A/N: liljankukka, kiitos! Eetu on kyllä ollut tosi ymmärtäväinen, mä rupesin jo siinä ykkösluvussa kirjoittamaan sitä sellaiseksi superihanaksi kun sen piti olla Juuson ihana ihastuksen kohde ja sellaiseksi se sitten on jäänytkin! Mutta ehkä tuollaisia eetuja on oikeestikin olemassa
nannu, kiitos, ihanaa kuulla että tykkäät! Mä halusin tähän noita vaikeita juttuja mutta sitten kuitenkin halusin kirjoittaa tätä ennen kaikkea sellaisena aika lohduttavana tarinana jossa mihinkään pahaan ei sitten kuitenkaan sukelleta niin syvälle että jäisi paha olo
Tai no homouden myöntämisen keskinäinen helppous on kyllä sellainen juttu, että kun on niin paljon tarinoita (ja hyvä niin toisaalta) joissa se on se iso konflikti ja vaikeus, niin on rentouttavaa kirjoittaa sellaistakin missä se ei ole mikään juttu! Ja ihanaa että teinimeiningit samaistuttaa, ja monet murheet ja huolet on varmaan lopulta yhteisiä kaikenikäisille
Nyt jatkoa! Tämän jälkeen onkin sitten enää kaksi lukua jäljellä.
**
6. OMASSA HUONEESSA
Mä tarkistan eteisen peilistä, ettei mulla ole enää hiekkaa tai lehtiä tai muutakaan outoa tukassa. Ei kai porukat voi nähdä mun naamasta että mä olen pussaillut? Ja vielä jotain poikaa? Mä suljen eteisen oven varmuuden vuoksi niin hiljaa kuin pystyn ja koetan päästä huomaamatta portaikkoon.
”Juuso”, äiti sanoo kun mä olen keittiön kohdalla. ”Ella tuli käymään.”
Mä pysähdyn lähinnä hämmästyksestä. ”Ai? Miksi se tuli?”
”Moi, Juuso”, Ella sanoo ja kurkistaa keittiön ovenpielen takaa. ”Mä tulin vain kysymään että voisitko sä auttaa mua matikan läksyissä.”
”Ethän sä ikinä tarvitse apua matikassa”, mä sanon.
Ella hieroo vasenta korvaansa. No hitto. Tuo on meidän muinainen merkki. Se tarkoittaa että asia on vakava. ”No kun oli aika pahoja ne yhtälöt”, se sanoo ja katsoo mun äitiä.
”Auttaisit nyt, Juuso”, äiti sanoo. ”Vai joko teit läksyt?”
Tietenkään mä en ole tehnyt läksyjä. Mähän pussailin koko iltapäivän Eetua leikkipuistossa ja kallioilla. Mutta sitä mä en pysty edes ajattelemaan, koska t-paidan kaula-aukko muuttuu heti ahtaaksi ja äidin katse porautuu muhun. ”No jos se on niin tärkeätä. Jos me mentäisiin mun huoneeseen?”
”Joo”, Ella sanoo ja ottaa vielä yhden keksin tarjottimelta. Musta tuntuu, että äiti katselee meitä aika mietteliäästi, kun me kävellään pois. Mutta jos se on huolissaan että mä vaikka harrastaisin seksiä Ellan kanssa mun huoneessa kun meidän on tarkoitus tehdä matikanläksyjä, niin siinä se on kyllä niin väärässä että melkein naurattaa. Tai itkettää. En mä tiedä.
Ella kävelee mun huoneeseen ja odottaa ovella että mä olen sisällä. Sitten se sulkee oven. ”Laita jotain musiikkia.”
”Miksi?”
”Ettei sun porukat kuule mitä me puhutaan.”
Mä otan puhelimen ja laitan jonkun soittolistan päälle. Ella seisoo suljetun oven edessä ja näyttää aika vakavalta. Kun musiikki soi, se osoittaa sormella että sitä pitää laittaa kovemmalle. Mä laitan ja se ristii käsivarret rinnan päälle. ”Mitä sulla ja Eetulla on meneillään?”
Mä törmään sänkyyn ja putoan istumaan sille. Ei Ella voi tarkoittaa että se tietää että me… ”Mitä hittoa sä meinaat?”
”Juuso”, se sanoo rauhallisella äänellä, ”sä olet ollut ihan outo siitä asti kun oltiin siellä mökillä ja sä ja Eetu katositte moneksi tunniksi.”
”Enkä ole”, mä sanon nopeasti, ”en mä ole ollut yhtään outo, ja ei me mihinkään kadottu.”
”Jos mä vaikka nauhoittaisin nuo sun selitykset”, se sanoo ja kaivaa puhelinta taskusta, ”ja sitten soittaisin ne sulle, niin sä kuulisit miten epätoivoiselta sä kuulostat.”
”En mä ole epätoivoinen”, mä sanon epätoivoisesti.
”Juuso”, se sanoo ja katsoo mua suoraan silmiin, ”ehkä sä olet homo.”
Mä värähdän. Tiedän ettei pitäisi mutten mahda sille mitään. Mutta ei se voi
nähdä sitä musta. Mun pitäisi vaan kieltää se. Pitäisi sanoa että no hitto en tietenkään ole ja nauraa päälle. Mutta sitten mä erehdyn miettimään sitä, miten Eetun sormet oli mun paidan alla ehkä tunti sitten.
”Mikset sä kertonut mulle?” Ella kysyy niin hiljaisella äänellä ettei se takuulla kuulu musiikin yli alakertaan.
”En mä sanonut että mä olen…”
”No etkö sä sitten ole?”
Mä istun käsieni päällä ja toivon että sänky romahtaisi lattian läpi ja sitten tulisi kaikkea sählinkiä eikä mun tarvitsisi ikinä vastata.
”Kai sä tajuat että se on ihan okei”, Ella sanoo ja tulee istumaan mun viereen sängylle. Mä katson toiseen suuntaan. Mä en kestä kun se näyttää noin ystävälliseltä ja huolestuneelta. Se oli kuitenkin mun paras kaveri lapsena. Kohta mä varmaan alan pillittää. ”Tai enemmänkin kuin okei. Se on sun juttu. Sä saat olla sellainen kuin olet.”
”Enkä saa”, mä sanon.
Vittu. Ei mun pitänyt sanoa mitään.
”Eli sä siis olet…” Ella sanoo hitaasti.
”Ehkä”, mä sanon ja vedän syvään henkeä. Tuntuu yllättävän hyvältä. Tai tuntuu siltä että pyörryttää vähän, mutta muuten ihan hyvältä. ”Tai joo. Kai mä olen.”
”Miten se Eetu?”
”Me vaan vähän… me ollaan vaan vähän pussailtu.”
Ella tuijottaa mua suu auki. ”Pussailtu?”
”Niin”, mä sanon ja nielaisen. ”Sä itse kysyit –”
”Niin mutta en mä oikeasti…” Sitten se naurahtaa. ”Mä ajattelin jotain että sä olet ihan lätkässä siihen ja se… vittu, Juuso. Te
pussailitte.”
”Et viitsis toistaa sitä tuolla tavalla –”
”Siis
pusuja”, se sanoo. ”Tai siis, te
suutelitte. Tuohan on
vakavaa.”
”Ei se…” mä sanon, ja sitten mä mietin että ehkä mä olen jo niin syvällä tässä ettei lopulla ole väliä. ”Se sanoi että se voi olla mun salainen poikaystävä.”
”Sun…” Ella aloittaa ja nostaa sitten molemmat kädet suun eteen. Se näyttää siltä kuin aikois ruveta hihkumaan. Vittu se on outo. ”Juuso, tuo on
ihanaa.”
”No ei se nyt…”
”Ai ei?”
”No on se”, mä sanon ja nielaisen. ”Mutta sä tiedät mun porukat.”
”Ai niin”, Ella sanoo ja menee aika vakavaksi. ”Tietääkö se että sun porukat on uskovaisia?”
Mä inhoan sitä sanaa.
Uskovainen. Ei kukaan sano oikeasti niin. Paitsi sellaiset jotka kysyy siksi että se on niiden mielestä outoa. ”Ei.”
”Aiotko sä kertoa?”
Mä katson Ellaa. Se tuijottaa mua silmät keskittyneinä ja vakavina ja vittu, se on varmaan edelleen mun paras kaveri. Tai ainakin mä näköjään just tulin kaapista ulos sille, ja tuossa se istuu, mun vieressä. ”Mä tykkään siitä ihan hitosti.”
”Ja sen pitää tykätä susta”, Ella sanoo, ”tai se on idiootti. Jos se ei ole sulle kiltti niin mä lyön sitä naamaan.”
”Etkä lyö.”
”Miksi?” se sanoo hirveän totisena. ”Etkö sä usko että mä pystyn?”
”Ei kun”, mä sanon, ”väkivalta ei ole ratkaisu.”
”Ai niin”, se sanoo ja suoristaa selkäänsä, ”ei olekaan. Mutta ajatus on tärkein. Eetu on hiton onnekas kun se saa olla sun salainen poikaystävä.”
”Mutta…” mä sanon, vaikken tietenkään aikonut.
”Mutta mitä?”
”Mutta mitä jos se haluaa olla mun oikea poikaystävä?”
”Sitten”, Ella sanoo ja laittaa käden mun ranteen päälle vähän niin kuin pitäisi mua kädestä mutta ei kuitenkaan, ”sitten ehkä sun pitää miettiä, uskaltaisitko sä kertoa sun vanhemmille.”
”En mä uskalla.”
”Luuletko sä että ne heittää sut ulos?” Ella kuiskaa.
Mä melkein naurahdan. Tuon ajatuksen se on pöllinyt jostain elokuvasta. Tietenkään ne ei heittäis mua ulos. Pelkkä ajatus on ihan naurettava. Mutta ne huolestuis. ”Ne tulis surullisiksi.”
Ella istuu vähän aikaa hiljaa mun vieressä ja naputtelee mun rannetta. Ehkä se yrittää hämätä niin etten mä tajuaisi, että se lohduttaa mua pitämällä mua kädestä kiinni. Mutta kyllä mä tajuan. Lopulta se huokaa syvään. ”Jos meidän vanhemmat tulee surullisiksi siitä että ketä me ollaan”, se sanoo, ”tai ketä me rakastetaan, niin ei se ole meidän vika. Me ollaan mitä ollaan. Niiden homma on rakastaa meitä.”
Vähän myöhemmin mä kysyn siltä, oliko meillä oikeasti matikanläksyjä. Se sanoo että oli ja kertoo mulle vastaukset, ja sitten se lähtee. Mä katselen kuistilta kun se menee.
Mä olen jo melkein menossa pesemään hampaita, kun puhelin alkaa täristä mun taskussa. Se on Eetu. Mä meen sängylle makaamaan, vedän polvet koukkuun ja koetan pitää puhelinta naaman yllä ilman että se tipahtaa nenälle.
Eetu 21:47: Kerroin äidille
Juuso 21:49: Kerroit mitä?
Eetu 21:53: Älä huoli
Eetu 21:53: En mä sanonut susta mitään
Eetu 21:55: Tai no tavallaan mutta en sun nimellä
Eetu 21:56: Mä kerroin että mä tykkään yhdestä pojasta
Juuso 21:58: No mitä se sanoi
Eetu 22:02: Ei mitään ihmeellistä
Eetu 22:03: Tai mitä nyt sanotaan
Eetu 22:05: Että se rakastaa mua ja on iloinen että kerroin ja että kai me harrastetaan turvaseksiä
Eetu 22:06: Mihin mä tietenkin sanoin että ei me harrasteta seksiä
Eetu 22:08: Tai siis voidaan harrastaakin
Eetu 22:09: Mutta nyt ei vielä olla
Eetu 22:12: Sitten se halusi tietää että kuka sä oot ja onko sulla rikosrekisteriä ja mitä sun vanhemmat tekee mutta tietenkään mä en kertonut
Eetu 22:16: Se rikosrekisteri oli vitsi
Eetu 22:21: Juuso?
Juuso 22:24: Sori mä olin pesemässä hampaita
Eetu 22:25: Puoli tuntia?
Juuso 22:28: Mulla ei ole rikosrekisteriä
Juuso 22:30: Mun isä on insinööri ja äiti on töissä pankissa
Juuso 22:31: Mutta älä kerro sun porukoille
Juuso 22:33: Tai saat kertoa ettei mulla ole rikosrekisteriä
Eetu 22:36: Mitä sä mietit?Mä istun sängylläni ja kuuntelen askeleita alakerrasta. Laitan puhelimen tyynyn alle juuri kun äiti tulee ovelle. Se koputtaa ja avaa oven vasta kun sanon että saa tulla. Siinä se sitten seisoo, katselee mua ja aikoo sanoa hyvää yötä, ja mun kurkkua kuristaa ihan vitusti.
”Äiti”, mä sanon ennen kuin se ehtii sanoa mitään, ”mitä jos musta tulee erilainen kuin te toivotte?”
Se hymyilee vähän. Se tietää että mä tarkoitan mitä kysyn ja mä tiedän että se tietää. Mä olin vakava lapsi. Mä kyselin siltä että milloin se tai isä kuolee ja että mitä me tehdään jos maailmanloppu tulee huomenna.
”Sitten me rakastetaan sinua ihan yhtä lailla”, se sanoo. ”Haluaisitko sinä että me rukoiltaisiin jonkin asian puolesta?”
”Kyllä se käy”, mä sanon, ”mutta mä en voi kertoa mikä juttu se on.”
”Ei se mitään”, äiti sanoo, ”Jumala tietää kyllä.” Sitten se toivottaa mulle hyvää yötä ja menee, ja mä istun siinä sängyllä ja mun puhelin värisee tyynyn alla.
Eetu 22:41: Sä katosit
Juuso 22:42: Sori
Juuso 22:43: Äiti tuli juttelemaan
Juuso 22:44: Mutta nyt se meni nukkumaan
Eetu 22:51: Mä tiedän kyllä ettet sä halua kertoa sun porukoille vielä
Eetu 22:53: Mutta sitten kun sä haluat niin mä kyllä uskon että ne ottaa sen ihan smoothisti
Eetu 22:54: Nyt on kuitenkin 2018
Juuso 22:58: Me ollaan vähän outo perhe
Eetu 23:00: Ai miten niin?
Eetu 23:03: Haluatko sä että mä soitan sulle?
Eetu 23:05: Jos haluat puhua
Eetu 23:06: Soitanko mä?
Juuso 23:07: Älä
Juuso 23:07: Porukat on nukkumassa, ne kuulis
Juuso 23:09: Me ollaan helluntaiseurakunnassa
Eetu 23:10: Oota hetki mä googletan tuon
Eetu 23:16: Mä luin wikipediasta enkä tajunnut mitään
Eetu 23:18: Uskotko sä jumalaan?
Juuso 23:22: En mä tiedä
Juuso 23:25: Mun pitää mennä nukkumaan
Eetu 23:25: Koska jos uskot niin ei se haittaa mua
Eetu 23:26: Mä haluan olla sun salainen poikaystävä anyway
Eetu 23:28: Mutta sä joudut ehkä selittämään mulle noita wikipedian juttuja
Eetu 23:30: Jos haluat että mä tajuan
Eetu 23:35: Joko sä nukut?
Juuso 23:36: Mä tykkään susta
Juuso 23:37: Ihan vitusti
Juuso 23:39: Mutta tää on vaikeeta
Juuso 23:40: Pitää nukkua
Eetu 23:43: Puhutaan huomenna
Eetu 23:46: Ja pussaillaan
Eetu 23:49: Ei sun tarvitse kertoa sun porukoille jos et halua
Eetu 23:52: Hyvää yötäMä tuijotan puhelinta niin kauan, että lopulta tuntuu että on jo liian myöhäistä vastata sille. Sitten mä laitan puhelimen yöpöydälle ja koetan nukkua.