Title: Bye bye beauty
Author: yuuri
Raiting: k-11 //: Arte muokkasi ikärajaa Finin uusiin sääntöihin vastaaviksi.
Genre: angst, draama, some romance…
Pairing: Seamus/Charlie
Haasteet FF100-046. Tähti , Ystävänpäivä-haaste IV, rare10 (2.0),slash10 2.0
Summary:Ystävänpäivä ei ole kaikkille suloinen, vaaleanpunainen päiväuni…
______________________________________________________________________________
En ymmärrä miksi kidutan itseäni vielä kuuden vuoden jälkeenkin. Joka ikinen vuosi, ystävänpäivänä palaan takaisin. Palaan tähän kaupunkiin, tähän ravintolaan ja tähän nimenomaiseen pöytään.
”Oletko nyt aivan varma?”
“Seamus. Minä haluan sinut kokonaan ja en todellakaan aio peitellä sitä muilta.”
Tämän päivän jälkeen palaan takaisin Unkariin. Vaarannan jokainen päivä henkeni tulta syöksevien petojen kanssa, mutta en välitä. Rakastan sitä työtä - ne muistuttavat sinua. Yhtä temperamenttisia, räjähdysalttiita ja kauniita.
”Ne ovat kauniita, Charlie!”
“Muistuttavat hyvin paljon sinua.”
Ne 364 päivää ennen ystävänpäivää kuljen kuin sumussa. Työpäivän jälkeen avaan viskipullon ja juon unohtaakseni. Sinut, itseni, tunteeni, epätoivoni, ikäväni. Aamulla tiedän juoneeni likaa, mutta en välitä - sinä et ole enää täällä.
”Punaviiniä ja juustoa?”
“Hyvää vuosipäivää rakas.”
“Kiitos samoin. Rakastan sinua, Seamus.”
“Tiedän. Minäkin sinua.”
Monesti olen mennyt petojen luokse ilman suojuksia. Halusin niiden ottavan minut. Päättävän tuskani, mutta ne eivät koskaan koske tai edes lähesty minua. Sinun kanssasi ne riehaantuivat ja vaikuttivat onnellisilta, mutta nyt ne vain makaavat ja kuihtuvat. Mitä sinä olet minulle tehnyt? Mitä sinä olet lohikäärmeille tehnyt?
”Ne taitavat pitää sinusta.”
“Hyvä, koska minäkin pidän niistä.”
Tämä viini, jota me aina joimme on kitkerää. Tämä ruoka on vain sahanpurua ja kuivattaa suuni. Se pieni vihreä kynttilä pöydän keskellä -muistatko? Sen liekko on nyt himmeä. Nämä hopea aterimet ovat tummuneet, yhtä tummuneet kuin minun sydämeni.
”Tämä viini on makeaa, juuri täydellistä.”
“Hintansa nähden parasta ollakin.”
“Hei, Charlie ei sinun tarvitse tuhlata minuun näin paljon.”
“Tiedän, mutta minä haluan.”
Ravintolan oven kello kilahtaa astellessani ulos. En jättänyt tippiä, taaskaan. En halua tuhlata itseeni enempää kuin on tarvis. Seamus, tämä kuja jota astelen, se on yhtä pimeä kuin minun ajatukseni nykyään. Taivas on yhtä synkkä kuin minun mieleni. Tunteeni velloavat samoin kuin tämä myrskytuuli. Minä palaan Unkariin.
”En ymmärrä miksi matkustamme kerran vuodessa Lontooseen.”
“Ystävänpäivä on tärkeä.”
“Mutta ravintoloita on täälläkin.”
“On, mutta ei yhtä hyviä kuin Carte de Milo.”
“Totta.”
Katson näitä tähtiä, joita me katsoimme yhdessä. Jokainen kerta me painauduimme pehmeää nurmea vasten ja rakastuimme toisiimme uudelleen. Nyt tunnen vain kylmän kiven käteni alla ja kosketan nimeäsi. Se ei riitä minulle. Kaadan pullosta vuosikerta viskiä haudallesi. Vain parasta sinulle, rakkaani.
“Haluan, että meidät haudataan tänne. Näiden tähtien alle.”
“Ja meidät tullaan hautaamaan, jos niin tahdot.”
“Jos kuolen enne sinua - älä lähetä minua takaisin. Tahdon olla lähelläsi.”
“Me kuolemme samaan aikaan, joten älä murehdi rakkaani.”
Jälleen kerran toivon minun sammuvan humalaiseen uneen, josta en enää herää.
Vihaan ystävänpäivää, vihaan itseäni, vihaan sinua.
Rakastan.
_______________________________________________________________________
A/N: pidin tästä itse, toivottavasti tekin<3
