Nimi: Norsunluutorni
Kirjoittaja: hedge14
Fandom: Supernatural
Ikäraja: S
Paritus: yksipuolinen Michael/Mary + John/Mary
Summary: "Mary Winchester ei ole pyhä."
Genre: AU, romance, drama
A/N: Albumihaastetta varten kirjoitettu ficlet. Biisinä
Blackmore's Night - Ivory Tower. Norsunluutorni on myös yksi nimistä Neitsyt Marialle.
-
Norsunluutorni-
Taivas on kaunis enkeleiden silmissä. Valon ja tahdon olennot kulkevat eri teitä kuin ihmiset omissa pienissä palasissaan taivasta. Enkeleiden taivas on kirkkaampi, kauniimpi kuin nuoren miehen muistot lapsuutensa savusumuisesta Lontoosta. Herkempi kuin kauppiaiden huudot Kambodžan käärmemarkkinoilla. Muistojen katselu on kiellettyä, mutta aina on joku uhkarohkea ja utelias enkeli, joka kurkistaisi sisälle ihmisyyteen. Huomaisi menneisyyksien pilvenpiirtäjät pienemmiksi kuin yksikään torni taivaassa.
Michael seisoo norsunluisen torninsa huipulla ja katselee alas ihmisten sähköiseen maailmaan. Tänään hän ei tahdo seurata enkeleiden tointa ja askaretta, sillä heitä Michael on katseellaan seurannut jo monta, monta vuotta. Liikaa hän on taivaan kauneuteen uppoutunut ja turtunut sen kiemuraisiin, monimutkaisiin sääntöihin ja ohjeistuksiin. Michael on herännyt turhan moneen tyhjään aamuun.
Hänen jalkansa ovat aivan reunalla. Hiljaa hänen jalkansa miettivät, millaista olisi hypätä tämän korkeimman tornin huipulta. Korkeammalta kuin missään muualla koko luomakunnassa, korkeammalta kuin muu taivas ja sen törröttävät ulokkeet yhteensä.
Siipiään Michael ei ajatuksesta huolimatta suostu levittämään. Liian ylpeä Michael on lankeamaan.
Arkkienkeli vetää sisäänsä kuvia maailmasta alapuolellaan. Nyt on viimeiset hetket, kuin niin voisi tehdä. Pian maailma laskeutuisi alas pimeyteen, viimein Lucifer nousisi ylös vankilastaan ja viimein Michael määrättäisiin surmaamaan veljensä. Michael katselee ihmisiä, kuuntelee heidän puheitaan ja laulujaan.
Mary Winchester ei ole pyhä. Ei vaikka Michael niin toivoisi.
Silti Michael huomaa vertaavansa nuorta naista erääseen toiseen samannimiseen naiseen. Tuo nainen oli Marya paljon pyhempi, lempeämpi ja epäitsekkäämpi. Silti heissä oli paljon yhteistä. Molemmat taivaan johdattamia, molemmat sidottuina suureen ja tärkeään ennustukseen. Mary nousisi liekkeihin, mutta sitä ennen hänellä olisi vielä kaksi tehtävää.
Mary laulaa ja Michaael kuuntelee. Astuu lähemmäksi reunustaa.
Rakkaus on epäpyhä ja kipeä ase. Se ase on nyt Maryn ja Johnin yhteen sitonut, kietonut kaipaukseen ja jättänyt Michaelin ilman pisaraakaan lempeä. Eihän Mary edes tiennyt jumalaisesta ihailijastaan, kun painautui illalla rakkaansa syleilyyn.
Michael on aina luullut, että rakkaus ei ole enkeleitä varten. Hän on aina uskonut, että se olisi vain ihmisten keskuudessa aitoa ja oikein, ja että enkeli pystyi vain palvomaan Jumalaa. Lucifer oli rakastanut liikaa, Michael ei ollut kyennyt rakastamaan tarpeeksi. Ei edes Isänsä käskystä, vaan hän oli vain esittänyt ja peitellyt sen puutetta. Ehkä Jumala oli huomannut, ehkä se oli syy miksi hän lähti.
Michael ymmärtää Luciferia enemmän kuin koskaan. Tältäkö se tuntui, kun sydän repeili kahteen suuntaan? Hänellä on velvollisuutensa perhettänsä kohtaan, mutta Mary hymyili ja usein Michael tunsi sen hymyn kuuluvan vain itselleen.
Norsunluisen tornin läpi kulkee tuuli, kun Michael odottaa. Hän haluaa tavata Maryn ainakin kerran. Onhan naisen pakko saapua taivaaseen, sillä sopimus ei koskenut hänen sieluaan. Kerran Michael voisi sulkea ihmisensä siipiensä pehmeään syleilyyn ja aistia naisen tuoksun hänen vaaleista hiuksistaan.
Vuodet valuvat. Maryn poika yrittää muuttaa peruuttamattoman historian, yrittää varastaa Maryn Michaelin käsistä. Michael ei voi antaa sen tapahtua.
Hän levittää siipensä ja laskeutuu alas maahan.
Huone on kylmä ja likainen, kun Michael kohtaa Maryn pelokkaan katseen. Se pelottaa Michaelia ja hyytää hänen sisuskalujaan. Saa hänet tuntemaan itsensä likaiseksi, vaikka ei hän tahallaan tahtonut ketään pelotella. Annan syy, mutta silti Michael ei pysty kohtamaan Maryn katsetta itsevarmana.
Jokainen solu hänessä huutaa ilosta, kun hän viimein saa koskea rakkautensa kohteen ihoa. Hän haluaisi puhua naisen kanssa enemmän, osoittaa kunnioituksensa ja lempensä. Haluaisi paljastaa, että hän ei ole tuntematon eikä vihollinen, vaan ystävä.
Michael kääntyy kohti Deania.
Hetken hänestä tuntuu kuin hän katsoisi vääristävän lasin läpi. Michaelin astia on niin enkelinsä kaltainen ja kuitenkin kaikkea muuta. Jos Mary oli jotain uutta ja innoittavaa, on Dean jotain tuttua ja turvallista.
Dean pursuaa vihaa taivasta ja Michaelia kohtaan. Michael hyväksyy sen ja mielensä pimeissä nurkissa on samaa mieltä. Taivas on korruptoitunut ja kaukana siitä, mitä sen tulisi olla. Samoin Michael itse on vajavainen ja itsekäs. Hän ei aio puolustaa ihmiskuntaa, ei aio pysäyttää maailmanloppua. Se tuskin olisi jotain, mitä Jumala suunnitteli. Michaelia ei luotu pelkuruutta ja vihaa varten, mutta niihin hän on silti kovasti kiintynyt. Niinpä hän valehtelee, yrittää lievittää Maryn pojan vihaa lauseilla velvollisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.
Deanin otsa on hieman hikinen, kun Michael lähettää hänet takaisin omaan aikaansa.
Kun Michaelin sormet kohtaavat Deanin, Michael ymmärtää kauhukseen, miksi astia oli tuntunut niin samankaltaiselta kuin Michael itse.
Hän
on Michael.
On helppoa ymmärtää, miksi Michael on valinnut ihmisyyden. Miksi hän syntyi, kasvoi ja eli Dean Winchesterin hahmossa. Miksi hän uhrasi itsensä, kuoli ja tippui alas helvettiin. Vaikka arkkienkeli haluaisi kieltää totuuden, hän tietää mitä tulee tekemään.
Hän poistaa Maryn ja Johnin muistot, ja lentää takaisin taivaaseen. Se tuntuu kauniilta vankilalta ja rangaistukselta maan välkkeen ja elämän jälkeen.
Michael ei koskaan saisi Maryn rakkautta rakastajan roolissa, mutta Michael epätoivossaan tulisi hyväksymään pelkän äidinrakkauden.
Michael ei sano hyvästejä.
Hän hyppää.
(Jää lahjaksi Maryn kohtuun.)
