala huijari tämä on kyllä, ei olisi varmaan pitänyt paljastaa sitä! Ja pah kukaan mitään lasinalusilla tee, mä en ole koskaan osannut käyttää sellaisia. Tuossa tilanteessa se olisi toki voinut olla ihan fiksu tempaus, mutta tykkäsin liikaa ajatuksesta teemukirenkaista pöytäliinassa. Ja tulkintasi taisi osua kyllä aika nappiin, mulla ei yleensä ole tapana tieten tahtoen tunkea teksteihini mitään erityisen suurta merkitystä, mutta jos tätä itse lähtisin tulkitsemaan niin osapuilleen noin se luultavasti menisi munkin päässä. (Ja kauhistus, miksi käyt läpi ficcilistaustani, pelottavaa. Toivottavasti sieltä löytyy edes vähän jotain kehitystä!) Kiitos ihan hurjasti kun kommentoit tähän, oli ihanaa huomata kommentti näin vanhassa tekstissä. (: Ihanaa kun pidit!