Meldis, minulla on jotenkin niiin eläväinen kuva tästä Gobbaltista. Siitä on tullut kyllä kaikkien mun inhokkipomojen yhteensulautuma.
Ja tosiaan, nyt sitä fluffya on!... pari lausetta. Mutta se päättyy kyllä niin sokerisesti, että toivottavasti jää kuitenkin ehdottomasti hyvä fiilis. Draco selittää lähes kaiken ja lopussa jonkinlainen kiitos seisoo.
Kiitos erittäin paljon kommenteistasi tässä polulla. ♥ On ollut ilo niitä lukea ja olet antanut minulle paljon, paljon ideoita, ihan tahtomattasikin. Kiitos. ♥
Fairy tale, hihii - nyt se ratkeaa!
En kommentoi tähän ihan vielä enempää (Dracon käytökseen), koska ajattelin selittää vielä auki tuolla ihan lopussa erilaisia ratkaisuja. Mutta kiitos sinullekin ihan älyttömästi kaikista kommenteista. ♥ On kyllä piristänyt ja antanut boostia, kun tietää jonkun päivittelevän näitä kahta pöhköndeerusta.
valokki, sanoin jo yllä Fairy talelle, mutta selitän auki enemmän ihan lopussa olevassa A/N:ssä, jos sitä haluaa lukea.
Olen kyllä niin innoissani, toivottavasti tämä loppuluukku edes vastaa osaan odotuksista siitä, mitä oletti saavansa kun lähti lukemaan tätä! Kiitos mukaan hyppäämisestä, oli ihana lukea, miltä tämä tuntuu kun on ns. "luettuna putkeen", versus sitten päivittäin yksi (tai no, minulla välillä kaksi per päivä mutta näin niin kuin yleisesti). Kiitos. ♥
A/N: Hyvää joulua! ♥
Säästän enimmät puheet ihan loppuun, joten jos haluat lukea lisää höpötyksiä, ne löytyvät sieltä. Niitä ei ole mikään pakko lukea siis.
Mutta, nyt tämä on loppu!
KAHDESKYMMENESNELJÄS LUUKKUHarry ei muistanut käyneensä ikinä jouluna Taikaministeriössä, eikä ihmismäärästä päätellen oikein kenelläkään muullaan ollut sinne asiaa. Käytävät olivat hiljaisia, joulukoristeet seisoivat paikoillaan, osa laulaen ja osa vilkkuen (mikä tuntui vähän irvokkaalta muuten näin hiljaisessa ympäristössä). Vastaan oli tullut vain pari ihmistä alemmilta osastoilta, sillä esimerkiksi taikuuden väärinkäytön osastoilla oli joku päivystämässä aina (sekä tietenkin auroreista. Harry oli sisäisesti juhlinut ja ehkä vähän myhäillytkin, kun pitkää tikkua vetäessä jouluvuorot oli voittanut Lewis. Siitäpähän sai, senkin keikkojen varastaja).
Herra Gobbalt toisaalta kyllä tiesi, kuinka saada Harryn vähäinenkin joulumieli (jota ei ollut alun alkaenkaan kovinkaan paljon) häviämään. Oli tullut kiireellinen pyyntö käydä vielä toimistolla tarkistamassa jokin pölyinen raportti. Jouluna! Vaikka ei Harry kamalan joulumielellä ollutkaan. Hän oli ajatellut Blaisen kanssa käymäänsä keskustelua ja vatvonut sekä jossitellut. Blaise oli kyllä ollut jopa kohtuuttoman töykeä. Harryn oli pakko saada Dracoon yhteys ja puhua kaikki selviksi.
“Hei, Harry”, hiljainen ääni kuului pimeydestä. Harry oli niin kovasti omissa ajatuksissaan, että sydän nousi kurkkuun ja vaikka hän ei tulisi koskaan sitä myöntämään, saattoi päästä myös jonkinlainen ääni. Mielen perukoilta nousi aiemmat opetukset alituisesta valppaudesta ja valmiudesta kohdata ihan mitä vaan. Selkeästi ne eivät olleet kauhean aktiivisessa muistissa.
“
Valois", Harry mutisi ja räpytteli hämmentyneenä silmiään valossa. “Draco?”
“Anteeksi, taisin säikäyttää. Ajattelin odottaa tässä sinun työpöytäsi ääressä, että ei vahingossakaan mentäisi ristiin”, Draco selitti ja sytytti muut valot omalla sauvallaan.
“Kuinka sinä olet täällä? Minä luulin, että olisit Puolassa tällä hetkellä”, Harry sanoi ja tunsi itsensä tyhmäksi. Hän ei ollut varautunut ollenkaan näkemään Dracoa juuri nyt.
“Minä olin. Tulin aamulla takaisin Lontooseen ja suoraan tänne päivystämään, jos satut tulemaan”, Draco selitti ja hymähti nähdessään Harryn vielä hämmentyneempänä. “Se sinun raporttisi oli jokin Blaisen keksintö. Auta armias kun hän saikin kuulla kunniansa, ja tulee vielä kuulemaan suuremmalla volyymilla.”
“Minun on kyllä pakko sanoa, että juuri nyt en pysy mukana ollenkaan. Miksi et voinut nähdä minua aiemmin? Ja ihan ensiksi, minkä ihmeen takia sinä lähdit silloin viikonloppuna? Jos sinä häpeät tai kadut, niin olisin kyllä halunnut kuulla sen heti ja lupaan, että en tule roikkumaan tai –”
“Ei!”, Draco huudahti. “Tarkoitan, saanko selittää alusta asti kaiken, ilman taukoja? Sen jälkeen saat puhua niin paljon kuin haluat tai olla hiljaa tai voimme yhdessä olla hiljaa –”
“Okei, nyt minä keskeytän. Anna tulla, olen valmis kuulemaan kaiken mitä haluat sanoa”, Harry sanoi ja otti alleen tuolin. Syke kiihtyi tahtomattaankin, kun päässä risteili kaikki mahdolliset skenaariot, vaihdellen “olen raskaana!” (kuinka?) sekä “minä olen sairas!” (ei hyvä, mutta ensisijaisest; millä tavalla?) välillä.
“Eli kuten tiedät. meillä oli aivan todella uskomattoman ihana yö –”
“Oliko se todella? Sinusta? Siis ihana”, Harry takelteli ja räpytti silmiään.
“Sinä taas keskeytät minut”, Draco nurisi ja virnisti. “Kyllä, se oli ihana. Mutta jatkaakseni, suoraan sanottuna minulla tuli vähän pieni kriisi aamulla. Ja krapula, se oli paha. Ja sitten mietin, mitä me teimme ja halusitko sinäkin ja mitä minä ja – no, se oli isompi kriisi kuin vain pieni. Jotta sinä oikein ymmärrät, niin minä olen aina vähän ollut kiinnostunut sinusta. Ensiksi ihan viattomasti mutta niiden edellisten pikkujoulujen jälkeen tunteet ovat vain jotenkin vahvistuneet ja huomasin olevani lätkässä kaikista maailman ihmisistä Harry Potteriin. Tiedän, se ei ollut lainkaan huvittavaa eikä ole vieläkään, vaikka silmäsi kuinka tuikkisivat.
Paniikkikeinona palasin kotiin ja laitoin salaustaian ympärille. Ihan vain siltä varalta, jos yrittäisit ottaa yhteyttä. Ei, älä kysy. Se oli joku ihmeellinen liike. Poistin sen kyllä sitten, kun Blaise oli käynyt luonani kriisitapaamisessa. Sen takia Blaise varmaan niin ärjyikin sinulle ja olen kyllä tosi pahoillani! Saatoin ehkä vähän liioitella itkuisia tunteitani ja no, hän on tässä viimeisen vuoden katsellut, kun haikailen ja yritän keksiä puhumista sitten vaikka vain aakkosista. Draco Malfoy fanityttönä, kyllä.
Sitten huomasin, että yritit tavoitella minua maanantaina ja säikähdin, koska kuka keksii mitään järjellistä syylle omalle käytökselleen? Joten tiistaina olin sairaana kotona, mikä oli ehkä kaikkein tyhmin juttu. Onneksi olit vielä siellä aurorijutussa edelleen, niin sitä minun ei tarvitse selittää kuitenkaan enempää. –”
“Sairaana? Draco, minä en oikein tiedä mitä minun pitäisi ajatella. Tuntuu aivan kamalalta, että olen tehnyt sinulle sellaisen olon”, Harryn ahdistus kuului äänestä ja Draco tarttui häntä kädestä.
“Odota ihan pieni hetki vielä, jooko? Koetan nopeuttaa tätä puhumista. Olen niin hermostunut että vähän vaikea pitäytyä asiassa. Kuitenkin, eli siis keskiviikko. Se Puolan Wójcik tervehtyi ja saatiin pidettyä kokous nopeutetusti läpi. Minulla oli tarkoitus tulla nyt viikonloppuna koputtelemaan ovelle jonkin “anteeksi-kun-livistin-ja-välttelin-mutta-haluaisin-lisää” -suklaapaketin kanssa. Kuitenkin sain eilen Blaisen viestin, että homma on hoidettu ja voi hyvä tavaton. Sanoin kyllä jo aiemmin, että hoidan asian itse. Mutta joka tapauksessa tässä minä nyt olen ja niin sinäkin ja sinä olet ehkä kuunnellut minua jo nyt niin paljon tarpeeksi että –”
Harry nousi seisomaan ja hiljensi Dracon varovaisella suudelmalla. Draco ikään kuin suli hänen syliinsä ja Harry huokaisi vasten Dracon huulia.
“Olen niin kovasti ikävöinyt tätä.”
“Niin minäkin, ärsyttää kun olin tyhmä ja lähdin. Mutta –”
“Hyst nyt, Draco”, oli Harryn vuoro hyssyttää toista miestä. “Itse asiassa, jotta tietäisit kuinka paljon olen sinua ajatellut, tuolla minun työpöydän laatikossa on sinullekin pieni lahja.”
Harry käveli pöydän toiselle puolelle ja avasi alimmaisen laatikon. Hän kaiveli hetken pois päältä papereita (muun muassa aurorien jokavuotinen itsearviointi, minkä pohjalta Gobbalt vuoden alussa pitäisi henkilökohtaiset kehityskeskustelut) ja löysi perinteisen jouluisesti paketoidun paketin.
“Oi, Harry! Ei sinun olisi pitänyt”, Draco ihasteli kömpelösti paketoitua lahjaa ja vähän punehtui. Hän alkoi avaamaan lahjaa malttamattomana ja otti paketista kaksi pussia makeisia. “Sinä muistit!”
Paketista paljastui pussi tummaa lakritsia, tietenkin sydämenmuotoisina paloina. Toisessa pussissa oli pari pomppivaa suklaasammakkoa, ja Draco nosti päänsä katsoen kysyvästi Harrya.
“TIedän, että sinun mielestäsi suklaasammakot ovat vain lapsille, mutta ostinkin aikuiseen makuun sopivia. Osassa on täytteenä jotain alkoholipitoista. Jouduin myös anelemaan ja käyttämään kaiken olemassa olevan charmini, jotta sain pari täysin minulle tehtyä sammakkoa. Ne ovat tummaa lakritsia, päällystettynä vain herkullisella suklaalla.”
“Nyt minua harmittaa, kun minulla ei ole mitään”, Draco harmistuneesti sanoi ja katsoi Harrya. “Tämä on ihan täydellinen pieni lahja.”
“No, keksin minä yhden asian, mikä kävisi lahjasta”, Harry hymyili ja kumartui lähemmäksi. Yläpuolella alkoi kuulua pientä kilinää, ja molemmat katsoivat ylös, mihin oli ilmestynyt misteli.
“Harry James Potter, järjestitkö sinä tämän koko jutun sittenkin?”, Draco ymmyrkäisenä kyseli.
Harry päätti käyttää vastaamisen hellään (ja aika ihanaan) pussailuun mistelinoksan alla, Dracon tyytyessä tähän vastaukseen. Koska tämä saattoi olla ehkä tämän joulun ja vuoden paras lahja, mitä toivoa saattoi.
Ja lahjoja ne pusutkin olivat.
LOPPU
... vai loppuiko?
Kuten olen varmaan suunnilleen tämän koko sarjan ajan ollut, niin tässä rinnalla piti alunperin mennä toinenkin tarina, Hermionen osuus. Se ei kuitenkaan mahtunut, mutta juonikuviot oli silti aivan pakko saada mukaan, mikä kyllä tuntui vähän sekoittavan pakkaa. Joten, Hermionen osuus tarinasta on ainakin tulossa! Ehkä ensi vuoden joulukalenterina tai joulujatkiksena muuten, koska no, ajankohdasta johtuen se on hyvin kiinteästi jouluinen ja talvinen.
Lisäksi huomasin kirjoittaessani, että kun vain ne ns. "käännetapahtumat" oli yllä, ja muuten aikalailla sävelsin, niin mukaan tuli kaikenlaista ylimääräistä. Se on vain ruokkinut minun mielikuvitustani ja siis oikeasti, minulle on tullut ideoita tähän samaan versumiin neljästä eri tekstistä. Neljästä!! Mm. tämä Armon kuuntelijan tarina. Katsotaan, lähdenkö kuinka kirjoittamaan! Juuri nyt hahmot tuntuvat ihanilta ja tykkään tuosta dekkarimaisemmasta fiiliksestä nimenomaan mikä liittyy tähän Armoon.
Mitäs muuta halusin sanoa, apua. Pahoittelut ainakin siitä, että tämä ei ollutkaan ihan niin fluffyinen, kuin ajattelin. :< Dracon käytös on kuitenkin jollain tavalla tuttua ja itse pystyn samaistumaan tunteeseen, ja ihan kaveripiiristäkin poimittua. Kun on vähän säikähtänyt, mitä on tapahtunut ja varsinkin jos on ollut yhtään mitään enempää fiiliksiä, niin tietenkin olisi halunnut sen asian edenneen jollain muulla tavalla kuin alkoholin avulla. Draco kieltämättä vähän liioittelee, mutta tykkäsin esimerkiksi siitä, että hän salasi paikkatietonsa, jotta ei pöllöt löytäisi perille! Sitäkään en pääässyt käsittelemään niin paljon kuin olisin halunnut, voi hyvä tavaton. Nämä luukut olisivat kyllä paisuneet ja venyneet kuin pullataikina.
Lisäksi vähän harmittaa, kun jäi ihan karvan verran alle 10 000 sanaa! No, ihan hyvä pläjäys tällaiseksi lyhyeksi joulukalenteriksi anyways.
Nyt lopetan puhumisen.
Spekuloida saa tulla aina vaikka yksärilläkin tai kysyä, jos jokin erityisesti jää mietityttämään!
♥
SUUUREN suuri kiitos kaikille, jotka ovat lukeneet ja kommentoineet ja olleet hengessä mukana. Olen vähän haikeissa mielin tämän lopettaessani mutta hei, I did it (melkein kunnialla)!!
P.S. Blaisen lahja ei lopulta paljastunutkaan, koska se ei sopinut lopulta mihinkään kohtaan tuota luvun tunnelmaa ja no, halusin päättää sen tuollaiseen fluffyyn (ja loppu oli aina tiedossa). Hän sai sellaisesta antikvariaatista hyvälaatuisen "eksoottiset kasvit ja kukat liemien valmistuksessa" -kirjan, sekä shakkinappuloiden muotoisia suklaita (joita Harry ei voinut olla ostamatta). Blaisen yhdistän kuitenkin niin lakimiehenä toimimiseen kuin myös liemientekoon vaikka sitten vain vapaa-ajalla. Ja ainakin velhojen Trivial Pursuitissa olisi aivan lyömätön.
(Blaisella on kokoelma näitä kirjoja, ja tämä oli yksi joka puuttui, ja löytyi budjetilla!). Lisäksi googlasin, että 5 kaljuunaa olisi n. 25 euroa (vähän enemmän toki, joku yksi kaljuuna on 5,5e muistaakseni
). Jos muistankin ihan väärin niin voi korjata!
KIITOS - nyt sepustukseni loppuu. ♥