Tekijät:sioonina
Tyylilaji:Fantasia
Fandom:Taru sormusten herrasta
Ikäraja:S
Entäpä jos Frodo saikin tehtäväkseen tuhota kaulakorun sormuksen sijasta?
Hobitti. Se pieni isojalkainen olento, jolla on pörröiset hiukset. Kerran oli olemassa kaksi hobittia, jotka pelastivat koko maailman. Toisen nimi oli Samwais- urhea, ja toisen Frodo- rohkea. Nyt kerron sinulle heidän matkastaan suuriksi sankareiksi.
Oli aurinkoinen päivä, ja Frodo istui pienen järven rannalla lukemassa kirjaa. Samassa hän kuuli tuttujen hevoskärryjen kolinan tieltä. Hän kääntyi innoissaan katsomaan tielle: Gandalf oli palannut!
"Gandalf!" Frodo huudahti innoissaan.
"Frodo Reppuli!" vastasi Gandalf, kun poika syöksyi hänen syliinsä.
"Mukava nähdä sinua!" Frodo huudahti.
"Hauska nähdä sinuakin. Missä Samwais on?" Gandalf kysyi.
"Varmaan puutarhassa, sillä hän on nykyään puutarhurimme" Frodo vastasi.
"Niin paljon on muuttunut vuodessa, jonka olin muualla..." Gandalf huokaisi.
Pian he saapuivat pienen, kukkulanmuotoisen talon pihalle. Ulkopuolelta talo oli nurmikon peitossa, ja siinä oli puinen kaareva ovi, ja muutama pieni ikkuna. Samassa pienen hobitin pää kurkisti talon nurkantakaa, jossa oli olevinaan puutarha. Se oli Sam, joka oli juuri leikkaamassa ruohoa.
"Gandalf, sinä palasit!" Huudahti Sam innoissaan sammutettuaan pienen pienen ruohonleikkurin, ja juoksi kärryjen luokse.
"Mukava nähdä sinuakin, Samwais!" Gandalf vastasi hymyillen.
"Mitäs täällä melutaan?!" huudahti pieni ukko oven raosta.
"Bilbo Reppuli!" Gandalf vastasi.
"Ai, Gandalfhan se siinä! Mukavaa kun palasit! Tulkaa sisälle, minulla on teille tärkeää asiaa." Bilbo sanoi, ja kaikki menivät hänen perässään sisään matalasta ovesta.
Kun kaikki olivat istuutuneet, Bilbo aloitti:
"Minulla on teille eräs hyvin, hyvin tärkeä tehtävä. Jos epäonnistutte siinä, koko maailma tuhoutuu."
"Mitä meidän pitää tehdä?" Gandalf kysyi vakavana.
"Teidän täytyy tuhota tämä kaulakoru viemällä se haltioiden luokse." Bilbo vastasi, ja otti taskustaan todella hienon kaulakorun.
"Otamme tehtävän vastaan." Gandalf sanoi.
"Hienoa, mutta muistakaa pysyä poissa tieltä, sillä se, joka kantaa kaulakorua tiellä poukkoillen, kuolee." Bilbo varoitti.
Kun laukut oli pakattu, sankarit lähtivät matkaan jalkaisin.
"Minnepäin lähdetään?" Sam kysyi Gandalfilta.
"Seuratkaa vain minua." Gandalf vastasi.
"Selvä." Frodo vastasi vakavana.
He vaelsivat pitkän tovin, kunnes saapuivat pienen puron rannalle.
"Pysähdytään tähän, ja syödään jotain." Sam sanoi väsyneenä.
"Minullakin alkaa olla nälkä." Frodo myönsi.
"Hyvä on sitten, jos kerran tahdotte." Gandalf sanoi.
Kun he olivat syöneet ja levänneet tarpeeksi, he päättivät jatkaa matkaa.
"Kuinka kaukana se haltioiden maa oikein on?" Frodo kysyi.
"Ei se ole mikään maa, vaan se on kaupunki, jota kutsutaan nimellä Sisä-Maa. Tästä on sinne noin kahden päivän matka." Gandalf vastasi.
"Pitääkö meidän siis vaeltaa kaksi päivää?!" Sam huudahti.
"Aivan oikein, Samwais." Gandalf vastasi.
He vaelsivat loppupäivän, ja leiriytyivät pienelle aukiolle metsään. He sytyttivät nuotion ja kaivoivat eväänsä esiin.
"Vihdoinkin ruokaa!" Sam huudahti onnellisesti, kun hän sai leivän käsiinsä.
"Syöhän nyt vain, Sam!" Frodo naurahti.
"Käskystä!" Sam huudahti, ja haukkasi ison palasen leivästään.
Kun he olivat syöneet, he käpertyivät makuupusseihinsa nukkumaan.
Aamulla herätessään he söivät, kokosivat tavaransa ja jatkoivat matkaansa. Jonkinaikaa vaellettuaan he törmäsivät outoon olioon.
"Matkamiehiäkö?" Olio sanoi pelottavan käheällä äänellään.
"Tulkaa, annetaan sen olla, se voi olla vaarallinen." Gandalf sanoi ja jatkoi matkaa.
Sam ja Frodo seurasivat oliota vilkuillen.
"Mikä tuo oli?" Frodo kysyi.
"Ei aavistustakaan. En ole koskaan nähnyt tuollaista." Gandalf vastasi epäilevä ilme kasvoillaan.
He vaelsivat taas pitkän tovin, kunnes sama olio, jonka he olivat nähneet jonkinaikaa sitten, tupsahti heidän eteensä.
"Matkamiehiäkö?" Olio kysyi uudestaan. He jatkoivat matkaa, mutta sama olio seurasi heitä.
"Miksi seuraat meitä?" Gandalf kysyi oliolta.
"Oletteko matkamiehiä?" Olio kysyi.
"Mitä se sinua haittaa?" Frodo tiuskaisi.
"Minne matka? Voinko auttaa?" Olio kysyi.
"Emme kerro, emmekä tarvitse apua." Gandalf vastasi, ja jatkoi seurueineen matkaa.
He vaelsivat, ja välillä pysähtyivät syömään, kunnes asettuivat leiriin.
"Katsokaa, tuolla on Sisä-Maa. Huomenna pääsemme sinne." Gandalf sanoi ja viittoi kädellään pimeyteen päin.
"Toivottavasti emme enää törmää siihen outoon olioon." Sam sanoi.
"Toivotaan, että emme." Frodo vastasi.
Seuraavana aamuna he kokosivat leirin, söivät ja jatkoivat matkaansa. Tovin vaellettuaan he saapuivat porteille.
"Tässä, ystävät hyvät, ovat Sisä-Maan portit." Gandalf sanoi ylpeän näköisenä, ja kuuloisena.
Joukkio meni sisään porteista, ja he näkivät ison, mahtavan linnan. Heitä vastaan tuli pitkä, metsänvihreään asuun pukeutunut mies, jolla oli pitkät, vaaleat hiukset, suippokorvat, ja hän kantoi selässään isoa jousta ja nuolia täynnä olevaa suippoa reppua.
"Hei, minun nimeni on Legolas, ja minun on määrä saattaa teidät sepän luokse." Legolakseksi itsensä esitellyt haltia sanoi.
"Hei, minä olen Gandalf ja tässä ovat Frodo ja Samwais." Gandalf sanoi.
"Hauska tavata teidätkin, tulkaa." Legolas sanoi ja lähti kulkemaan kohti linnaa, kun muut seurasivat perässä.
Hetken päästä he olivat yhdellä linnan ovista, ja Legolas avasi sen heille.
"Käykää sisään." Hän sanoi.
He menivät sisälle ja Frodo antoi kaulakorun sepälle, joka sitten iski korun pirstaleiksi oudon näköisellä miekallaan.
"Voitte jäädä tänne asumaan, jos haluatte." Legolas sanoi, kun he olivat kävelleet ulos sepän luolta.
"Jäämme mieluusti, vai mitä, Frodo ja Samwais?" Gandalf sanoi.
"Hyvä on." Frodo vastasi.
"Okei." Sam sanoi.
Siinä oli heidän tarinansa. Sankariksi tulemiseen ei tarvita paljoa. Pienenkin uroteon tekeminen voi olla iso asia.
Ainiin, vielä yksi kysymys:
"Matkamiehiäkö?"
