Varjoliljan viimeinen terälehti | raapaleita eri parituksilla, 7/7, max. K-11

[Upsila]

Nimi: Surunsateeseen hukkunut
Kirjoittaja: Upsila
Genre: angst, deathfic, het, drama
Paritukset: Neville/Luna
Ikäraja: S
Varoitukset: kevyt maininta toisen hahmon kuolemasta.
A/N: Spurttiraapalehaaste II innostutti minut kirjoittamaan kerrankin raapaleita, joten hetken pohtimisen jälkeen päätin osallistua mukaan - ehkä tämä onkin aika mukavaa vaihtelua tähän arkeenkin ( + perjantain sana on kynä). Ja kommentit tietenkin hymyilyttävät aina.

                                                                        
                                                   Surunsateeseen hukkunut
                      
Sulkakynä vaikersi väsyneenä teekupin lakastuneisuudessa, kun Neville vilkaisi nahkakantisen kirjan pölyisiä sivuja. Unkarilaiset riimut olivat epäselvät ja tahratut Lunan luumuappelsiinimehun kuivuneista pisaroista.

Nevillen sormenpäät olivat viileät syksystä ja silmät varjostuneet. Ehkä hän oli aavistuksen hermostunut; mustetta kaulakuopassa, uupumuksen uurteet otsassa ja sen takkutukkaisen pingottunut hymy kuvassa.

Päivänkakkara korvien takana, appelsiininoranssi kesämekon helmat lepattaneena. Muistatko, muistatko ne muistot? Neville tiesi, että Luna oli kehrätty unelmista ja särkyneistä suudelmista, hupsuhan ajatus oli.

Kun sota oli kärventänyt Lunan, hukuttanut hänet kuoleman syleilyyn, Neville luopui jo huomisesta.

[Upsila]

Nimi: Puhkaisen ihoon reikiä
Genre: angst, het, tuplaraapale
Paritukset: Pansy/Blaise, (Daphne/Blaise)
Ikäraja: K-11
Varoitukset: tupakan polttoa, rajua kuvausta
A/N: Aamulla tuli pohdittua etukäteen parituksia, joista haluaisin kokeilla kirjoittaa, joten päätin aloittaa luihuisista ensin. Tätä oli oikeastaan kivaa kirjoittaa ja pääsen tutustumaan enemmän hahmoihin. Tämä menee Tutut ja tuntemattomat tuvat - haasteeseen.

                                                                                   
                                                                                 Puhkaisen ihoon reikiä

Aamuyö oli musertavankylmä, kun he seisoivat oleskeluhuoneen rosoisien kiviseinien välissä, huulet hamusivat niskakuoppaa ja kuiskaukset hukkuivat tupakansavuun.

Pansyn lohkeilevat vihreäkyntiset sormet raapivat Blaisen ihoa ja huulessa viipyi tihkuvaa myrkkyä. Kosto. Kosto sille nilkille, joka oli suudellut hänen Blaisensa pavunruskeaa ihoa ja virnistänyt ylisuuren tupahuivin suojassa. Blaise kuului vain hänelle, ei sille vaaleaverikölle, ei.

Tupakka kärvensi heidän mustuneita sielujaan, he takertuivat toisiinsa, rusensivat huuliaan toisiaan vasten eivätkä antaneet anteeksi. Syypää, huulet maistuivat vierailta.

Pansy hymyili pirullisesti, painoi kyntensä toisen ihoaan vasten rajusti ja silmät salamoivat neonkeltaisina hämärää vasten. Ukkonen ja sade rummuttivat ikkunoita eikä Blaise tehnyt muuta kuin puhaltanut savua hänen naamaansa. Ehkä tuo typerys yritti hukuttaa, tukahduttaa häntä siihen.

Luihuistyttö nojasi kiviseinää vasten, halusi kuristaa, mutta ei tehnyt sitä kuitenkaan. Blaise oli vain typerys, tekopyhän äitinsä muovaamaa ja Daphnen talutushihnassa oleva koira. Silti Blaise oli vain hänen, hän olisi sihahtanut sille vaaleaverikölle.

Suutele minua.

Kun Pansy seuraavan kerran näkisi poikaystävänsä Daphnen kanssa, hän hymyilisi vahingoniloisesti heille ja hukuttaisi heidän ajatuksiaan katkeruuteen.

Kosto kirventäisivät heidät ikuisesti, hänen valtakuntansa suolaisuuteen.

[Upsila]

Nimi: Muuraan sydämeni umpeen
Genre: angst, fluffy, femme
Paritukset: Hannah/Lavender
Ikäraja: S
A/N: Koska teki mieli kirjoittaa femmeä niin tuli nyt tälläistä, vaikka aluksi suunnittelinkin Hannah/Hermioneta. Tämä menee Femme10 - haasteeseen.

                                                                                
                                                                     Muuraan sydämeni umpeen

Hannah, suudelmasi viipyilee yhä huulillani; se on kuin länsituuli, joka kiskoi minut ylös sähisevästä rautasängystäni, kun muistan, että en voi käpertyä syliisi ja tukahduttaa ikävääni paidanreunaasi vasten. Tiesitkö, että ne ilkkuvat minulle, typerys, hän ei koskaan palaa, unohda jo!

Ehkä minä olen yrittänytkin unohtaa. Sinähän hymyilit vain anteeksipyytävästi, heilautit vehnänvaaleita hiuksiasi ja veit mennessäsi elämänsykähdyksen hauraiden luideni välistä. Hannah, sinä lähdit sen toisen luokse, unohdit minut.

Muistatko, kun keitit ananasteetä murtumispisteessä olevaan mukiini ja nauroit posket ruusuina, kun Parvati halusi poimia auringonkehräämiä toiveita?

Jouluisin me saatoimme istua kiikkutuolissa, sinä neuloit tulenpunaisia villasukkia ja minä suutelin aina vaivihkaa sinun kermaista ihoasi. Halusin valuttaa hunajaa vatsanpohjaasi, kutittaa kylkiluitasi ja antaa hymysi tanssia punaisina poskesi kanssa.

Kun sinä lopulta lähdit sen toisen kanssa, minä luovutin. Unohda, unohda.

Unohda jo.

[Upsila]

Nimi: Keijukaisen romusiivet
Genre: angst, het, ripaus H/C
Paritukset: Remus/Lily
Ikäraja: S

                                                                     Keijukaisen romusiivet

Remuksen kasvot olivat vaaleiden arpien kynimät, hymy pingottunut ja sormet yrittivät epäröivästi koskettaa; burgundinpunaa toisen hiuksissa, tihkuvaa katkeruutta suupielissä ja keijun unelman kaareen pinttyi tummunut tulevaisuus.

Lily pelkäsi kosketuksia, säpsähti ja yritti pakoon. Kynnenkärjet hamusivat lohtua eikä Remus pelännyt sitä, halusi myös koskettaa toista ja suudella kevyesti uneen. Lilyä pelotti liikaa, painajainen piiloutui häneen eikä päästänyt pois koskaan.

Antoi toisen sätkiä, nyyhkyttää ja repiä niskaan liimautuneita hiuksiaan pelokkaana.

Remuksen selkärankaa pitkin valui toivo, missä tyttö, joka hymyili kuluneille kirjapinoille ja saippuakuplille?

Suru kärventää unelmia.

[Upsila]

Nimi: Unelman kääntöpuoli
Genre: angst, romance
Paritukset: Rabastan/Narcissa
Ikäraja: S
A/N: Matikantunti oli tylsä, joten päätin sillä välin tuhertaa kerrankin jotain siellä; tälläistä syntyi sitten lopulta. Outoa, että enää kaksi raapaletta jäljellä, näitä oli kuitenkin niin kivaa kirjoittaa. Jäätelökin toimii inspiroivana lähteenä (sukaakastikkeella, rusinalla, mansikkahillolla, banaanipaloilla ja hunajapaahdetuilla pähkinöillä höystettynä), nams. Krmh, siis, tämä menee Tutut ja tuntemattomat tuvat - haasteeseen ja omistan tämän Pai^:lle.


                                                                                     Unelman kääntöpuoli

Kadutko sinä koskaan? Hymysi oli kapea, liljanvalkea hipiäsi tulevan aviomiehesi kosketuksien polttamat ja silmäsi surun katkomaa. Narcissa, pelkäätkö sinä?

Rutistit peittoa tukahduttaen itkuasi; tupakaapu rusensi luitasi, kuihduit, kuihduit ja kuihduit. Et koskaan itkenyt minun perääni, et koskaan. Silti minä suutelin poskipäitäsi kevyesti ja annoin mustuuden halkeilla pois kullatusta unelmistasi.

Narcissa, minä rakastin sinua. Sinun takiasi muurini sortuivat ja kaihersit minuun pimeän piirron särjettyä siipirikkoa - olinhan minä loppujen lopuksi vain se toinen, joka lohdutti sinua, kun miehesi kauluspaitaan oli pinttynyt huulipunan jälki.

Sinä.

[Upsila]

Nimi: Auringonlasku
Genre: angst, fluffy
Paritukset: Cho/Hermione
Ikäraja: S

                                                                                     Auringonlasku

Seppeleitä hiuksissa, kynnenkärjissä huojui unelmanrippeet hämähäkinseitinohuessa nuorassa. Suudelmia nenänpäille ja suupieleen, unelmoitko myös valoisasta huomisesta?

Tänään muurit olivat sortuneet, silmissä viipyili kuolema. Chon hiuksissa oli savunmustaa, varjon kärventämiä, rakastatko?

Hermione ei vastannut kuiskauksiin, halusi itkeä. Hymy olematon, samanlainen kuin kulunut muki roskakorin pohjalla. Aurinko värjäsi horisontin ja satakieli hiljeni, toivoa kenties?

Chon ruutuhame sotkeutui askeleihin, hiljaa he pysyivät silti. Tuuli suhistutti nuokkuvia kaisloja ja hiekkaa takertui jalkapohjiin. Hermione letitti toisen hiuksia, katso, aurinko laskee, onko aika viimein hyvästellä?

[Upsila]

Nimi: Tähtitytön sortuneet unenkuvat
Genre: tuplaraapale, angst, fluffy
Paritukset: Druella/Cygnus
Ikäraja: K-11
A/N: Apua, viimeinen raapale jo - miten se on mahdollista? Siitä huolimatta tätä oli hirmuisen kivaa tehdä, ehkä minun pitäisi useimmihkin kirjotella raapaleita (tämä on nimittäin ensimmäinen raapaleketjuni, heh). No, tälläinen tällä kertaa ja tämä menee Tutut ja tuntemattomat tuvat - haasteeseen.

   
                                                                                                  Tähtitytön sortuneet unenkuvat

Druellan hiuksissa oli sokeroitua tähtitaivasta, pöllösumua ja metsähaavan sulokasta pehmeyttä - Cygnus näki sen. Luihuistyttö ja hän, katse piirtynyt taivaalle; katso, tuolla on tuhansia tähtiä.

Sormet kiertyivät toisiinsa kiinni ja suudelmat hivelivät niskaa ja kylkiluita. Druellan hopeanvalkoisessa kesämekossa synnin tahra, ehkä muistutukseksi heille tulevasta elokuisesta avioliitosta. Hiuksissa varjoliljaa, toinen kädessä.

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa.

Savuke poltteli suupieltä, mutta Cygnus hymyili vain tulevalle vaimolleen; silti toinen yritti tukahduttaa kyyneleitään; halusi kaiketi olla tähtien tytär, ei palkintorouva.

Ei rakastaa, ei vieläkään.

[Koiranruusu]

Raapelficcipiiristä tunnelmallisen sateista iltaa toivotan

Keskityn kommentoimisessa tuohon Auringonlasku raapaleeseen, se kun meillä on vuorossa, mutta yhtä kaunista kieltä nuissa muissakin oli. Siinä siis ensimmäinen mielikuvani, eli wau miten kauniin runollista tekstiä. Herkästi kuvailtu tyttöjä ja tyttöjen suhdetta kuin myös luontoa. Oikeasti onnistuit salpaamaan hengityksen sanoillasi, joten vaikka olisi ihanaa lukea enemmän, niin happi olisi voinut loppua.

Kysymykset kappaleiden perässä rytmittivät tekstiä ja pitivät kuvailun kasassa. Samoin tekstin ilmavista kuvailuista maan pinalle toi arkisemmat kohdat, kuten esim. letitti toisen hiuksia ja ruutuhame sotkeutui askeleihin

Käänteinen sanajärjestys viehätti myös, mutta vaati keskittymistä lukijalta tai ainakin minulta, ja tämä oli siis plussaa tekstille. Haluan, että teksti ei ole valmiiksi purtua ja rautalangasta väännettyä.

Kiitän hurmaavasta lukukokemuksesta, nyt kun taas saan hengitettyä normaalisti

[Rins]

Raapaleficcipiiristä iltaa!

Joo, eli toi Auringonlasku oli aivan ihana pikkunen. Olin eka ihan että "öööh?" kun katoin paritusta, mutta mielipide kyllä muuttu ihan täysin kun olin lukenu tän. Itse paritusta oli hyvin vähän, jotenkin oli kuitenkin kiva ajatella nää henkilöt tohon, ja se sopi hienosti.

Sä olit hyvin saanu tiivistettyä paljon tapahtumia ja tunteita pieneen määrään sanoja.

Tänään muurit olivat sortuneet, silmissä viipyili kuolema. Chon hiuksissa oli savunmustaa, varjon kärventämiä, rakastatko?

Mä tuijotin tota kohtaa melkein minuutin, mitä pitäis ajatella? Ihana.

Hermione letitti toisen hiuksia, katso, aurinko laskee, onko aika viimein hyvästellä?

Mä en tiedä, koska oon viimeks meinannu alkaa itkeen jollekin ficille, mutta voin sanoo, että siitä on kauan. Mä oon lukenu paljon angstia, paljon kuolemasta, mutten tiedä, onko musta tuntunu ihan tältä koskaan aikasemmin.

Miks mulle ei kukaan oo aikasemmin sanonu, että sä oot ihan mahtava kirjottaja?!

~Rins

[Ruskapoika]

Raapaleficcipiiristä sateisaa iltaa. (sataa, sataa ropisee...<3)

Auringonlasku oli kaunis raapale ja vielä femmeä! Femmeä löytyy aivan liian vähän finistä, joten on mukavaa, että täältä löytää ficcipiirin avulla näinkin kauniita raapaleita Pidin sen runollisesta tunnelmasta ja Hermionen pienoisesta epävarmuudesta. Teksti oli tasaisesti kuvailtu ja samalla siinä on paljon kuvailua, joka on todella kaunista ja samalla se on rujoa, jossa kerrotaan paljon asiaa muutamassa tarkoin valitussa sanassa. Pidin siis valtavasti, vaikka harvoin luen näin runollisia tekstejä. Suloinen tämä silti oli.

Hymy olematon, samanlainen kuin kulunut muki roskakorin pohjalla.

Erityisesti tämä lause iski minuun. Kaunis lause, jossa on uskomattoman paljon voimaa.

En valitettavasti nyt kerkee lukee muita raapaleita tästä, mutta tuun aika varmasti palaamaan tänne lukemaan noi muut ja kommentoimaan niihinkin.

Kiitäen,
Ruskapoika

[Pai^]

Muuraan sydämeni umpeen, ah mitä nyt sanoisinkaan. Osaat kuvailla niin ihanasti kaikkea (joo sori oon sanonu tän sata kertaa)! Paritus oli niin suloisen epätavallisen fantastinen :> Surullisuus kuultaa ficeistäsi läpi, kyyneleet meinasi pulpahtaa silmiin :')

Unelman kääntöpuoli Ihanaihanaihana, vielä parempi kun luin koulussa. Ja mikä parasta, olit ihanasti omistanut sen minulle <3 (: Surullisenmahtavimmansuloisenihanin.

[Upsila]

Pyhimys, jäin kyllä ihan silmät lautasen kokoisena tuijottamaan sinun kommenttia, kun kommentoit tähän. Olen nyt aika kyllä sanaton aivan yli-ihanan kommenttisi jälkeen, että ei voi muuta kuin kiittää aivan hirmuisesti. Ja Pansy ei ole tosiaankaan täydellinen luihuisprinsessa, vaikka hän itse kuvitteleekin olevansa sellainen.

koiranruusu, oi, kiitoksia sinulle myös kovasti! Minulle tuli itseasissa melkein sydänkohtaus, kun kävin selailemassa Raapaleficcipiiriä ja huomasin EpikFeilin valitsevan kuudetta raapalettani. Voi, ilahdutit kyllä kovasti minua hirmun ihanalla ja piristävällä kommentillasi ja arkipäiväisyyttä halusinki tuoda ilmi raapaleessa - tyttöjen rikkonainen ja herkkä rakkaussuhde ei vain kestänyt, vaikka he sitä toivoisivatkin.

teinirinsessa, Cho/Hermione - paritus on kieltämättä hieman erikoinen, mutta mukavaa, että mielipiteesi kuitenkin kääntyi lukiessasi Auringonlaskua. Paritus jäi tosiaan hieman tulkintavaraiseksi, mutta hyvä, jos se kuitenkin sopii tuohon. Kiitos sinullekkin ihan hirmuisen paljon, kumpa näkisit millainen hymy kasvoillani on nyt, kun luin kommenttiasi.

Ruskapoika, femmeä löytyy tosiaan niin harmillisen vähän täällä finissä, mutta koska itse tykkään myös kovasti femmetäytteisistä ficeistä niin sorruin itsekkin väsämään sellaisen. Hermione jäi tosiaan sellaiseksi epävarmaksi tytöksi siinä raapaleessa, särkynyt rakkaus ja ikävä vain puhkeuttaa sydämen puhki hänen osaltaan. Kiitos ihan hirveän paljon sinullekkin, en tiedä miten voisin kiittää edes tarpeeksi näistä kommentteista - sinunkin kommenttisi oikeasti piristää tosi paljon tätä iltaa/yötä (ja sataa sataa ropisee on ihana laulu, hih).

Pai^, kiitos sinulle myös todella kovasti, kun ilmestyit kommentoimaan! Lavender/Hannah on tosiaan hieman erikoinen, mutta pitäähän arkeenkin maustaa vähän erilaisia parituksia ja tottakai omistan sinulle raapaleen mielelläni, ihanaa, että tykkäsit ja että Unelman kääntöpuoli - raapale on vielä parempi versio kuin koulussa kirjoittamani luonnos.

Kiitos miljoonasti vielä teille kaikille kommentoijille oikeasti, fanitan teitä täysillä, kiitos ja kiitos! 

[Upsila]

Mustalupiini, oi ihanaa, että sinäkin ilmestyit kommentoimaan! Hiusten letittämisestä oli kivaa kirjoittaa tässä jotenkin, ehkä arkista ja hellyttävää. Hermione halusi ehkäpä hyvästellä tyttönsä niin, vaikka molemmat eivät halua kuitenkaan päästää irti toisestaan,  mutta auringonlasku erottaa heidät lopulta. Kiitoksia sinulle miljoonasti myös! 

[malla]

Sanon nyt ensin näin yleisesti ottaen että pidän kirjoitustyylistäsi, ja tykkäsin jokaisen raapaleen haikeasta tunnelmasta. Vaikka välillä tuntui että kaikki haikeus ja surumielisyys musertaa liikaa rinnassa, seassa oli sellaisiakin helmiä, jotka kaikesta haikeudestaan huolimatta oli kirjoitettu jollakin tapaa kevyesti, ja taas jaksoi kahlata eteenpäin murheiden laaksossa. Jokaisessa raapaleessa oli ihanasti tunnetta, joka välittyi lukijaan.

Ja sitten muutamat sanaset erikseen jokaisesta!

Surunsateeseen hukkunut oli ihanan kaihoisa raapale, jota lukiessa Nevilleä kävi kovin sääliksi. Tykkäsin mielettömästi siitä luumuappelsiinimehusta; se kuulosti jotenkin todella kummalliselta (en ainakaan itse ole sellaiseen koskaan törmännyt) ja juuri niin Lunalta.

Puhkaisen ihoon reikiä nousi heti yhdeksi lemppariksi, osittain jo paritusten takia. Pansy on yksi lempihahmoistani, eikä Blaisestakaan löydy pahaa sanottavaa. Pidin siitä, miten Blaisen huulet maistuivat vierailta toisen naisen jäljiltä, se toi tekstiin jotenkin enemmän syvyyttä omalta osaltaan.

Muuraan sydämeni umpeen oli myöskin kaunis. Kiikkustuoli ja sukkien kutominen toi tekstiin ikuisuudentuntua, joka kuitenkin pyyhkiytyi loppua kohden pois. Yksi lause jäi kuitenkin vähän häiritsemään minua, nimittäin tämä:

... keitit ananasteetä murtumispisteessä olevaan mukiini ja nauranut posket ruusuina...

Tuo nauranut sana jotenkin töksähtää. Tai siis, pitäisikö sen olla ennemminkin nauroit? En tiedä, se vaan joten töksähti. Ja juu, otin vapauden vähän lyhentää lausetta lainausta varten.

Keijukaisen romusiivistä minulla ei oikeastaan ole mitään ihmeempää sanottavaa. Remus/Lily on suloinen paritus.

Unelman kääntöpuoli nousi myöskin  suosikkieni joukkoon. (Miten niin mulla on tapana ihastua ficceihin, joissa on luihuisia/pahiksia? ;__;) Ihan sydämestä puristi Rabastanin rooli raapaleessa. Olisi varmasti hirveää toimia sinä toisena miehenä, lohduttajana ja koston välikappaleena, jos oma sydän huutaa rakkautta. Hrrh. Miellän helposti Narcissan ja Luciuksen suhteen jopa kulissiavioliitoksi, joten teksti tuntui ihanan realistiselta. Pimeän piirtoon vihjaaminen oli myöskin aika hieno veto.

Auringon lasku oli silti ehkä kaikista surumielisin. Se nostatti palan kurkkuun ja pusersi rinnasta. ;__; Heräsi kysymys miksi? Miksi, miksi, miksi? Hermione/Cho ei kuulu lempiparituksiini ollenkaan, oikeastaan se pujahtaa sinne inhokkeihin, mutta tässä se toimi jotenkin mutkattomasti.

Tähtitytön sortuneet unenkuvat jäikin sinällään vähän vieraaksi, kun en hahmoja tunnistanut lainkaan. (Shame on me, ja Shane kanssa!) Teksti oli kuitenkin kaunista ja haikeaa, ja pidin siitä.

Kaikenkaikkiaan siis tykkäsin jokaisesta raapaleesta kovin. Anteeksi hieman sekava kommentti, ja kiitos näistä! :>

[Upsila]

malla, kiitoksia ihan älyttömästi sinulle myös aivan ihanasta ja pitkästä kommentistasi.  Tuon hassun kohdan korjasin pois; olen vähän vilkuillutkin sitä, että kuulostaakohan se liian erilaiselta ja töksähtävältä joukossa, mutta en tainnut silloin kiinittää siihen kunnolla huomiota vaan jätin sen siihen. Nyt otin kuitenkin niskastani kiinni ja päätin korjata, kiitos siitä huomatuksesta.

No, suurin osa luihuisista/pahiksistakin ovat nousseet yksi lempihahmoihini, heistä on kivaa kirjoittaa, varsinkin kun niihin saa tummentaa vähän teemaa ja syventyä heidän mustuneeseen mieleen. Ja viimeisen raapaleen hahmot (Cygnus ja Druella) ovat Bellatrixin, Andromedan ja Narcissan vanhempia.