KK:sta hei
Minun piti kommentoida tähän jo paljon aikaisemmin, mutta en vain ole kyennyt. Ja nyt en tarkoita mitään kiireitä ym. Olen palannut tähän tekstiin monia kertoja, lukenut ainakin kolmesti, mutta kertaakaan en ole saanut koottua ajatuksiani tarpeeksi voidakseni kommentoida tätä järkevästi. En ole varma kykenenkö siihen nytkään, mutta toivotaan parasta
Todella ihana pikku raapale, jossa oli ihania sanojen käyttö yhteyksiä, kuten
aamukaste tai
huurteinen pisara (heti alussa). Eli todella onnistuneita kuvailuja. Tunnelma oli haikean surullinen ja säilyi koko tekstin ajan, kunnes lopussa tuli sellainen pieni ilo. En osaa selittää, tuli vain tunne, että kyllä tämä kertoja vielä tästä selviää.
Kursiivilla kirjoitettu ensimmäinen osa vahvisti mielestäni tekstissä haettua "ennen ja jälkeen" tunnelmaa, vaikka molemmat olivat mielestäni kuitenkin surumielisiä omalla laillaan. Ehkä olisin kaivannut ensimmäisestä "ennen" osasta iloisempaa? Yhtälailla teksti oli kuitenkin kaunis ja ihana
Rakentavaksi voisin sanoa, että tekstiin olisi voinut upottaa selkeämpiä merkkejä siitä, kumpi on kertoja. Se kyllä riitti itselleni, että se kerrottiin A/N:ssa, mutta tekstiin itsessäänkin jotain merkkejä olisi voinut laittaa. Esim. kuvailua Hermionen silmien väristä tai vastaavaa, koska minusta Hermione jäi nyt aika "nimettömäksi" hahmoksi tässä, eikä häntä voinut samalla lailla aistia, kuin Theodoren tuskan ja henkiset tunteet.
Yleisesti ottaen siis ihana pieni tekstinpätkä, joka jätti miettimään elämän epäreiluutta
