Kirjoittaja: somerhalder
Genre: Romance
Vastuuvapaus: Rowling omistaa hahmot ja tämän upean fantasiamaailman. (Lukuunottamatta omaa hahmoani)
Ikäraja: Pääasiassa k-11, ellei toisin mainita.
Paritus: Severus Kalkaros/OC-hahmo
A/N: Olen kirjoittanut ensimmäiset luvut muutama vuosi sitten, joten virheitä luultavasti löytyy.
“Kaiken Alku”, Osa 1
Hei, olen Evangeline, mutta muut kutsuvat Evaksi. On vuosi 1983, on Syyskuu. En ole vielä täyttänyt 11, synttärini ovat vasta 18. päivä.
Kuitenkin, olen menossa Tylypahkaan tänään. Tylypahka on noitien ja velhojen taikakoulu Englannissa.
Pikkusiskoni tuli mukaan saattamaan minut King Crossin-asemalle. Hän osaa olla sitten niin ärsyttävä. Hän vain huusi ja huusi, että haluaa tulla mukaani. Pikkusiskoni on neljä vuotias, hänen nimensä on Elena. Meillä kaikilla kolmella on tumman ruskeat hiukset, jotka muistuttavat tietyssä valaistuksessa mustalta. Elenalla on todella paksut kiharat lyhyet hiukset sekä pulleat posket. Minulla ja äidillä on suorat ja ohuet. Paitsi, että äidillä on otsatukka, ja minulla ei.
Olemme juuri saapuneet asemalle 9 ja 3/4. Olen lakanan valkea, minua pelottaa. Olen lähdössä vuodeksi aivan yksin uuteen kouluun, enkä tunne sieltä ketään! Jopa lapsuuden ystäväni Drew muutti toiseen maahan!
Äiti kumartuu mun puoleen ja silittää ohuita hiuksiani, sitten suukottaa mun kapeita kasvoja.
"Ole reipas Eva, kyllä se hyvin menee", hän kannustaa hymy huulillaan. Äiti on niin kaunis. Mutta näen kun sen silmäkulmasta valuu yksinäisen kyynel. Tiedän, että hän miettii isää. Isän kuolemasta on noin neljä vuotta. Äiti esittää reipasta vaikka näen, että häneen sattuu.
Halaan äitiä tiukasti, äiti halaa takaisin.
"Pidä huolta itsestäsi", hän kuiskaa vielä mun korvaan, ennen kuin kello lyö tasaa. On lähtemisen aika. Äiti auttaa mun ison matkalaukun, sekä pöllön junaan. Sitten alkaa nousta savua junan piipusta ja se lähtee liikkeelle. Raahaan matkalaukun sekä pöllön häkin ikkunaan, josta vilkutan äidille ja siskolle.
Lähes kaikki vaunuosastot ovat täynnä, mutta vihdoin löydän tyhjän, melkein junan perältä. Yritän vaivalloisesti nostaa heikoin lihaksin raskasta matkalaukkua ylös kaapille, onnistumatta. Pian kuulen vanhemman pojan äänen takanani.
"Tarvitsetko apua tuon laukun kanssa?", kysyy oranssi hiuksinen poika. Hän näyttää minua hieman vanhemmalta.
"Nimeni on Bill Weasley, olen menossa 3. vuosiluokalle", hän esittäytyy ja ojentaa kätensä.
"Evangeline Emerson, ensimmäinen vuosiluokka", esittäydyn myös ja puristan hänen kättään. Sitten Bill auttoi matkalaukkuni ylös kaapin päälle. Juttelimme hetken niitä näitä, kunnes hänen oli aika lähteä toiseen vaunuosastoon, jossa hänen ystävänsä olivat.
Ja tästä alkaa minun tarinani
