Intiaanipäähine (S, Narcissa/Bellatrix)

[Vanilje]

Nimi: Intiaanipäähine
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: S
Genre: angst, femme, triplaraapale
Paritus: Narcissa/Bellatrix
Varoitukset: Insestiä
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot, minä vain lainailen niitä tienaamatta tuotoksillani.
Haasteita: Spurttiraapale II, Kerää kaikki hahmot (Narcissa Malfoy), Femme10 vol. 2, Kolme ikärajaa vol. 2, OTS (Hahmot), Yhtyeen tuotano (Blackfield - Pain), Ficlet300 (090. Sisko), Vuosi raapalehtien vol. III

A/N: Tämmöinen lähes tajunnanvirtateksti syntyi tässä iltasella kun rupesin tuota Spurttiraapalehaastetta miettimään. Ja tekstin pohjana on tosiaan käytetty Blackfieldin kappaletta Pain. Halutessaan voi laittaa kappaleen taustalle soimaan. Ite ainakin tykkään lukea tätä niin. Omistan tekstin kaikille suloisuuksille. :)



”Cissy, et varmasti saa minua kiinni!”
”Odotahan vain!”

Vanha sulkainen intiaanihattu liehuu tuulessa mustahiuksisen päässä tämän juostessa vaaleaa pakoon. Aurinko läikehtii kummankin hiuksilla, kasvoilla. Pian tytöt kaatuvat maahan nauraen vierekkäin, kunnes vanhan kartanon tamminen ulko-ovi aukeaa narahtaen. Arvokas nainen seisoo ovella pitkänä, ylpeänä. Katsoo maassa makaavia tyttöjä tiukasti.

”Narcissa ja Bellatrix, nyt heti ylös sieltä ja sisälle! Likaatte vielä vaatteenne ja maineemme riehumalla noin!”

-

Arvokas, jo aikuiseksi varttunut nainen tuijottaa syksyistä tyhjää, sateen piiskaamaa pihamaata nojaten ikkunalautaan. Vaaleat hiukset valuvat avoimena hartioille, lapaluille. Kaikkialla on niin kovin harmaata. On kai jo aamuyö, vaikkei hän siitä jaksa välittää. Kartano on kuolemanhiljainen. Aviomies nukkuu hiljaa vuoteessaan, poikakaan ei ole kotona.

Edes hän ei ole kotona. Ei ehkä missään, liekö kaikkien vuosien jälkeen kadottanut itsensä.

Nainen huokaa, puristaa silmänsä kiinni. Tämä on taas niitä öitä, kun ikävä raastaa, repii sisältä tuskallaan. Kaikki muistot tuntuvat välähtelevän silmien edessä, vuodet jolloin kaikki vielä oli toisin, ehkä hyvin. Paremmin kuin nyt.

-

Iltahämärä on jo peittänyt nuoren tytön huoneen. Ovi avautuu ääneti, sulkakynä pysähtyy sängyllä istuvan tytön päiväkirjan sivulla. Lattialankku narahtaa mustahiuksisen tytön kävellessä huoneen poikki, istahtaessa sängyn reunalle.

”Bella, tiedät ettemme voi enää kauaa jatkaa näin", vaaleahiuksinen aloittaa.

Toinen hymyilee viekkaasti, kumartuu lähemmäs. ”Kukaan ei saa koskaan tietää mitään.”

Tummanpunaiset huulet painautuvat vasten vaaleampia. Kapea käsi etsii tietään hiuksiin, tarrautuu niihin, kierittää sormiensa ympäri. Kieli piirtelee kuvioita huulille. Se tuntuu niin väärältä, mutta kuitenkin oikealta. Kumpikaan ei halua lähteä.

-

Nainen istuu sängyn reunalle, hautaa kasvot käsiinsä. Kukaan ei koskaan saanut tietää, ehkä hyvä niin. Muut eivät olisi ymmärtäneet.  Kaikki oli peitettävä puhdasverisyyden alle kuten aina ennenkin. Oltava jotain muuta, kuin ehkä olisi halunnut.

Yöpöydällä Päivän Profeetan kannessa on kuva vangista, kadotetusta. Kuva siitä naisesta - siskosta - jota Narcissa rakasti, rakastaa enemmän kuin ketään. Ikävä repii sisältä, saa ajattelemaan, toivomaan. Ehkä vielä joskus.

Vaatekaapin päältä roikkuu vanha intiaanipäähine.

While I'm melting in the rain, deep in pain, she is so far
Will we ever meet again as friends, after so long?

[Belsissa]

Tämä teksti herätti sekavia tunteita. Itse pidän insestiä valtaväestön tapaan hyvin vääränä, mutta tämä teksti sai kuitenkin myös säälimään etenkin Narcissaa. Pahahan sitä on itse päättää keneen rakastuu, joten ehkä heitä ei voi tuomita. Oikeaa tai väärää, tämä oli joka tapauksessa koskettava pätkä. Tykkäsin siitä, miten olit upottanut takaumat tuonne sekaan ja havainnollistanut niitä Narcissan ajatuksilla. Sait välitettyä tunteet ja ajatukset kiitettävästi, eikä tässä ole niiden suhteen mitään moitittavaa.

Intiaanipäähine oli hyvä vertauskuva. Se korosti entisestään sitä, miten Narcissa kantoi siveetöntä salaisuuttaan mukana koko ajan. Päähine oli ulkopuolisen naisen, puhdasverisyyden ruumiillistuman mielestä pahasta. Sangen epäsovinnaista ja likaista. Samoin myös Narcissan ja Bellatrixin rakkaus ulkopuolisen silmin. Silti ensiksi mainittu oli kantanut kumpaakin mukanaan, päähinettä uskoakseni jonkinlaisena muistutuksena. En tiedä onko analyysini nyt sekavaa ja kaukaa haettuakin, mutta näin minä käsitin asian.

Tästä jäi jotenkin haikean odottava tunne. Jäin pohtimaan, mitä Narcissan ja Bellan välillä tapahtuu vanhemman sisaren päästyä Azkabanista. Onko hän muuttunut niin paljon, ettei nuorempi enää tunnista sisartaan? Entä jatkuuko heidän välisensä kielletty romanssi? Minkälainen olisi Bellan versio?

Kiitokset tästä hienosta lukukokemuksesta!

[Vanilje]

Beatrice, kiitoksia kommentistasi! Tosi hienoa kuulla, että teksti iski ja tykkäsit, vaikket aina tästä parituksesta niin välittäisikään. Kiva että onnistuin mielestäsi tämän kanssa. Kiitokset vielä kerran kommentin jättämisestä! (:

Belsissa, itse olen myös hieman varovainen insestin suhteen. En voi oikeastaan sanoa hyväksyväni sitä oikeassa elämässä, mutta ficeissä saatan sitä kuitenkin joskus ihan silloin tällöin kirjoittaa tällaisina matalamman ikärajan teksteinä. Korkeamman ikärajan insesti ei kyllä oikeen minuun iske, en vain ehkä voi ymmärtää tai hyväksyä sitä edes teksteissä. Mutta kiitoksia valtavasti kommentistasi! Todella hienoa kuulla, että olin onnistunut tunteiden ja yleisestikin tunnelman luomisessa. Onhan se aina hienoa kuulla jos onnistuu jossakin. Ja nuo pohdintasi tuosta päähineestä olivat hyviä, ehkä siinä juuri puhuit sitä mitä itsekin ajattelin tätä kirjoittaessani. Loppu tosiaan jää melko avoimeksi, ehkä jokainen lukija voi päättää miten tarina tästä jatkuu, kuinka näiden kahden suhtellee sitten lopulta käykään kun Bella pääsee Azkabanista? Vielä kerran kiitokset kommentistasi! (:

[Dria]

Bella/Cissy insestiä ♥ Huomasin tuossa, että toisin kuin aiemmat kommentoijat, minä pidän insestistä ficeissä ja etsin tarkoituksellakin insestiä. Blackest on vielä yksi suosikeistani, joten pakkohan tämä oli tulla lukemaan. Kappale sopi erittäin hyvin tunnelmaan, ja kuuntelinkin sen taustalla, kuten olit ehdottanut. Taisin löytää uuden suosikkikappaleen, niin kaunis se on.

Ensinnäkin, pidin kursivoiduista kohdista ja tuo ensimmäinen varsinkin oli erittäin suloinen. Näen mielessäni, kuinka Bella ja Cissy leikkivät lapsina keskenään, ja muutenkin tuo maininta puhdasveristen sukujen ankaraan kasvatukseen sai kohdasta vielä aidomman. Toisessa kohdassa pohditaan jo oikeaa ja väärää, mikä on ihan kivaa. Jotenkin minusta tuntuu, että insestificeissä tuollainen pohdinta kuuluu asiaan, koska se tuo syvyyttä. En tiedä, mutta lisänä se on kiva, etkä lähtenyt korostamaan sitä liikaa, vaikka yhdessä kohtaa ehdin jo melkein säikähtää.

Narcissan mielen sisään tosiaan päästiin, ja oikein mielenkiintoinen maailmahan se on. Hän kaipaa Bellaa, mutta ei voi puhua kenellekään, koska kukaan ei tosiaan ymmärrä. Ja jos ja kun he tapaavat Bellan karattua, onko tallella rippeitäkään vanhasta Bellasta? Siihen ei tiedä vastausta kai kukaan.

Kieli piirtelee kuvioita huulille. Se tuntuu niin väärältä, mutta kuitenkin oikealta.

Tämä on ehdoton suosikkini lyriikoiden ohella. Ensimmäisessä lauseessa rakenne ja sanavalinnat viehättivät, ja toisessa tiivistetään angstisen insestin syvin olemus. Tämä oli oikein ihana/suloinen/viehättävä/valitse sopiva adjektiivi ficlet. Pidin todella paljon! ^^

[Vanilje]

Dria, hienoa kuulla että pidit tästä tekstistä ja kiitoksia valtavasti kommentistasi! Blackfieldillä on kyllä paljon inspiroivaa musiikkia ja juuri tämä kappale kuuluu suosikkeihini. Kun kuuntelin tätä kappaletta niin idea oli melkein heti valmiina päässäni. Halusin välittää kyseisen kappaleen tunnelman ficin muodossa ja tämä teksti sitten syntyi. Kiva kuulla, että tunnelma oli onnistunut kun sitä halusinkin tällä tekstilläni välittää. Ja hienoa että nuo takaumat oli myös onnistuneesti saatu tekstiin sisään, jotenkin kun tätä mietin niin tuli idea noista lapsuuden takaumista ja halusin saada ne mukaan tekstiin tunnelmaa tehostamaan. Hienoa siis että olin onnistunut tässä. Minustakin olisi kyllä ihan mielenkiintoista tietää mitä sen jälkeen tapahtuu kun Narcissa tapaa sisarensa jälleen. Ehkä voisin siitä joskus kirjoittaakin jos aikaa ja inspiraatiota löytyy ; )

[Lils]

Tällä hetkellä en jaksa leikkiä että oloni olisi kovin suloinen koska saunanjälkeiset hiukset, mutta kiitos silti tästä ihanuudesta! Blackfield ei ole todellakaan mennyt vääriin käsiin sinun mukanasi, kappale sopi tähän loistavasti myös tunnelmaltaan - itse asiassa tämä on yksi minunkin suosikeistani Blackfieldiltä - ja tämä oli jälleen jotain ihanaa luettavaa toisellakin kerralla (koska ensimmäisellä olin vähän turhan laiska kommentoidakseni tai mitään, yhyy).

Joo no siis kuitenkin!

Nimi oli ihanan erilainen! Se ei tavallaan aluksi vienyt minua mihinkään nostalgisiin lapsuuskesiin, vaan jotenkin mieleen tuli enemmänkin sellainen paahtavan kuuma ja kiduttava tunnelma. Kuitenkin, kun selvisi, mihin tämä salaperäinen hattu liittyikään, se kuulosti ihanalta ja nätiltä, ja no, pelkästään sanana intiaanipäähine on ihanan pehmeä ja kaunis, ja sulkineen ja väreineen, onhan se oikeastikin!

Bellatrix on niin upea ja vahva hahmo, ja pidin siitä tietynlaisesta herkkyydestä mitä häneen loit. Sellainen luhistuminen ei hänelle tietysti sopisikaan, mutta tällainen kun kukaan ei näe -hiljaa seisominen on jotain niin hänen tyylistään. Myöskin siskosten väriset kontrastit tulivat aika nätisti esille, kun Narcissa tuntui olevan epätoivoisempi ja surullisempi ja Bellatrix jotenkin kylmempi - niin se tässä suhteessa usein menee. Muutenkin, vaikka insesti on jotain, josta en ole oikein jaksanut innostua, Bella/Narcissa toimii aina ja varsinkin, kun siinä on selkeä kontrasti niin kuin tässä (vaaleat ja tummat huulet ja mitä vielä, oii!)

Tummanpunaiset huulet painautuvat vasten vaaleampia. Kapea käsi etsii tietään hiuksiin, tarrautuu niihin, kierittää sormiensa ympäri. Kieli piirtelee kuvioita huulille. Se tuntuu niin väärältä, mutta kuitenkin oikealta. Kumpikaan ei halua lähteä.

Tämä oli ehdottomasti lempikohtani! Ehkä tavallaan sellaista kliseisenomaista kuvailua, jonka usein ohittaa vain lukemalla, mutta nyt toisella kerralla kun paremmin keskittyi luomaan mielikuvia ja ajatuksia, se kuulosti vain niin hienolta! Ei "merkkasi kielellään" tai muuta tylsää mitä esimerkiksi minä tapaan harrastaa, vaan "kieli piirtelee kuvioita huulille" toi aivan tajuttoman hienon ja erilaisen, jotenkin paljon tuoreemman mielikuvan, ja sormien ympärille kiertyvät hiukset toivat sitä raikasta tyttömäisyyttä tähän mukaan, sitä kesänomaisuutta niin kuin intiaanipäähinekin.

Hihi tämä oli hieno!

[Vanilje]

Gua, minullekin Bellatrix on hieman etäisempi hahmo, Narcissasta kirjoitan enemmän. Ehkä siitäkin syystä tämä enemmänkin Narcissan näkökulmasta kertova tyyli. Ehkä on totta että tämä saattoi osaltaan jäädä vähän etäiseksi tavallaan, eihän tässä paljoa annettu selityksiä tapahtumille. Ja tosiaan viimeisin kappale oli siitä ajasta kun Bellatrix oli vankilassa. Kiva kuitenkin että jotenkin sait tarinasta kiinni, vaikka melko paljon selittämättä jäänyttä olikin. : P Ja niin, vielä tuosta intiaanipäähineestä. Ajattelin sen ehkä pääasiassa sellaisena esineenä, joka muistuttaisi Narcissaa kaikesta menneestä. Valintaperusteina kai oli se, että jotenkin sellaiset kunnon intiaanipäähineet on minusta jotenkin tosi näyttäviä ja voisivat omalla tavallaan myös kuvastaa sitä puhdasveristen ylpeyttä (vaikka tuollaiset leikit saattavatkin vanhemmista olla rahvaanomaisia). Kiitos vielä kommentistasi, etenkin rakentavasta ja kiva kuitenkin jos kaikesta huolimatta pidit tästä! : )

Lils, kiitos söpöli! Itsekin pidän intiaanipäähineestä jo pelkästään sanana, ja lisäksi se on myös näyttävä esteettisestikin. Kiva jos se siis mielestäsi toimi nimenä ja symbolinakin. Vaikket yleensä insestistä pidäkään (en minäkään kovinkaan monista insestiparituksista) niin kiva että tämä kuitenkin siitä huolimatta miellytti! Tuota tuota, mitähän vielä piti sanoa? Niin! Tuo lainaamasi kohta, itsekin pidän siitä, joten oli hienoa kuulla että sinäkin. Ja näin yleisesti ilahduttavaa, että mielestäsi kaikki vertaukset ja kontrastit ym. toimivat. Apua, en osaa vastata enää mitään kuin että meinaan mennä hämilleni, öääöäähf. Hihi, kiitos vielä! ♥

[Odo]

Bellatrix/Narcissa on yksi suosikkiparituksistani, vaikkei insesti ehkä olekaan se minun juttuni. Näiden kahden kohdalla se toimii ja kuten muutkin ovat jo sanoneet kontrasti siskosten välillä tulee ihanasti esille. Kuinka kuvataan tummaa- ja vaaleaanaista, miten he käyttäytyvät ja millaisiin tilanteisiin heidän elämänsä on ajautunut. Molemmat tuntuivat itseltään tarinassa, joka on aina plussaa teksteille ja tiedän jo omastakin kokemuksesta etteivät nämä kaksi ole mitään helpointa hahmoa kirjoitettaviksi. Olit onnistunut siinä oikein hyvin.

Tunnelma ja se kontrastien luominen hahmojen erilaisuudessa, menneisyydessä ja nykyisyydessä toimi myös todella hyvin tunnelman luojana. Narcissan jo nuorempana epäilyt, että asioiden pitäisi loppua ja niiden vääryys sopi hahmolle ja kontrasti siitä, että vielä sanoistaan huolimatta kaipasi jotain sellaista vielä vanhempanakin. Intiaanipäähine jäi hieman mysteeriksi, mutta se toimii kauniina otsikkona ja sellaisena kiintopisteenä Narcissan muistoihin. Ehkä se on vain yksinkertainen esine, joka on jäänyt lapsuudesta jäljelle ja muistuttaa Bellatrixistä ja heidän yhteisistä ajoistaan. Toisaalta se voi olla myös jotain muutakin. Tykkäsi siitä, kuinka yksinkertainen ja kaunis esine  (sananakin  kiva) oli päässyt mukaan tarinaan omanlaisenaan yksityiskohtana.

Tykkään tyylistäsi kirjoittaa ja se on selkeää, kuten aina. Niin ja Walburgan lisääminen mukaan kuvioon oli myös kiva juttu. Se, kuinka heiltä vaadittiin tietynlaista toimintamallia jo lapsina ja millaiseksi he siitä kasvoivat. Bellatrix kapinellisemmaksi oman tiensä kulkijaksi Voldemortin käskyläisenä ja Narcissa pitämään yllä suvun mainetta puhdasverisenä vaimona ja suvun jatkajana. Mutta sen pidemmittä puheitta kiitokset tästä ja lukisin mielelläni enemmänkin Bellatrixin ja Narcissan lapsuudesta (Cissy -ficcejä sinulta ainakin löytyy, mitä on tullut ficci-listausta katsellessasi).

[Tipsu(:]