Kirjoittaja: Vanilje
Beta: fierté, kiiiitos ♥
Ikäraja: K-11
Genre: angst, tuplaraapale
Paritus: yksipuolinen Narcissa/Bellatrix, Lucius/Narcissa
Varoitukset: insestiä ja eräänlaista hyväksikäyttöä
Haasteet: FF100 (006. Viikot), Kerää kaikki hahmot (Bellatrix Lestrange), Pimeän tuolle puolen (Bellatrix Lestrange), Femme10 vol. 3, Genre10, Tunne10 (Häpeä), OTS20 (Luihuiset), Ficlet300 (085. Perheenjäsen)
Vastuuvapaus: J.K. Rowling omistaa hahmot, joita minä vaan lainaan tekeleissäni. En myöskään saa teksteistäni minkäänlaista rahallista korvausta.
A/N: Tämän tuplaraapaleen ideasta/inspiraatiosta saan kiittää
LND:tä, joka heitti Raapalekaivossa minulle
haasteen. Tällainen tästä lopulta tuli, ja olen kyllä lopputulokseen ihan tyytyväinen. Osittain kiitokset siitä kuuluu
fiertélle, joka auttoi tämän hiomisessa. Hih.
Räsynukke
Yöpöydän avonainen laatikko, päiväkirjan rypistyneet sivut.
Bellatrix tiesi.Narcissa oli säikähtänyt, vihainen. Ei minkään ollut kuulunut mennä näin, ei. Häpeä poltti hänen kasvojaan.
Pimeänhämärä huone. Mustat sukkanauhat, Bellatrixin huulet hänen kaulallaan.
”Kuule Cissy, kun menemme ylihuomenna Orionin ja Walburgan luo, tarvitsen heidän talostaan yhden esineen. Ja minä haluan, että sinä haet sen minulle. Tai muuten minulta saattaisi lipsahtaa
jotakin.”Vasta myöhemmin Narcissa ymmärsi kuinka paljon Bellatrix oli käyttänyt häntä hyväkseen. Bellatrix ei koskaan ollut välittänyt hänestä samalla tavoin kuin hän siskostaan.
Hän itse oli tuntenut väärin. Narcissa katui, että koskaan oli lähtenyt Bellatrixin peliin mukaan. Kaiken aikaa hän oli vain ollut Bellatrixin räsynukke.
Säälittävää.Luciuksen hampaat näykkäisemässä hänen korvanlehteään. Kuuma hengitys kulkemassa hänen ihollaan.
Edes Lucius ei auttanut pyyhkimään pois sitä kaikkea, vaikka Narcissa oli niin toivonut. Sydän tuntui hakkaavan liian nopeasti ja takaraivossa takoi koko ajan muisto vääristä ajatuksista. Aivan kuin jokin olisi varjostanut häntä päivästä toiseen.
Ja ehkä se lopulta olikin niin. Eivät muut sitä tienneet, mutta Narcissa tunsi itsensä epätoivoiseksi.
Siihen ei vaadittu muuta kuin viikkoja kestänyt ahdistus ja pimeänä syysiltana muutama lasi viiniä. Lucius nukkui tietämättömänä yläkerrassa, kun Narcissa poltti päiväkirjansa ja tiesi, ettei voinut enää perääntyä.
Viikon kuluttua Malfoyiden sukuhaudan kiveykseen kaiverrettiin koukerokirjaimin uusi nimi.