Otsikko: Sydämeni itkee takiasi
Kirjoittaja: Romione
Ikäraja: K11 (nuoremmat omalla vastuulla
)
Beta: Death Eater
Vastuuvapaus: Minulla ei ole oikeuksia Nälkäpelin kirjoittajan Suzanne Collinsin luomiin hahmoihin tai paikkoihin. En saa rahaa kirjoittamisesta.
Fandom: Nälkäpeli (The Hunger Games)
Genre: Drama, fluff ja angst
Paritus: Cato/Clove
A/N; Kiitokset rakkaalle betalle ja tähänkin os:ään innostajalle Death Eaterille. Tämä OS on aika lyhyt, mutta toivoisin silti lukijoita c: Varoituksen sanana tässä Cloven "todelliset" ajatukset vihdoinkin paljastuvat. Jos herkkä ja suloinen pikkutyttömäinen Clove pelottaa ja samoin romanttinen Cato, jätä väliin c:
Sydämeni itkee takiasi
"Me olemme hetken pois ja sinä -", huutosi kaikuu raivoisena. Toivoisin, ettet aina huutaisi. Meidän koko elämämme on Nälkäpelistä kiinni, eikä täällä voi ruveta lepsuilemaan, mutta silti sisälläni kytee toivo, ettet sinä aina huutaisi. Katsoisit minuun ja hymyilisit, kuten aina joskus. Kun silmissäsi näen sen tutun kylmyyden tiedän, ettet ole oma itsesi.
"Älä tapa häntä, Cato", kuiskaan, mutta tiedän ääneni olevan niin heikko, ettet sinä voi kuulla - tuskin edes välität. Yritän olla se kylmäverinen tappaja, jona minut haluat joukkoosi, mutta haluaisin sinun myös tietävän, että sydämeni kiljuu. Tapan vain sinun vuoksesi, Cato. Rakastaisit minua.
Kolmosvyöhykkeen poika katsoo sinua kuin arvaisi, että aiot toimia pian. Hän on ollut huolimaton ja meidän kaikki varastomme ovat tuhoutuneet. Katsot häntä juuri sillä tavalla, että minun tekee mieli juosta pois. Tiedän, että poika ei elää enää kauan - ellei hän juokse juuri nyt. Tiedän myös, että joku on tuhonnut varastot ylhäältä päin; niin tyhmä ei meidän liittolaisemme Vyöhykkeeltä 3 ole, että antaisi jonkun kävellä hänen silmiensä edestä.
Yritän estää sinua toimimasta, mutten tule lähemmäs. "Tyhmyyttä ei palkita", se on ainoa lauseesi. Et sano muuta ja nopeasti poika, joka oli ennen ollut yksi meistä, kaatuu maahan. Läpsäytät käsiä yhteen kanssani, mutta minä vain esitän ilahtunutta. Maassa makaava poika ei kuulu lempinäkyihini.
Näen huulillasi ivallisen hymyn ennen kuin poistut paikalta, jotta poika voidaan viedä pois. Sinä ja Marvel näytätte niin läheisiltä ja taputat häntä selkään, kun hän ilmoittaa lähtevänsä etsimään kuolonuhreja. Tiedän, että pian kuuluu taas laukaus. Ammattilaiset tappavat kaikki eteensä joutuvat. Minäkin. Mutta vain sinun vuoksesi.
"Clove, onko kaikki hyvin?" kysyt. Ei, kaikki ei ole hyvin. En voi koskaan olla rakastajasi. Vyöhykkeen 12 tribuutit Peeta ja Katniss saavat rakastaa toisiaan vapaasti. Mutta heistäkin ainakin toinen loppujen lopuksi kuolee. Kuten meistäkin. Siksi minun on turha haaveilla sinun läheisyydestäsi.
"Enkö muka näytä siltä?" valehtelen. Olen huono valehtelemaan ja näen, kuinka katsot minua sillä tavalla, että sinusta on helppo nähdä, ettet usko minua.
Ei sinullakaan ollut kaikki hyvin. Olit murtunut Glimmerin vuoksi. Rakastitko Glimmeriä? Et koskaan sanonut minulle mitään. En ole koskaan nähnyt ulkokuoresi taakse. Sinun tunteesi ovat minulta täydellisen piilossa. En voi kieltää, että sydämeni hypähti ylimääräisiä voltteja Glimmerin kuoleman vuoksi. Yksi este meidän väliltämme oli raivattu. Mutta en saa raivattua etäisyyttäsi, tappajamaisuuttasi ja kylmyyttäsi pois tieltäni, vaikka rakastaisinkin sinua.
Kaivan laukustani palan ihanan ruskistunutta leipää, jonka olin saanut lukuisilta sponsoreiltani muutama päivä taaksepäin. Ojennan sen sinua kohti, mutta käännät pääsi pois. "En halua sinun leipääsi. Pysy itse elossa, älä kuole nälkään", sanot samalla loukkaavan epäkohteliaasti, mutta samalla ystävällisen huolehtivasti. Mitä minun pitäisi tehdä, että saisin sinusta selvää samalla tavalla kuin Glimmer?
"Pitää sinunkin syödä", totean itsepäisesti ja murran pienen palan leipää ja heitän sen sinun käsiisi, etkä voi enää kieltäytyä. Otat siitä pienen, siemenillä koristetun palan ja tunget loput taskuusi. Tiedän, että sinä ajattelet jotain hyvinkin salattua, koska et suostu katsomaan minua silmiin. Olet kylmä. Tapoit juuri ihmisen, muttet sillä tavalla kylmä. Sillä tavalla, etten ole edes olemassa.
Tiedän, ettei suhteemme ole koskaan ollut helppo. Kasvoimme yhdessä Vyöhykkeellä 2. Metsästin ensimmäisiä kertoja sinun käsiesi varassa. Minä, heikko kaksitoistavuotias ja sinä huomattavasti vahvempi - mutta samanikäinen - otimme haparat kasvamisen askeleet samalla, kun yritimme pitää vyöhykkeemme kunniaa pystyssä.
Puhuimme usein Nälkäpelistä. Meidän kumpienkin tuttavia kuoli Nälkäpelissä, minun serkkuni, kun olin kolmetoista. Kerroin usein sinulle, kuinka minua harjoitettiin sitä varten, mutten itse erityisesti palanut halusta joutua taistelemaan elämästä ja kuolemasta. Suivaannuit. Sanoit, että se on meidän tehtävämme. Opettaisit minut tappamaan keinolla millä hyvänsä. Ilman sinua olisin juuri nyt kuollut.
Sydämeni itkee takiasi. Tiedän, ettemme voi elää enää kauan. Peeta Mellark ja Katniss Everdeen ovat vahvoja, mutta tiedän, että voit voittaa heidät. Minun kohtaloni sen sijaan on sinetöity. Ei mene enää kauan ja tiedän, että kanuuna laukaistaan. Yhtäkkiä taas joku on poissa. Ja minun täytyy taas esittää iloista sinun vuoksesi, Cato. Kunpa uskaltaisin olla se herkkä tyttö, joka oikeasti olen.
En ole väärässä, kuten yleensä. Kanuunanlaukaus tärisyttää maata ja juokset teltasta vierelleni. Ivallinen hymy leviää kasvoillesi ja tähyilet metsän suuntaan päätellen, että kyseessä on Marvelin uhri. Vilkaiset minuun ja hieman normaalimpi hymy nousee korviisi. Ilahdun, että näytät inhimillisemmältä kuin koskaan. "Me olemme koko ajan lähempänä kotiinpääsyä, Clove", sanot ja tartut käteeni.
Me? Sanoitko me? Katson sinuun kuin olisit sanonut jotain hullumpaa kuin ikinä. Kasvosi tosin venähtävät, kun kanuuna laukaistaan uudestaan. Silmiisi leviää epäilys. Näen, kuinka sinun sisintäsi kalvaa pelko siitä, että olet menettänyt Marvelin. Esität hyvin uskottavasti, että olet aika varma, että Marvel on tappanut tuplasti. Mistä johtuu, että aistini kertovat minulle, että illalla taivas näyttää meille Marvelin?
Käännyt minuun päin, päästämättä kädestäni. "Lupaa, ettet kuole. Me selviämme täältä pois keinolla tai toisella. Meillä ei ole enää varaa kuolla", sanot kasvot aivan vakavina. Näen, kuinka sinulle todellakin merkitsee minun elämäni tai mahdollinen kuolemani. Mutta en ikinä antaisi sinun kuolla vuokseni. Sitä en sallisi.
"Cato -", aloitan hiljaa, mutta nostat dramaattisesti etusormesi huulilleni. Minun tekee mieli suudella sinua sillä hetkellä, koska näytät niin suloiselta, mutta hillitsen itseni.
"Älä sano sanaakaan. Minä tiedän. Olen aina tiennyt", kuiskaat ja ennen kuin aivoni osaavat käsitellä sanojasi tunnen huulesi huulillani ja tiedän toivovani taas. Mutta toivominen on turhaa. Tämä on Nälkäpeli. Vähintään toinen meistä kuolee.
Miksi silti väitän itselleni, että minulla on tähän oikeus? Painan huuleni määrätietoisemmin sinun huulillesi ja tunnen sydämenlyöntien tahdin kasvavan. Tunnen sinun kehosi liikkeet omaani vasten ja kiedon käteni tiukasti ympärillesi. Et ole koskaan nähnyt tätä puolta minussa, tätä herkkää ja rakastavaa puolta. Enkä ole myöskään nähnyt tätä puolta sinussa; en tiennytkään, miten hyvin osaat suudella.
Hengästyn hieman, kun irroittaudun sinusta - mutta vain vähän vain. "Me kuolemme pian, tiedäthän sen?" kysyn pessimistiseen tapaan, mutta sinä vain levität kasvoillesi niin toivotun ja haaveillun hymyn ja nyökkäät yhtä pessimistisenä. Mutta hymyilet silti ja pidät vahvoja käsiäsi minun laihtuneen vartaloni ympärillä kuin uljas ritari.
"Kuka kieltää meitä kuolemasta onnellisena?" virnistät ja suutelet minua intohimoisena samalla, kun peräännymme hieman ja kaadumme maahan suutelemaan, minä sinun vatsasi päällä. Olemme täysin unohtaneet kaikki ne kuolleet - kolmosvyöhykkeen pojan ja kaksi juuri ja hetki sitten kuollutta -, koska näemme vain toisemme. Ainakin minä näen. Enkä aio päästää sinusta irti.
"Ihan turha enää pyristellä, 'liekehtivä tyttö'", murisen sellaisella äänensävyllä, ettei minua voisi tunnistaa siksi Cloveksi, joka vain Caton seurassa osaan olla. "Me tapoimme sen pikkutytön, tapamme sulhaspojan ja tapamme sinut. Sinä olet luullut itsestäsi liikoja. Sinä olet minun ja Caton tiel-", ehdin lipsauttaa, kunnes huomaan allani makaavan Katnissin hämmentyneen ilmeen, kun hän on saanut selville minun ja Caton yhteisen salaisuutemme. Kuhertelun. Salaisen suutelun ja hiplaamisen.
Katniss käyttää tilannetta hyväkseen ja alkaa pyristelemään minun pelästyneisyydessäni. Hänen ei tarvitse tehdä paljoa, kun takaani hyökkää valtava Thresh ja mieleeni hiipuu epäilys, että he ovat liittoutuneet. Keuhkoistani ei meinaa lähteä ääntä, kun hän pitää minua otteessaan. "Cato!" huudan sinua. Tulisit auttamaan. Minä kuolen. Sinun täytyy elää, mutta minä haluaisin elää rinnallasi. Kerrankin pyydän sinua tappamaan jonkun, vaikka itse olen tehnyt sen vain ja ainoastaan vuoksesi, enkä sitä ihannoi. Mutta tämän kerran, tapa minun vuokseni.
Tunnen päässäni jomotuksen, kun huomaan Threshin jo juoksevan Katnissin kanssa paikalta. Maahan tippuu kivi, joka on veressä - minun veressäni. Yritän huutaa nimeäsi jälleen, mutta enää minä en saa ääntä tulemaan. Mutta heikoilla voimillani näen sumean verhon takaa sinun liikkeesi, kun juokset luokseni.
"Clove! Ei, Clove! Ei!" huudat ja äänesi värisee. Kuulostat niin heikolta. Minä pyydän; älä kuulosta heikolta. Kuulosta vahvalta. Selviä viimeiseksi, tee se minun vuokseni. Kukaan ei tiennyt meistä, eikä kenenkään enää tarvitsekaan. Rakastin sinua vuosikausia, mutta se kaikki on nyt ohi. Rakastu uudelleen, tapaa joku kaunis nainen ja saa lapsia. Olet rikas ja asut voittajien kanssa. Sinua ihaillaan. Tee se minun vuokseni, Cato.
"Meidän piti elää. Sääntömuutoksen takia. Me olisimme voineet elää, Clove -", äänesi hukkuu ilmeisesti kyyneliin. Mutta en myöskään enää kuule selvästi. Elämä pakenee minusta kuin pikajuoksija lähtöpaikalta. Tunteet kaikkoontuvat. En enää tunne sinua. Ajatukset häviävät. En enää tajua maailmaa. Näkökyky poistuu. Olet poissa. Sinä, rakastettuni.
Olen ehkä juuri poistumassa täältä, maailman areenalta, mutta tunnen vielä sen verran, että painat kylmät huulesi minun huulilleni ja lipaiset kielelläsi minun suutani. Meillä ei ole enää tulevaisuutta, se on nyt ohi. Rakastin sinua, Cato. Mutta minun on mentävä nyt.
