Kirjoittaja Aihe: Kuolettavan väärässä / Harhaa [S - Harry, SB/RL - FF100]  (Luettu 5517 kertaa)

Annie Black

  • ***
  • Viestejä: 297
  • VIVA ESPAÑA!
    • Salmiagin epäsyvälliset mietiskelyt
Nimi: Kuolettavan väärässä / Harhaa
Kirjoittaja: Annie B.
Paritus: Haiskahtaa Sirius/Remukselta
Ikäraja: S/G
Tyylilaji: angst, deathfic
Yhteenveto:
If only I knew I was dead wrong all along
You said it for my sake
that I would not lose my way
When I was dead wrong all along

Vastuuvapaus: Hahmot ja paikat kuuluvat J.K. Rowlingille ja kappale The Frayn pojille [Isaac Slade, Joe King, Dave Welsh, Ben Wysocki].
A/N: Tämä fic kulki työnimellä Harry ja Remus angstaavat. Sillä sitä tämä on, hyvin angstinen pala, joka oli välttämätön kirjoittaa, osin sen takia, että angstipläjäys minulta vielä puuttui, osin siksi, että albumihaasteeseen kun tämä osallistuu [kappale on Dead Wrong] ja The Frayn biisit ovat varsin angstisia suurimmaksi osaksi, niin ei siitä mitään fluffyäkään saanut. (: Tämä on siis ONE-SHOT, jonka olen pilkkonut kahteen osaan, joilla on kaksi eri nimeä. Kappaleen sanat löytyvät lopusta. Kommentit ovat aina tervetulleita. ;>

003. Loppu
10. Dead Wrong

KUOLETTAVAN VÄÄRÄSSÄ

Harry Potter ei ollut koskaan pitänyt itseään itsekkäänä ihmisenä. Hän oli kasvanut perheessä, jossa kasvattilapsen itsekkyydellä ei ollut sijaa, vaikkakin oman lapsen omahyväisyys oli sallittua, jopa suotavaa. Tapahtumat taikaministeriössä ja sitä ennen Tylypahkassa hän laski kuitenkin itsekkyyden piikkiin. Omaa etuaan ajaen hän oli saapunut pelastamaan kummisetäänsä, uskoen, että hän oli ainoa, joka rakasti tätä ja jolla oli mahdollisuus suojata tätä Voldemortin taioilta.

Viimeisten kuukausien aikana Harry oli alkanut pitää itseään omahyväisenä ja pilalle hemmoteltuna lapsena. Ja syyllisenä. Syyllisenä siihen, mitä hänen kummisedälleen oli tapahtunut, sillä se oli hänen itsekkyytensä tulos. Häntä ei koskaan hemmoteltu tavaroin tai erityisin vapauksin, mutta taikamaailmaan päästyään hänestä oli tullut omalla tavallaan hemmoteltu. Hän sai paljon huomiota, mitä ikinä teki ja minne ikinä meni, ja vaikka hänelle olikin tapahtunut paljon ikäviä asioita, hän tunsi itsensä onnekkaaksi. Ehkä juuri tuo onnen tunne oli sokaissut hänet ja saanut hänet kuvittelemaan olevansa parempi kuin muut.

Mutta syyllisyys, se oli aivan uutta. Se oli vaivannut häntä siitä lähtien kun Sirius oli kuollut. Kun Lupin oli estänyt häntä syöksymästä hakemaan kummisetäänsä takaisin verhon takaa, hän ei ollut tajunnut tämän estelevän samalla myös itseään tekemästä samaa virhettä. Vasta myöhemmin, pystyttyään käsittelemään paremmin omaa suruaan ja tunteitaan, Harry alkoi käsittää, miltä Lupinista tuntui. Hän oli kuullut kiltalaisilta, että tämä vaelteli usein Kalmanhanaukion päämajassa, oleili pitkiä aikoja Siriuksen huoneessa ja vietti öitä keittiössä takkatuleen tuijotellen. Kiltalaisten kävi sääliksi ihmissutta, joka kaipasi ystäväänsä, mutta Harry tiesi, ettei Sirius ollut Remukselle vain ystävä.

Kukaan muu ei tuntunut tietävän siitä. Ei hänkään olisi tiennyt, ellei olisi nähnyt Siriuksen kerran suutelevan Lupinia myöhäisellä vessareissullaan. Harry muisti miltä oli tuntunut nähdä heidät yhdessä. Häntä oli kuvottanut. Hän ei tiennyt, johtuiko se siitä, että he olivat molemmat miehiä, vai siitä, että he olivat parhaat ystävät, eikä parhaiden ystävien kuulunut olla mitään sen enempää. Ehkä se johtui siitä, että häntä inhotti nähdä jonkun suutelevan kummisetäänsä, ehkä hän oli jopa hieman kateellinen, nyt hänellä ei enää ollutkaan Siriuksen jakamatonta huomiota.

Ajan myötä pahoinvoinnin tunne oli lievittynyt. Harry näki yhä useammin kummisetänsä lähettävän Lupiniin kaipaavia katseita ja ihmissuden koskettavan Siriusta tavalla, joka muiden silmiin vaikutti täysin normaalilta, mutta jossa hän näki jotain, mitä hän ei uskonut näkevänsä. Rakkautta.


HARHAA

Remus Lupin ei ollut koskaan pitänyt itseään katkerana ihmisenä. Mutta nyt kun tuo mustahiuksinen poika seisoi hänen edessään, hän tunsi jonkin muuttuvan sisällään. Kuukausien, vuosien ajan salatut tunteet halusivat päästä ulos, sillä nyt niillä ei ollut enää merkitystä. Kukaan ei enää välittänyt, vaikka hän olisikin paljastanut tunteensa kuollutta ystäväänsä kohtaan.

”Remus, minä haluan selittää.” Poika hänen edessään näytti surulliselta ja vaivaantuneelta, Remus tiesi, että tämä halusi vain lohdutuksen sanoja, niitä hän ei voisi tälle antaa. Vaikka hän tiesi sen olevan väärin, hän oli syyttänyt Harrya Siriuksen kuolemasta. Typerä, itsekäs poika oli syynä kaikkeen. Harry oli houkutellut Siriuksen kuolemaansa, Harry oli syyllinen.

”Mene pois.” Remus käänsi pojalle ja sulki silmänsä. Harry tuskin voisi sanoa mitään sellaista, mikä muuttaisi hänen käsitystään tästä tai saisi hänet antamaan anteeksi. Hän tunsi vihan nousevan pintaan, muttei halunnut sen räjähtävän päin poikaa.
”Remus, minä tiesin teistä. Näin teidät kerran yhdessä.” Remus avasi silmänsä, tätä hän ei ollut osannut odottaa.

”Olen pahoillani. Olin väärässä niin monessa asiassa. Olin väärässä Siriuksesta, minun olisi pitänyt tietää, ettei se ollut totta. Mutta olin väärässä myös teidän suhteen. On ihan hienoa, että löysitte toisenne.” Remus kääntyi epäuskoisena kohtaamaan Harryn vihreät silmät, ne kuulsivat samaa syyllisyyttä, joka vallitsi pojan puheissa. Luuliko tämä, että hän halusi jonkinlaisen hyväksynnän tältä?

”Sinä olit väärässä ja se johti Siriuksen kuolemaan. Toivottavasti joskus tajuat olla tekemättä hätiköityjä päätöksiä.”

Siriuksen kuoleman jälkeen Remus oli alkanut pitää itseään katkerana. Hän tiesi sen katsoessaan vanhoja valokuvia, juodessaan yksin teetä ankeassa keittiössä ja yrittäessään nukkua yksin isossa sängyssä. Hän oli katkera siitä, kuinka vähän aikaa he loppujen lopuksi olivat olleet yhdessä ja vaikkei halunnutkaan myöntää sitä, hän oli katkera myös siitä, ettei Harry saanut Siriusta niin hyvin kuin hän tunsi. Harrylle kaikki oli ollut vain väliaikaista harhaa.



The Fray - Dead Wrong

If only I knew what I know
I'd make it a point to say so
To everyone that got me here
And everyone that made it

Clear I was dead wrong all along
You said it for my sake
That I would not lose my way
When I was astray ...

I'm doing the best that I could.
Trying my best to be understood
Maybe I'm changing slowly
I get out, turn around.....

If only I knew I was dead wrong all along
You said it for my sake
that I would not lose my way
When I was dead wrong all along

Mine is not a new story
Mine is not a new story
Mine is nothing new
But it is for me

So I was dead wrong all along
You said it for my sake
That you thought I'd lost my way
When I was dead wrong all along
You said it for my sake
That I would not lose my way

Did I really lose my way
Or are you afraid
[/size]
« Viimeksi muokattu: 02.01.2010 01:39:22 kirjoittanut Ancka »
Just laughing my ass off.

AVATAR

leofurioso

  • ***
  • Viestejä: 1 096
  • Kiitos Koiranruusulle avasta aikoinaan. <3
    • Versova_matkalaukku
No niin, jospa tätä nyt vihdoin itsekin pystyisi kommentoimaan ja samalla osallistumaan epäviralliseen kommentointihaasteeseen, joka on Finin facebookissa pyörinyt menestyksellä. Palataanpas takaisin itse ficciin näiltä sivuraiteilta, johon tuppaa aina  Mielenkiintoinen ficci kaikin puolin ja toisaalta myös kuvasi erinomaisesti Remuksen ehkä, jopa pienoista katkeruutta Harrya kohtaan, kun kyseinen poika oli saanut aikaan Remuksen rakkaan Siriuksen kuoleman. Laulu sopi erittäin hyvin tähän ja mielestäni olet saanut ficin tunnelman oikeanlaiseksi. Sen lisäksi tässä on tavallaan erittäin positiivista se, että olet kirjoittanut myöskin Harryn näkökulmasta ja siitä, kuinka Harry tuntee kuitenkin Siriuksen kuolemasta isoa syyllisyyttä. Eihän se elämä koskaan ole helppoa, mutta kummassakin osassa ficciä olet onnistunut hyvin. Tämä nyt taitaa olla sellainen melko "kliseisen normaali" ihkutus-kommentti, mutta sen on kyllä ficci ansainnut.

-Fire  8)
endless rain,fall on my heart, kokoro no kizu,let me forget, all of the hate, all of the sadness....by X- Japan