Kirjottaja: Kukapa muukaan kun Böö
Vastuuvapaus: Kaikki minkä tunnistat kuuluvan J.K.Rowlingille, kuuluu myös hänelle.
Tyylilaji. Fluffy, Romance
Paritus: Remus/Tonks
Ikäraja: K-11
Love is sometimes just so simple
”James Potter! Kuinka monta kertaa minun pitää sanoa; En lähde ulos kanssasi!”.
”Mikset?”
”Koska olet ärsyttävä törppö!”
”Enhän ole!”
”Ja omahyväinen”
”Miten niin?”
”Koska et pysty edes myöntävän olevasi ärsyttävä!”
”Minä en ole ärsyttävä!”
”Olet!”
”Sinä vältit kysymykseni!”
”Ai senkö miksen lähde ulos kanssasi?”
”Juuri sen!”
”Onko niin vaikea uskoa, ettei tyttö halua treffeille sinun kanssasi?!”
”Taas Lily ja James tappelevat”, Remus huokaisi raskaasti.
”Niinpä. Miksei rakkaus voi olla joskus niin helppoa?” Tonks kysyi.
”No ei se aina niin kovin vaikeaa ole”, Remus totesi hymyillen.
”No sano yksikin tapaus, missä rakkaus olisi helppoa? Aina on joku; Toinen ei halua, vanhemmat kieltävät, säännöt kieltävät, kukaan ei hyväksy tai sitten ovat liian erilaisia. Miksei rakkaus voi olla sellaista kun kaikissa elokuvissa?” Tonks valitti.
”No minun mielestä me emme ole hirvittävän erilaisia olla”, Remus sanoi mököttäen.
”Häh?” Tonks kysyi ihmeissään.
Remus huokaisi ja suuteli tyttöä. Tytön hiukset leiskahtivat tummanpunaisiksi. Remus irrottautui suudelmasta hellästi.
”Entäs meidän rakkaus? Voin tehdä siitä sellaisen kuin elokuvissa jos haluat”, Remus sanoi suloisesti.
Tonks nauroi helisevästi. ”Et voi olla tosissasi”, Tonks sanoi surullisella äänellä. Hän ei uskonut Remuksen olevan tosissaan kiinostunut hänestä.
”Olenpas. Teen mitä tahansa saadaksesi sinut”, Remus sanoi silmät leiskuen intohimosta.
”Ai niin kuin James?” kysyin naurahtaen.
”Jos niin haluat”, Remus sanoi tosissaan.
”Ei. En usko sinua. Rakkaudesta tulee vain sydänsuruja. Rakkaus ei mene niin kuin elokuvissa”, Tonks sanoi ja nousi ylös tuoliltaan.
”Ja sehän nähdään”, Remus totesi salaperäinen hymy huulillaan.
***
”James?” Remus kysyi illalla. He olivat makuusalissaan kahdestaan. Kaikki muut olivat jossain.
”Niin?” James kysyi.
”Miten sinä koetat hurmata Lilyä?”
”Häh?” James oli ymmällään.
”Niin kuin minä tarvitsisin vinkkejä yhden naisen suhteen”, Remus myönsi posket punaisena.
”Kerro hänelle tunteesi. Kuka muka ei tykkäisi suloisesta ihmissudesta?” James kysyi virnistäen ja istui sängylleen.
Remus käveli omalle sängylleen, joka oli Jamesin sängynvieressä. ”Itse asiassa hän tietää tunteeni.”
”Kuka tämä tyttö on ja miten ne hänelle kerroit?” James kysyi.
”Suutelin Tonksia”, Remus sanoi punastuen.
”Tonks? Suutelit? Milloin?” James kysyi järkyttyneenä.
”Äsken. Hän sanoi, ettei usko rakkauteen ja rakkaus toimii vai elokuvissa”, kerroin.
”Elokuvissa?”
”Niin.”
”No minä tiedän täsmälleen miten saat hänet itsellesi”, James sanoi virnistäen.
***
”Onko kaikki kunnossa?” Lily kysyin Tonksilta harjatessaan hiuksiaan. Tonks näytti vähän surulliselta ja miettivältä.
”On”, Tonks vastasi surullisena ja meni sänkyynsä istumaan. Tytöt olivat jo byjamissaan.
”Rakkaushuolia?” Lily arvasi.
”Joo”, Tonks huokaisi ja romahti makaamaan sängylleen.
”Kerro”, Lily sanoi ja istui Tonksin sängylle risti-istuntaan.
”Remus suuteli minua”, voihkaisin.
”Remus? Mitä sanoit?” Lily kysyi.
”Torjuin hänet ja hän sanoi tekevänsä mitä tahansa saadakseen minut”, Tonks kertoi.
”Ja torjuitko hänet silti?”
”Joo. Rakkaus aiheuttaa vain sydänsuruja.”
”Niinpä. Mutta minä kyllä uskon että Remus rakastaa sinua.”
Tonks tuhahti.
Ovelta kuului koputus. ”Minä avaan”, Lily ilmoitti. ”Tonks?” Lily kutsui oven avaamisen jälkeen.
”Niin?” Tonks kysyi ja meni katsomaan.
Ovella oli suuri kukkakimppu tulipunaisia ruusuja. Sen päällä oli kultainen kortti.
”Lue se”, Tonks vaati Lilyä.
”Kauniille Tonksille. Meidän rakkautemme on aivan kuten elokuvista ja minä aion todistaa sen sinulle. Nähdään huomen aamulla kymmeneltä. Sinun Remuksesi”, Lily luki.
”Oh”, Tonks huokaisi ihastuneena ja otti kukat.
”Ja vieläkö luulet ettei hän ole rakastunnut sinuun?” Lily virnuili.
”Äsh, suu kiinni”, Tonks sanoi punastuen.
***
Tonks heräsi aamulla aikaisin, verrattuna siihen, että oli viikonloppu. Kello oli vasta kahdeksan ja Tonks oli ihan pirteä. Hän suuntasi suihkuun. Hänellä kesti puolituntia ja hän oli ulkona suihkusta, pyyhe kiedottuna hiuksiin, jotka olivat tänään rakkauden punaiset. Tonks pukeutui ja harjasi hiuksensa. Hän pörrötti ne ja sipaisi meikkiä hyvin kevyesti. Kello oli jo puoli kymmenen, ennen kuin Tonks oli saanut kaiken tämän tehtyä.
”Meikkasitko sinä?” Lily kysyi. Tonks ei meikkaa juuri koskaan!
”Kyllä”, Tonks vastasi pirteästi.
”Taidat oikeasti pitää Remuksesta?”
”Tottakai. Minä en vain usko, että hän pitää minusta yhtä paljon”; Tonks sanoi vähän surullisena.
”Tottakai pitää”, Lily sanoi.
Ovelta kuului koputus.
”Toivottavasti olet oikeassa”, Tonks mutisi ja riensi avaamaan oven.
Remus oli pukeutunut kauluspaitaan ja mustiin housuihin, eli todella siististi Kelmiksi. Hänellä oli kädessään kimppu lisää ruusuja, joiden seassa oli tällä kertaa liljoja.
”Nämä ovat sinulle…” Remus sanoi ja ojensi kimpun, pienen kumarruksen kera. ”…Ja oletko valmis lähtemään?”
”Tietenkin”, Tonks sanoi hymyillen.
Remus otti Tonksia kädestä ja sulki oven.
”Minne me menemme?” Tonks kysyi uteliaana, sen jälkeen kun he olivat poistuneet linnasta.
”Pian saat nähdä”, Remus sanoi hymyillen ja hän peitti kädellään Tonksin silmät.
”Mitä ihmettä?” Tonks kysyi.
”Sinä et saa nähdä yllätystä”, Remus kuiskasi.
Hän ohjasi Tonksin järvelle päin, kauniin puun alle. Oli vielä vähän hämärää ja viileätä. Oli syksy ja aurinko ei paistanut, mikä lisäsi pimeyden tunnetta.
Remus pysähtyi ja otti käden pois tytön silmiltä.
Tonks katsoi ympärilleen ja näki puun alle levitetyt viltit. Remus oli vienyt kaksi isoa vilttiä puun alle ja koristellut koko aleen kynttilöin. Siellä oli varmasti yli kaksisataa kynttilää ja lyhtyä. Vilttien päällä oli yksi iso kynttilä ja kori. Viltille oli ripoteltu ruusun terälehtiä kauniisti.
”Oih”, Tonks henkäisi ihastuksesta. ”Miten kaunista”, Tonks sanoi ja käveli eteenpäin. Hän hipaisi puuta, kuin varmistaakseen että kaikki on todellista. ”Teitkö sinä tämän oikeasti vain minua varten?” Tonks kuiskasi ja katseli lumoutuneena.
”Tottakai”, Remus kuiskasi Tonksin korvaan.
Tyttö kääntyi ja huomasi Remuksen seisovan ihan hänen takanaan. ”Sinä ansaitset tämän kaiken”, Remus kuiskasi ja suuteli Tonksia hellästi. Tonks suuteli takaisin ja laski kätensä Remuksen rinnalle.
Remus otti tyttöä kädestä, lopettaen suudelman ja veti hänet viltille. Tonks istui viltille ja katseli Remusta.
”Mikä tuo on?” Tonks kysyi kuiskaten ja osoitti koria.
Remus otti korin ja avasi sen. Hän veti sieltä hedelmiä ja mehua. ”Aamiaisemme”, Remus vastasi hymyillen.
Tonks räpytteli silmiään onnen kyyneliä vastaan.
He söivät ja joivat kaiken mitä Remus oli vetänyt korista. Sen jälkeen Remus veti sieltä mansikka piirakan.
Tonks naurahti, ”Sinä olet ajatellut kaikkea.”
Remus hymyili ja antoi Tonksille jälkiruokaa.
Kun he molemmat olivat syöneet, Tonks makasi viltillä, pää Remuksen sylissä joka nojasi puuhun ja silitti tytön hiuksia. ”Remus sano minulle joku runo”, Tonks pyysi.
”Mikä runo?”
”Joku kaunis runo, mikä tulee ensimmäisenä mieleesi”, Tonks kuiskasi.
”Ei se ollut satakieli
vaan leivonen, ja nyt on aamu:
katso miten säteet puhkoo
idässä repeilevää pilvirintamaa,
tähdet hiipuvat, ja virkku päivä
hiipii sumuisilla harjanteilla.
Nyt lähden elämään, tai jään ja kuolen.”
”Vau”, Tonks henkäisi.
”Se oli Shakespearen Romeo ja Julia”, Remus kertoi.
”Se oli kaunista. Mistä se kirja kertoo?” Tonks kysyi ja nojautui Remukseen päin.
”Se on näytelmä. Ja se kertoo tuhoon tuomitusta rakkaudesta”, Remus kuiskasi ja hipaisi huulillaan Tonksin huulia. Tonks suuteli Remusta huulille hellästi. Remus veti tytön päällensä ja vastasi suudelmaan.
”Minä myönnän: Meidän rakkaus on kuin elokuvista”, Tonks kuiskasi ja syvensi suudelmaa.
//Toivottavasti tykkäsitte... <3