Kirjoittaja: Lasikuula
Ikäraja: K-11
Paritus: Rose/Scorpius
Genre: Drama, angst
Varoitukset: Pettämisen tuskan kuvailua, itsensä satuttamista
Yhteenveto: Rose on pettänyt Scorpiusta ja potee siitä huonoa omatuntoa.
En omista hahmoja.
A/N: Inspiraation iskiessä ei kannata vastustella, näköjään
Kommentit olisivat ihania!
Osallistuu Aakkoshaaste II kirjaimella V ja FF100 sanalla 040. Näkö
Veresliha, ikuinen pimeys, sinun vuoksesi
Rose. Hymyile, naura, esitä.
Sinä jaksat välittää, muttet tiedä, miten kärsin. Sinä jaksat olla siinä, mutta pakenisit, jos tietäisit, mitä olen tehnyt. Olen pettänyt sinua. Illalla annan tyynyni tuntea kaiken pahan sisällään, annan sen kirjoittaa tuskaani nimensä.
Yhtenä päivänä kaikki sortuu. Se, mitä pelkään eniten, kävelee kaapista. Sen suloiset sormet tavoittelevat minua, sen paljaalla vatsalla lukee minun nimeni koukeroisin, hohtavin kirjaimin. Muut nauravat katketakseen, mutta he eivät tiedä totuutta. Se kuvajainen ei ollut sinä, se oli
hän. Pakenen kuvajaista antaen säröjeni revetä sirpaleiksi.
Tuli on aika jännä asia. Haluan polttaa murheeni siinä. Kirjoitan sanoja paperille, revin ne ja heitän tuleen. Tuijottaessani tulen loimua, niiden nuoleskelua paperin paloilla, kaipasin vapautta. Ajattelin tulen olevan vapaa. Minä haluan olla vapaa. Upotan pääni lieskoihin.
”Rose!” poika vaipuu minun syliini, suutelee huuliani, painaa kylmän liinan päänahkaani ja yrittää pelastaa sen mitä pelastettavissa oli. Tuli vapautti minut kahleista, älä lukitse minua taas! Minua syleilee synkkä pimeys nyt, aina ja ikuisesti.
