Nimi: Kulttuurivallankumous
Kirjoittaja: jossujb eli meikä
Fandom: Star Trek: Deep Space Nine
Tyylilaji: Ottanemme yhteiskunnallisesti kantaa. Historiaa, kulttuuria, politiikkaa jne.
Ikäraja: K-11
Vastuuvapaus: Minä en omista mitään, leikin muiden leluilla ilman minkään valtakunnan korvausta.
A/N: Siis harvemmin olen omissa originaaleissanikaan edes sivunnut yhteiskunnallisia aiheita, tai edes yrittänyt kirjoittaa mitään erityisen vakavissaan. Eli mitä kettua? Mitä. Kettua. Kettu, mitä se on?
Kulttuurivallankumous
On luonnollista, ettei Bajorilla juurikaan tunnettu alkeellisintakaan nuorisokulttuuria. Viimeiset vuosikymmenet kestänyt alituinen sissikapina oli pakottanut lapsetkin aseisiin ennen kuin ehtivät kymmentäkään täyttää, eikä rauhan aika ole kestänyt vielä puoltatusinaakaan vuotta ja niistäkin suurin osa Dominionin uhkaa pelätessä.
Ihmiset taas ovat olleet aivan toista. Tuskin kenelläkään toisella humanoidirodulla koko kartoitetussa avaruudessa oli niin väkevää kapinallisuuden ja vanhoista irrottautumisen perinnettä kuin ihmisillä. Ulkopuolisen ei tarvinnut kuin vilkaista musiikin ja muodin tietopankkeihin todetakseen Maapallolta suorastaan pursuavan ulos satoja, ellei tuhansia eri tapoja toteuttaa mitä hysteerisimmillä tavoilla itseään. Aivan kuin ihmisillä olisi täysin maaninen pakkomielle eritellä ja lokeroida itseään, keksien yhä vain uusia omituisuuksia vanhojen tilalle.
Perinteisistä bajorilaisista tämä oli hyvin kummallinen kulma elämään, jossain määrin pelottavakin. Bajorin sisin jo ennen cardassialaisten miehitystä oli ollut rauhallinen, täysi peilityyni. Muutosten virta oli hidas ja vailla yllätyksiä. Niin oli ollut tuhansia ja taas tuhansia vuosia, samassa ajassa ihmiset ovat luoneet ja tuhonneet kulttuurinsa peruspalikat useaan otteeseen.
Voi olla, että jos Bajoria ei olisi koskaan miehitettykään tuskin mitään syytä muuttua olisi koskaan nähtykään. Miksi ihmeessä? Ennen cardassialaisia kukaan ei ikipäivänä ollut nähnyt nälkää, sairaudet oli voitettu, eikä valtioiden tai kansakuntien rajoja tunnettu. Kaikki oli ollut niin hyvin ja sees.
Orjuudesta omassa maassaan ei tietenkään voi sanoa mitään hyvää, mutta pitkä taistelu oli jättänyt jo aivan kaikkeen jälkensä. Nyt Bajor oli täynnä aggressiivisia, täyteen pumpattuja nuoria, jotka eivät enää solahtaneet niin helposti takaisin vanhaan maalaisidylliin. Enää ei absoluuttista uskoa suojeleviin korkeimpiin voimiin ei enää imetty äidinmaidossa, koska selkänahassa tuntui vielä Cardassian piiskaniskut.
Niinpä nuoret suorastaan janosivat muutosta, etsivät sitä joka notkon takaa, vaikka väkipakolla. Kuinka ollakaan ihmisten läheisyys Deep Space Ninen asemalla avasi monelle turhautuneelle täysin uuden väylän kulttuurin osiin, jollaisia ei vanhassa maailmassa osattu kuvitellakaan. Nyt rauhan aikana lähes kenellä tahansa taustaan katsomatta mahdollisuus vierailla Tähtiliiton ylläpitämällä syvänavaruuden asemalla ja Bajorin liityttyä Federaation jäseneksi kaikki ovet aukenivat uudentyyppiseen ajattelutapaan.
Voi pojat, voiko siihen muuta sanoa.
Äkkiä nuoriso ei enää tahtonut pukeutua, saati olla mitenkään vanhempiensa lailla. Perinteinen kansanmusiikki ja uskonnollinen liturgia alkoi kyllästyttää kun tarjolla oli pirteää purkkapoppia, raastavaa heviä tai elektronista säkenöintiä. Aikuiset olivat ensin hämmentyneitä, sittemmin kauhuissaan, koska sitä ennen jokaisen bajorilaisen elämää intiimeimmin kohtasi vain ja ainoastaan usko Profeettoihin, ei mikään niin maallinen ja... sanotaanko suorastaan rienaava.
Tuli kuitenkin pian huomattua olevan täysin mahdotonta kieltää lapsia imuroimasta vaikutteita itseensä kuin kuivat sienet vesiastiassa. Mitä ehdottomampi kielto, sitä suurempi nälkä.
Nuoret tutustuivat samanikäisiin ihmisiin häikäisevällä vauhdilla, integroidut koulut olivat päivä päivältä yleisempiä ja federaation standardisoitu opetusmalli teki tuloaan täysin bajorilaisiinkin oppilaitoksiin. Pian Deep Space Ninen holosviiteissä ja kerhotiloissa harjoitteli kymmenkunta bändiä ja koko nuorten vaatemuoti muuttui kerralla. Erityisesti ferengiliikemiehet ne vain hymisivät ilosta kun liikevaihto käytännössä kaikilla vapaa-ajanvieton aloilla kasvoi eksponentiaalisesti. Yökerhot, nuorisotilat, konsertit, tallennemyynti. Sarjakuvia, nuortenkirjallisuutta, holoelokuvia, vaatteita joissa oli paljon nappeja ja vetoketjuja.... sinisiä aurinkolaseja. Klassisia muusikkoja ihmiskunnan historiasta. Bob Dylan, The Beatles, Metallica, Deep Purple, Coldplay... ja kaikkea apinoitiin niin nopeaan tahtiin että päässä huimasi. Kapinallisuus on latinumkaivos, kuten ferengien suuri kaupankäynnin säännöstö sanoo.
Ja kuinka valtavaa kritiikkiä pandemiaksi räjähtänyt liike saikin!
”Halpa glitterglamour syö korkeakulttuurin sisältä käsin tyhjäksi”, sanoi yksi ja toinen taas:
”Kertakäyttökulttuuriin epäterveet arvot kasvattavat tasapainottomia kansalaisia, jotka mädättävät kaiken mihin koskevat.”
Miten monta kertaa minareetin varjoista oikein paheksuttiin verellä ja kyynelillä puolustetun Bajorin rappiota? Rakas kotimaa kärsi milloin matalista farmareista tai pystyyn nostetusta tukasta. Kaikkein fanaattisimmat alkuperäisyyden penääjät menivät niin pitkälle, että mieluummin muistelivat cardassialaisten hallinnoimaa murhien tyranniaa lähes utopiana verrattuna nykyiseen käsittämättömän älämölömusiikin siivittämään rappioon. Ylilyönti nyt kenen tahansa mielestä, mutta maltillisempikin aikuinen tuppasi suhtautumaan nykymenoon negatiivisesti. Vastarinnan aikana sentään bajorilaiset olivat bajorilaisia ja ylpeitä jok'ikisestä geenistään, joka erotti heidät kaikista muista.
Bajor vapaaksi! Eikö se ollut vastarinnan tarkoitus? Eikö heidän ollut tarkoitus yhdessä vapauttaa itsensä alistuksen kahleista ja elää kuten täällä Profeettojen silmien alla aina eletty? Mitä mieltä on selviytymisestä, jos lapset heittävät taistellut oikeudet menemään matkiakseen jotain sisällötöntä huttua itseensä?
Omituisia asioita nämä yhteiset viholliset kuitenkin. Voi olla, että kulttuurien konflikti olisi ennen pitkää todella räjähtänyt käsiin, ellei Dominionin tuoma vaara madonreiän toiselta puolen olisi pakottanut kyynisimmänkin bajorilaiset kiittämään jumaliaan Federaation avusta. Älä pure ruokkivaa kättä ja sitä rataa. Sitä paitsi, onko todella mahdollista työskennellä ihmisten rinnalla muodostamatta yhtään positiivista mielikuvaa? Paluu eiliseen ei ole todellinen vaihtoehto, edes ne jotka kaipaavat vanhaa eivät enää tiedä mitä se edes tarkoittaa. Kaikki Bajorilla ovat taistelun jäljiltä rikki ja kirkkojenkin messuista paistaa epäluottamus ja katkeruus, jota ei voi pyyhkiä pois. Ei se ole enää kritiikkiä tai menneiden ihannointia, vaan puhdasta haluttomuutta kohdata pakotettu muutos.
Ehkä jonain päivänä asenteetkin kirkastuvat kerran. Vaikka nyt obsessiivisesti idoleitaan haaliva nuoriso kelpuuttaa melkein mitä vain tulee vielä itsekriittisyydenkin paikka. Niin on käynyt ihmisillekin jo lukemattomia kertoja. Joka sukupolvi etsii itselleen tavan irrottautua edellisestä, rikkoo kaavoja yrittäen käsitellä traumojansa löytäen ehkä lopulta identiteettinsä. Ja siitä alkaa sitten vain seuraava kierros.
Ehkä Bajor ei koskaan enää palaa siihen mitä se oli silloin joskus. Todennäköisesti ei. Mutta on myös kovin kylmää ajatella, ettäkö miljoonien selviytyjien kansa muka nirhaisi itsensä jollain niin höperöllä kuin popittamisella ja nahkabuutseilla. Pitää nyt vähän uskoa itseensä, ja oikeasti luotaa siihen, ettei kulttuuri edistymisestä kuole vaan paikalleen jymähtämisestä.
Siinä se. Katsotaan mitä tuleman pitää.
FIN
