Title: Between the Dark and the Light
Author: re-play
Genre: Fantasia, draama, romantiikka(, huumori?)
Paring: Salaisuus vielä~
Ikäraja: k-11
A/N: Aloitin kirjottamisen jo yli vuosi sitten, mutta läppäri kaatui ja sinne meni. Joten aloitin alusta (: En ole julkaissut vielä missään.
PROLOGI
"Soita minulle heti, kun olette perillä", isäni sanoi pehmeän karhealla äänellään halatessaan minua. Tuttu nahkatakin ja makean partaveden tuoksu sai minut melkein jopa kyynelehtimään. Irtauduin lämpimän turvallisesta halauksesta ja katsoin isääni silmiin nyökätessäni. Noiden kirkkaiden silmien alle oli viime aikoina ilmestynyt tummat pussit liian kovan työtahdin takia. Isäni oli ollut kirurgi isossa sairaalassa, mutta hän oli opiskellut viime aikoina aivokirurgiaa ja saanut siten parempipalkkaisen työpaikan. Tosin työtunnit olivat lisääntyneet ja häntä ei enää kotona oikeastaan näkynyt. Äitini oli menehtynyt kun oli synnyttänyt minua, joten isä oli ainut, kuka olisi voinut huolehtia minusta. Isäni vanhemmat asuivat nykyään Australiassa. Niinpä päätimme yhdessä, että muuttaisin sisäoppilaitokseen, kunnes olisin valmis asumaan itsekseni.
Kyseinen sisäoppilaitos sijaitsee muutaman tunnin päässä suurkotikaupungistani New Yorkista. Ja se on keskellä metsikköä. En menisi vannomaan, että se on huono enne, mutta olin kuitenkin tottunut suurkaupunkiin ja sen ihmismassoihin. Kävin mielenkiinnosta tutkimassa koulun nettisivut ja sain selville, että rakennus oli ainakin viisisataa-vuotias ja ikivanhan metsän ympäröimä. Kaunis se oli, mutta silti minua vähän pelotti lähteä sinne yksin. Jouduin jättämään jopa parhaan ystäväni Courtneyn New Yorkiin.
Suin pitkät tummat hiukseni pois silmieni edestä ja huokaisin syvään. Nimeäni kuulutettiin jo toisen kerran. Oli siis aika nousta bussiin. Suurin osa koulun opiskelijoista asui New Yorkissa, joten bussi lähti aina sieltä. Tuntien matka ahtaissa tiloissa nuorten kanssa, joita en tuntenut. Kuinka ihanaa. Isäni suukotti minua vielä otsalleni ja astui taaemmas. Selvä lähtökäsky. Astuin sisälle ilmastoituun bussiin ja ovella soin vielä yhden katseen isälleni. Hän hymyili, joten minäkin kohotin suupieliäni ylöspäin. Sitten ovet menivät kiinni ja minä jäin vastatusten uusia luokkatovereitani.
'Tämä vuosi tulee olemaan pelkkää tuskaa', ajattelin nähdessäni minua tapittavat silmät. Olisinpa tiennyt jo silloin, että tämä nimenomainen vuosi uudessa koulussani aloittaisi kokonaan uuden luvun elämässäni.
