Nimi: Piirrän sun kasvoille hymyn
Ikäraja: sallittu
Vastuuvapaus: kaikkimiun !
Mä tartun sun käteen ja tuuli tarttuu sun kesämekon helmaan, sun silmät nauraa ja mäkin nauran, tää on kesä ennen pelkoja ja mä tahdon muistaa sen. Niityllä tuoksuu kesä ja leijanlennätystuuli, ja mä muistan kesää ennen tätä, sitä kesää kun oli vielä leijatyttö ja naapuritalon aurinkosilmäinen tyttö joka piirsi sadepisaroita ikkunoihin. Kuka olisi uskonut, että tyttöjen väliset poskisuudelmat muuttuisivat joksikin vakavammaksi, kuka olisi epäillyt että koulun pihalla lapasten leikillä ja toisen ympäri kierretyillä käsillä oli muitakin merkityksiä kuin takinkauluksesta sisään kuiskattu “mulla on kylmä, lämmitä.”
Sä irrottaudut mun otteesta ja lennähdät vähän kauemmas, naurat ja mä hymyilen kun sä pyörähdät ympäri, ja sun mekonhelma tanssii villinä tuulessa. Mä kaadun ojanpenkalle, siihen pehmeälle nurmelle. Sä seisot muutaman metrin päässä kulmakarvat koholla, sun hiukset leijailee tuulessa ja sä oot kaunis, mä taputan ruohikkoa vieressäni ja sä istut mun viereen.
Mä piirrän sulle hupparinnauhoista taivaan ja voikukanhaituvista sillan sinne, sä istut hiljaa paikoillasi kun kertaan meidän tulevaisuutta, me osataan se jo ulkoa, mutta mä tahdon että sä muistat ja tiedät että mä haluan sen edelleen. Voikukat taipuu tuulessa, mä melkein näen leijan taivaalla, näen sut ja sun sinisen leijan, sulla on keltaiset farkkushortsit ja valkoinen t-paita ja sun ruskeat hiukset laskeutuu sumuverhona sun olkapäille kun sä pysähdyt. Mä näen itseni, mä seison aukion reunalla, mulla on sininen mekko ja vaaleat hiukset, mä kysyn voinko olla sun kanssa.
Paitsi että sä oot siinä, oot mun vieressä ja katsot kelloa, vedät kynnellä hermostuneen viivan kellotaulua pitkin kahdestatoista kolmeen ja vilkaiset mua. Mä tiedän mitä sä sanot, joten mä en kuuntele, mä nousen istumaan ja kohotan käden.
Piirrän sun kasvoille hymyn oikean käden etusormella, sen kynsi on lakattu vaaleanpunaiseksi ja sä lupaat että huomenna samaan aikaan.
