Nyt olen kovasti järkyttynyt - Alicen ruskeat hiukset hämäsivät minua suuresti, se nainenhan on blondi, ja tarkistin sitten asian vitoskirjasta... Ja voi hemmetin hemmetti, eihän Alicen hiustenväriä ole sanottu! Että kiitosta vain kovasti, kun herätit minut taas fanonista
Olen nyt lukenut tämän varmaan neljä kertaa, enkä edelleenkään osaa sanoa oikein mitään. Olen kovasti tyytyväinen siihen, että Alicesta ja Frankista kirjoitetaan, kyseiset hahmot kun kiinnostavat, mutta ficcejä ei heistä pahemmin löydy. Tämä oli kuitenkin niin lyhyt ja niin pienestä hetkestä kertova, että ainakin minun on hankala löytää tästä minkäänlaista tarttumapintaa - etenkin, kun tämä on vain tällainen tunnelmapätkä, eikä niinkään juonellinen koukku, joka on vain kirjoitettu lyhyeksi.
Minä käsitin sen valokuvan hääkuvaksi, kovasti kaunis ajatus. Tykkäsin kuitenkin erityisen paljon siitä, kuinka kuvasit nämä ihmisrauniot, etenkin
paperisten sairaalapukujen kahina sykähdytti. Ficin nimi oli hyvä ja se toimi kauniisti tekstin kanssa.
Olisin kuitenkin kaivannut tähän lisää jotain. En nyt itsekään osaa kauhean hyvin määritellä, että mitä, mutta jotain. Ehkä tarinaa lisää, pari kuvaa enemmän, ontot, kohdetta tunnistamattomat katseet, jotka palaavat lopuksi, mitä vaan. Tykkään kovasti lyhyistä teksteistä, mutta jotenkin tuntuu, että näitä lyhyitä ficcejä vaivaa nykyään eräänlainen pointittomuus - tunnelma oli kohdallaan, mutta sisällöstä ei oikein saanut kiinni.
Vaikka toisaalta, sopiihan sellainen Nevillen kohdalla vanhempiin, ainakin fanfic100-taulukossa. Sinänsä minusta olisi miellyttävää, jos satasficit toimisivat kaikki ihan yksinäänkin, ilman sitä muuta kehystä, mutta ratkaisunsa kullakin. Ihan miellyttävä välipalahan tämä oli, tässä vain olisi minusta ollut paljon ainesta vähän syvempäänkin tekstiin