Varjojen kaupungit: Edes se yksi suudelma Alec/Jace k-11

[minttuska]

Author: minttuska
Fandom: Varjojen kaupungit, Lasikaupunki
Genre: Angst
Rating: K-11
Pairing: Alec/Jace
Disclaimer: VArjojen kaupungit omistaa Cassandra Clare
Varoitus: lasketaanko velipuolet insestiksi?

A/N: Minulla on ollut jo kauemmin tarkoitus kirjoittaa Alec/Jacea koska paritus jotenkin kiehtoo minua. Eikä välttämättä ihan tähän yhteen jää  Malec fanit älkää kuristako 

Edes se yksi suudelma

Jace. Alec toisti sitä nimeä mielessään, huulillaan yhä uudelleen. Jace, Jace, Jace… Nimi oli jotenkin lumoava, hypnoottinen. Alecin mielessä välähti kuva hänen veljestään virnistämässä, muutama kultainen hiussuortuva pudonneena silmien eteen. Unelmissaan se oli Alecin käsi, joka sipaisi hieman kiharaisen kiehkuran sivuun, korvan taakse. Ja Jace hymähti huvittuneena, katsoi veljeään suupieli korvissa.
Unelmissaan Alec hukkui kultaisen hunajaiseen mereen velipuolen silmissä ja Jace kahlasi hänen syvänsinisissään. He tuijottivat toisiaan kauan. Alec katsoi alta kulmien ja Jace tarttui hänen leukaansa, nosti sen ylös, sipaisi peukalollaan poskea. Alecin iho nousi kananlihalle kosketuksesta.
”Sä olet suloinen”, Jacen ääni sanoi ja Alec hymyili ensin ujosti, tuhahti.
”Ite olet” vastasi. Jace naurahti. Tämä kumartui painamaan suudelman Alecin huulille.

Alec nuolaisi huuliaan ohimennen, tajuamatta. Suudelmaa hän kuvitteli usein, uudelleen ja uudelleen. Miltä Jacen suuteleminen mahtaisi maistua? Makealta? Suolaiselta? Väkevältä? Sitä se varmasti ainakin olisi, väkevää. Jace oli niin kesyttämättömissä.

”Säkö tässä olet se isoveli?” Jace naurahti, pilkkasi puolivitsinä. Alec mulkaisi veljeään, joka virnisti.
”Ei tässä taideta kovin veljiä olla muutenkaan”, Alec vastasi. Jacen virne leveni.
”Niin, ei taida veljekset yleensä suudella, ei”, vastasi. Alecin yleensä niin ujo hymy kohosi rohkeaksi virneeksi. Hän painoi Jacen vasten seinää, vangitsi käsiensä väliin, katsoi korkeuksista pikkuveljeään, auktoriteettia tuntien. Alec suuteli huulia, näykki tiensä kaulataipeelle. Jacen huulten välistä karkasi huokaisu, pää taipui taakse nautinnosta. Alecin kädet painuivat rintakehälle paidan päälle, matkasivat hitaasti alemmas.
”Anna isoveli näyttää”, Alec mutisi nostaessaan päänsä taas Jacen tasolle. Jace katsoi häntä paheellisesti virnistäen.
”Näytä kanssa”, vastasi. Alec naurahti ennen kuin kumartui suutelemaan poikaa kovakouraisemmin.

Tässä vaiheessa Alec yleensä avasi silmänsä. Kuvitelmat saivat hänen poskensa kuumenemaan ja ruumiin värisemään. Alec vei katseensa nopeasti ikkunaan, katsoi ulos, yritti unohtaa.
   Ei Alec pystynyt. Ei hän sitä pidemmälle mennyt. Ei hän ryhtynyt omaa veljeään sentään riisumaan asti, ei kun kyse oli Jacesta. Oli hän monesti unelmoinut veljensä rintakehästä ja siitä miltä tämä ehkä näytti ilman vaatteita, muttei sillä tavalla. Ei koskaan. Alec olisi rankaissut itseään jos olisi. Jace oli hänen veljensä, pikkuveljensä.

-

”Et sä musta välitä, luulet vaan”, Jace sanoi, ”Magnuksesta sä oikeasti välität.”
”Mitä sä siitä tiedät?” Alec murahti.
”Kyl mä tiedän”, Jace vakuutti. Alec pysyi hiljaa. ”Hyvä on, suutele mua?” Alecin silmät revähtivät auki, tuijotti veljeään suu raollaan.
”Suutele mua”, Jace toisti. Alec ei hievahtanutkaan, tuijotti turtana. Hänen tuntemuksensa myrskysivät, tekivät tiliä toisistaan. Alecin mieli halusi, hänen ruumiinsa huusi sitä. Se katkera järjellinen osa sanoi, ettei Jace kuitenkaan halunnut sitä. Jace sanoi niin vain Alecin mieliksi.
Toinen osa Alecista huusi, ettei sillä ollut väliä. Hän oli saanut luvan, ainoan tilaisuutensa, hänen olisi käytettävä se, olkoonkin että siihen se jäisi. Alec voisi aina palvoa tunnetta muistoissaan.
Kolmas osa hänestä sanoi, ettei hänen täytyisi oman itsensä takia. Miten Alec pääsisi yli jos saisi jotain aitoa, aitoa jota muistella? Hän jäisi roikkumaan siihen yhteen suudelmaan, janoaisi lisää.
”Mähän sanoin. Et sä musta välitä, Magnuksen sä haluat”, Jace sanoi. Alec kohdisti katseensa taas veljeensä, ei sanonut mitään. Alec puristi huulensa yhteen, vei katseensa tiehen.
”Niin”, hän mutisi. Alec kääntyi ympäri, otti askeleen, toisen, poistui paikalta. Antaa Jacen luulla niin, parempi jos uskoo niin.

Tilaisuus oli mennyt.



A/N: Tämä oli aika lyhyt mutta näillä mennään 

[Dria]

Täällä yksi Malec fani hyppii raivosta okei, seriously, Jace/Alec on ihana paritus.

Valittaisin, et kumpikaan ei oo IC, jos tää ei ois Alecin mielikuvaa. Mielikuvissa IC-hahmot eivät ole niin tärkeitä, koska erottaa selkeästi, että se on kuvitelmaa. Alecin mielestä Jace voi olla korvia myöten siirappinen, musta ei. Alecin mielikuvituksessa sillä ei oo väliä, onko Jace mun mielestä kylmäverinen tappaja vai ei. Jotenkin oli ihanan viatonta Alecilta, ettei se koskaan mennyt mielikuvitus-Jacen kanssa loppuun asti.

Ja tragediafanina rakastin lopetusta. Niin, vääriä päätöksiähän katuu ihan törkeen pitkään. Pystyn niin samaistumaan tohon tilanteeseen, mutta veikkaan että monet meistä on jättänyt tilaisuuksia käyttämättä. Ymmärrän, että Alecin oli vaikea tehdä päätös, koska toisessakin tilanteessa se olis varmaan syyttänyt itseään. Jace tuntuu kuitenkin olevan veli sille ja veljesten välinen rakkaus iljetys. Tollaisessa tilanteessa ei voi kun toivoa tehneensä oikean ratkaisun.

Joo, ei saa jäädä tähän yhteen! VK:ssa on ihania parituksia, mut niistä ei kirjoiteta paljoakaan! Jace/Alecia lisää ehdottomasti 


// Ööh, sori, taisin ilmaista itseni epäselvästi. Minusta kumpikaan ei ole kovin IC nimenomaan kuvitelmissa. Musta se, että Jace on tällainen kuvitelmassa on hyvä, koska se osoittaa, että se todella on kuvitelmaa. Toki Jace voi - ja onkin - siirappinen, mutta kuten itsekin sanoit, se oli kärjistettyä. Se ei ole missään nimessä huono asia, mutta en ollut varma, oliko se tarkoituksellista vai ei. Alec taas, no omassa kuvitelmassaan se on sellainen kuin haluaisi olla. Ainakin mä tulkitsen asian näin.

Totta kai eri ihmisillä on erilaiset tulkinnat. Se on ihanaa ja paljastaa hahmoista ulottuvuuksia, joita itse ei ole ajatellut.

Multa saa aina kommentteja tällasiin pareihin, koska finissä on liian vähän VK ficcejä, joiden pääparitus ei ole Malec.

[minttuska]

Dria: Olen pahoillani, että vastaus tulee näin myöhään. Myönnän unohtaneeni ficin ihan kokonaan :X

Oikeastaan, minun mielestä Jace/Alecia olisi todella vaikea saada kasaan ilman että hahmot eivät olisi hieman out of charector (kuten englanniksi se hienosti osataan ilmaista) Mortalissa hahmojen persoonallisuus on todella paljon sidoksissa heidän suhdesotkuihinsa.

 Eikä Jace minusta mitenkään kovin epäuskottava ollut (kuvitelmissakaan). Epäuskottavaa enemmänkin on se seikka, että Jace olisi ihastunut Aleciin, joka tekee asetelmasta ja ehkä hahmosta hieman epäuskottavan. Mutta jos ajattelee Clary/Jacen kautta, Jacekin osaa olla suloinen ja hieman siirappinen. Tässä tapauksessa se siirappisuus ja suloisuus vain on kohdistunut Claryn sijasta Aleciin. Joten minun mielestäni se oli ihan onnistunut. Tosin on totta että Alecin fantasiat ehkä hieman kärjistivät, mikä oli tarkoituksellista.

En nyt yritä syöttää sinulle sanojasi takaisin (koska olen huomannut että minulla on taipumusta siihen) mutta on myös muistettava että eri ihmisillä on eri tulkinnat hahmoista. Joten ei sinunkaan
tulkinnassasi mitään väärää sinällään ole, tuo on vain minun kuvani Jacesta ^^

Alec/Jacea tullaan minulta vielä tulevaisuudessa näkemään, älä pelkää

Ps. Olin muuten ihan varma, että ainakin sinulta saan kommentin! Kiitos siitä!