Salaisuus täällä meidän välillämme
LND
S
AU, Scifi, Romance, Fluff, Songfic
H/D
A/N: Raiskasin hyvällä omalla tunnolla J.K Rowlingin hahmot kiskomalla ne kauas niille luodusta kauniista maailmasta ja sijoittamalla ne tarkoituksiini sopivasti. The Pigott Brothers’n kappale Alien like you inspiroi tähän hulluuteen.
Tärkeä tekstin ulkopuolella oleva epäkohta, jota haluan ikään kuin kritisoida, on finissä vallitseva ”kaunokirjallinen vankeus”. Tällä tarkoitan sitä, miten lukijat odottavat tekstin olevan oikeakielistä, pilkutettua ja täysin virheetöntä. Totuus kuitenkin on, että kaunokirjallisuudessa nämä säännöt eivät päde. Lauseet saavat olla vajaita, pilkut saavat puuttua ja mitä ikinä kirjoittaja haluaakin. Olen hakenut omassa tekstissäni modernia ja postmodernia kaaosmaista tyyliä, joten ei ole syytä ihmetellä normaaleista eroavia tehokeinoja. Nämä nostivat jo "betani" niskakarvat pystyyn, sain kuulla, että tämä ei ollut hänen makuunsa sitten ollenkaan. Rohkeana kokeilen mitä täällä ollaan mieltä
En ole kirjoittanut aikaisemmin kirjoittanut minkäänlaista scifiä ja lukukokemuksenikin rajoittuu kahteen Sinisalon kirjaan.
---
Salaisuus täällä meidän välillämme
Esinäytös
Me valloitamme maailmanOtamme sen haltuun pala kerrallaanTuikkaamme tuleenTeemme oman valtakunnanJoka ikuisesti tuikkii tuivertaa universummissa palamatta loppuunAjamme ruman rumat ihmiset pois ja luomme uuden taivaanKun me kaksi kohtaamme taas operaatio voi alkaaMaailmasta tulee meidän meidän meidän meidänMeidän
Alien
Rakas rakas rakas rakas rakas mihin sinä hukuit hävisit katosit kauas? Tähdessä tavataan taas taas muistathan. Ei muista mitään mistään mikään muhkea mansikkakakku on valmis. Siinä lukee isoin symbolein Draco. Draco täyttää vuosia, kolme neljä viisi kuusi seitsemän, olen seitsemänneljättäkymmenettä. Nenä kasvaa kuolemaan asti, kasvaa kasvaa venyy pitkäksi. Puunuken silmät eivät elä. Seisovat tyhjät. Tyhjät lautaset tiskikoneessa. Kone sanoo purrrr hurrr purrr. Mansikkakku maistuu makealle, kieli maistaa. Mansikkabooli on juovuttavaa.
Juhlissa on kivaa humalassa. Mansikkabooli maistuu hyvälle. Tupakka on pahaa, paholaisenmakuista pahaa. Olen Draco, olen Draco Salaisesta paikasta. Missä Harry? Draco Salaisesta paikasta kasvaa. Puunuken silmät ovat tyhjät lautaset. Sini-sinisilmä. Nenä kasvaa. Olen kolmekymmentä seitsemän. Hurrr purrrr. Punainen, sininen, keltainen. Mansikkakakku on syöty puhki. Puhki kaikki housut aijai, äiti huutaa. Blondi kikkura kihartaa kakkaralle. Istu jakkaralle.
Like
”Ollaan ollaan vaan.”
”Hengittää. Puhaltaa. Imee tissiä. ”
”Savua, savua palaa.”
”Puut palaa. Maailma on ruman ruman ruma.”
”Elämä elämä tyhjät sanat. Rak- rak, mikä se oli? Rakkula?”
”Kun tykkää toisesta todella paljon.”
”Mikä ero tykätä ja tökätä?”
”Rarakas, rakastaa hymy.”
”Sydän.”
You
Iho venyy ja vanuu paukkuu ja rätisee roiskuu. Korvissa roiskuu. En ole kuten muut, minä olen Harry Salaisesta Paikasta. Käyn kahvilla kahvilla kahvilla niin ja poltan tupakkaa hyvikseni. Näyttää inhimilliseltä kun on virheitä. Vihreitä lehmiä! Olio olio olio, ne huutaisivat, Olio olio olio. OTUS. Sieluni palaisi polttaisi tukehtuisi savuun. Kihartaisi kihartaisi hiukset kikkuraan. Iho venyy, korvissa roiskuu.
Olen kaunis kauniin kaunis ihminen. Poltan tupakkaa hyvikseni. Täydelli-nen, täydelli-nen. On ikävä, ikävää olla yksi yksin. Aplodit kaikuvat kujilta kaukaa kartanon keittiöstä kuplii kanakeitto. Suklaa sulaa suuhun olen huomannut. Leikin leikin ihmisten kanssa, leikin olevani ihmi- ihmisellinen. Otus otus otus, ne huutaisivat, Otus otus otus. OLIO. Reikiä pää täynnä voi voi reikiä pää täynnä. Kuun klommot, kuun klommot suklaa sulaa suuhun.
Alien like You
I know that you don't
Know that I know what you know
We've got secrets between us that
Nobody else would believe if we told them
So let the stars align
Let the water make wine 'cause
Broken souls will become whole tonight, oh tonight
We know it's right so
Draco vilkuili nuorta miestä lehtensä takaa. Hän oli monta kertaa toivonut, että se olisi ollut tyttö, mutta minkäs sille voi, kun ei sitä voi ikinä tietää. Heidän oli tehtävä se umpimähkään silloin. Dracolla ei kuitenkaan ollut mitään miesten kehoja vastaan. Ympäristön normit olivat vain tarttuneet häneen, ja sehän oli suunnitelmanmukaista, mutta häiritsevää. Tämä yhteiskunta ei merkinnyt mitään kenellekään, ainakaan enää.
Miehen kasvot olivat jäntevät ja luut korostuivat lihasten jännittyessä tehden kasvoista entistäkin kireämmän näköiset. Hänen ruskeat hiuksensa olivat päänpäällä epäsiistinä myttynä. Epäsiisteys tuntui olevan koko miehen läpäisevä teema: Kangaskenkien nauhat olivat auki, farkut olivat revenneet monesta kohtaa ja paidassa oli useampi tahra.
Draco oli vaikuttunut huolimatta omasta huolitellusta tyylistään. Oli aivan kuin hän olisi juuri raapaissut tulitikun palamaan rintansa sisällä. Siinä vaiheessa oli enää vaikeaa välittää normeista ja opituista tavoista. Teki vain mieli koskettaa toista ja pitää lähellä, puristaa tiukasti vasten itseään päästämättä ikinä irti. Mutta mies ei katsonut Dracoon. Dracon oli herätettävä huomio, sytytettävä kynttilä.
”Hei, onko tässä vapaata? En haluaisi istua yksin.”
”Mmh.”
Repliikki sopi täydellisesti tilanteeseen, mutta se ei saanut miestä irrottamaan katsettaan tiiliskiven paksuisesta kirjasta.
”Mitä sinä luet?”
”En mitään.”
”Luetpas.”
Törkeä tuiki tuntemattoman solvaaminen voi jäädä huomaamatta vain kaikkein röyhkeimmältä ihmiseltä. Katseiden kohdatessa Draco näki välähdyksen toisen silmissä ja tiesi, että se oli siinä.
”Minä tiedän.”
”Mitä sinä tiedät, Draco?”
”Kaiken sinusta, kuten sinä minusta.”
”En tiedä sinusta mitään.”
”Tiedät minusta enemmän kuin olen ehtinyt sanoa, Harry.”
Harryn silmät lukkiutuivat tuijottamaan Dracon omia. Kaikenlaisia kiiltokuvia kiisi ohitse. Ne olivat rakkaudenvärisiä ja niissä oli sitä kimmeltävää hehkua, jota tarvitaan selviytymiseen. Kahvikupin kolahtaessa hampaaseen kaikki pysähtyi kivuliaaseen makuun, joka muistutti ruostetta. Kaikki oli koko ajan ollut väliaikaista. Nyt kun se oli ohi, he huokaisivat helpotuksesta tahtomattaan ja tarttuivat toisiaan käsistä.
”Valloitetaan se.”
”Valloitetaan vaan.”
Hymy nousi kulmakarvoihin asti, kun he kävelivät ulos. Sanat ja eleet olivat turhia, sillä ne olivat tyhjiä ja merkityksettömiä tämän planeetan ulkopuolella. Hiljaisella kadulla heidän ruumiinsa venyivät ohuiksi langoiksi kääriytyen kerälle ja hävisivät jonnekin toiseen ulottuvuuteen, josta tämä maapallo saisi pian vieraita.
Lift your eyes and let me in
Cause baby I'm an alien like you
Will you ever wake at night and realize
The reason why you knew me then
Is maybe I'm an alien too
Would you ever let me be an alien with you
I know that believing
Is hard with the feeling
That home must be millions and
Millions of light years away
So let the heavens flare
And let's not be scared, 'cause
We know love's a world above this one
It's like the sun so
Lift your eyes and let me in
Cause baby I'm an alien like you
Will you ever wake at night and realize
The reason why you knew me then
Is maybe I'm an alien too
Would you ever let me be an alien with you
The days of solitude are gone
Because we've both spent way too long
Hearing voices on the radio
And we can't let anybody know
No we can't let anybody know
Lift your eyes and let me in
Cause baby I'm an alien like you
Will you ever wake at night and realize
The reason why you knew me then
Is maybe I'm an alien too
Would you ever let me be an alien...
Lift your eyes and let me in
'Cause baby I'm an alien like you
Would you ever let me be an alien...