Kirjoittaja Aihe: Kuolema ei noussutkaan siivilleen || S, paritukseton, poista hahmo -haaste  (Luettu 11453 kertaa)

Luci

  • ***
  • Viestejä: 1 174
  • mielikuvitusastronautti
Vs: Kuolema ei noussutkaan siivilleen
« Vastaus #20 : 07.06.2011 16:05:26 »
Ihana, siis aivan ihana. Todella kaunis ja silti hieman haikea ficci. Ja pakko sanoa, että Voldemortin poistaminen oli rohkea veto, mutta onnistunut! Kiva lukea ihmisten erilaisista, paremmista elämistä. Ja pidän valtavasti myös tekstiin valitsemistasi henkilöistä. Henkilöt eivät ole päähenkilöitä (onneksi et kirjoittanut tähän Harrysta :D), mutta Voldemortin olemassaolo silti vaikuttaa heihin. Hyvä saada enemmän "normaalin" perheen näkökulmaa ja kuvaa siitä, miten Voldemortin olemassaolo vaikuttaa perheisiin ja läheisiin, eikä vain Harryyn ja kumppaneihin.

Kursiivit olivat mielestäni kiva lisä, sellainen huomion kiinnittäjä, että hei, huomaatteko! Kursivoidut kohdat myös koskettivat minua eniten. Otsikosta myös sen verran, että se luonnollisesti sai minut tarttuman tähän ficciin ja se on yhtälailla nerokas! Sopii loistavasti ficin teemaan, muttei siltikään kerro juuri mitään. Loistava otsikko, siitä mie tykkään!

Tykkäsin kovasti niin ideasta kuin toteutuksestakin :)

Heidi

  • ***
  • Viestejä: 90
Mitäs tässä nyt voisi sanoa? Täydessä yksinkertaisuudessaan: Voldemortin poistaminen herätti mielenkiintoni, luin ja tykkäsin.

Musta nää oli aivan ihania pieniä pätkiä ihan tavallisesta elämästä. Ne eivät ole mitenkään ihmeellisiä ja erikoisia, mutta kun tietää asioiden todellisen laidan, se muuttaa kaiken ja tekstien koko tunnelman. Näistä tulee haikea ja tavallaan surullinen olo, samalla mulla taisi nousta hymy huulille, kun Sirius sai paketoida kummipoikansa lahjan ja Peterkin sai oman kummityttönsä.

Oikeastaan Peterin esille tulo hämmensi jotenkin aluksi kunnes tajusin, että tosiaan, ei Voldemorttia, ei kannattajia eikä ystäviensä pettänyttä säälittävää miestä. Silti mulla on edelleen vähän ristiriitaiset tunteet tätä hahmoa kohtaan, kun kuitenkin tiedetään Peterin olevan valmis sellaisiin tekoihin, mitä on kirjoissa tehnyt. Vaikkei Voldemortia olekaan ei se muuta Peterin luonnetta.

Kuten ilmeisesti kaikki muutkin, mä tykkäsin valtavasti noista kursivoiduista toteamuksista pätkien lopuissa. Muutama kappale tekstiä, mutta sitten se ehkä kaikista tärkein tulee yhdessä lyhyessä, muuten niin merkityksettömässä tai tavallisessa lauseessa. Kerrassaan ihana idea.

Vasta muutama tunti sitten viimeisen Potter-leffan nähneenä ja siitä suunnilleen viimeisen puolikaan ajan kaikkien kuolemaa itkeneenä melkein toivoisi, että noi pienet kursivoidut lauseet olis totta. Erityisesti viimeinen, sillä Fredin kuolema oli yksi järkyttävimmistä. Kaksoisveljien suhde on niin erityinen, että veljen vieminen Georgelta tuntui kamalan julmalta.

Mitään rakentavaa en osaa yllättäen tästäkään sanoa, sun kannaltasi ehkä valitettavasti jäi vähän tälläseksi tyhjäksi hehkuttamiseksi. Kiitos kuitenkin.

onkonälkä

  • ***
  • Viestejä: 542
  • Show me some skin, I might bite it
Aaaaaaw, tää on tosi kaunis teksti. Eikä se mainitsemasi töksähteleväisyys haitannu yhtään. Noi kursivoidut lauseet kosketti ja aloin melkeen itkemään. Muuta en voi sanoa, ku että IHANA ficci <3
In the world of locked doors
the man with the key is king
And honey you should see me in a crown

Hellitrix

  • Vieras
Olipas kaunis. Ehkä parhaiten tämän tunnelman minulle toi viimeinen kappale, koska Fred ja George merkitsevät minulle enemmän kuin muut hahmot.

Tunnelma oli mukavan herkkä ja hento koko tekstin ajan. Pidin myös valtavasti nimestä, jota oli miellyttävä ajatella eri näkökulmilta. Olit onnistunut mielestäni hyvin raottamaan tätä verhoa näiden ihmisten kannalta, mutta ainoa tarina joka minuun tosiaan iski oli Fredin ja Georgen.

Ehkä yleiskatsaus yhteen hahmoon tai velhomaailman tilanteeseen olisi tavalla tai toisella toiminut paremmin, mutta en moiti sinua, vaan kuten jo sanoin oli tämä hienosti kirjoitettu.

Kiitoksia.

Tyynis

  • Supernainen
  • ***
  • Viestejä: 2 234
  • Ava Sonoalta
Tämä oli varsin tunteikas pätkä, jos rehellisiä ollaan minä meinasin alkaa vollottamaan jo tuossa summaryssa :D
Kelmit ovat olleet minulle aina vähän etäisiä joten ne pätkät eivät pahemmin minua puhutelleet, vaikka niissäkin löytyi ihastuttavia yksityiskohtia, eritoten Peterin viisi sormea. Ihanan simppeliä ja samalla nerokasta. Kivasti noin lyhkäiseen pätkään olit saanut hahmoillekin ulottuvuuksia, mm. Siriuksen hidas kirjoittaminen.

Tuo Neville Tylypahkaan lähtö oli minusta ehkä se kaikkein koskettavin tässä, koska sillä oli tässä oikeasti vanhemmat eikä niitä onttoja kuoria, joita se Rowlingin maailmassa kutsuu äidiksi ja isäksi. Plussaa vielä siitäkin, että kouluun lähtö ei ollut pelkkää innokasta tasajalkaahyppimistä vaan myös sitä ikävää, kun joutuu vanhemmista eroon. Ja nuo karkkipaperit, ihastuin!

Viimeinen noista pätkistä (ei ole oikein puhua pätkistä, mutta sallinet minun nyt käyttää sitä paremman sanan puutteessa) oli jotenkin sellainen arkinen, George yrittää hiipi äidin huomaamaatta yöjouksesta takaisin sänkyynsä, joskin siitä huokui kodikasfiilis noista narisevita portaista.
Lainaus
Fredin sänky ei ole tyhjä.
Okei, tämä veti kyllä vertoja Nevillen karkkipaperittomuudelle <3
Kiitos tästä!
If you love someone, you tell them. Even if you're scared that it's not the right thing. Even if you're scared that it'll cause problems. Even if you're scared that it will burn your life to the ground, you say it, and you say it loud and you go from there.
      - Mark Sloan

FakeLove

  • Sisäinen velho
  • ***
  • Viestejä: 255
  • Riippuvainen Severus Kalkaroksesta ♥ PixieBronze87
Otsikko herätti mielenkiinnon ja sitten tuo Volden poistaminen -> luin, enkä kadu! Tää oli vaan niin ihana, iski muhun hyvin.

Lainaus
Fredin sänky ei ole tyhjä.

Mun lempparikohta <3


"Who do you imagine wants to attack children like yourselves?"
"Hmm, let's think... Maybe... Lord Voldemort?"

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 309
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
Tämä oli kaunista.
Jotenkin toki surullista samalla, kun tietää, että tämä kaikki on vain haaveunta ja todellisuus niin toinen...

Ja koska Peter on mielestäni jotenkin vastenmielinen hahmo, pidin hänen osuudestaan vähiten. Mutta onko väärin lukea tästä S/R-paritus vai tarkoititko sen niin? *toiveikas koiranpentuilme*

Rakastin niin paljon tuota tapaa ilmaista, mikä on eri tavalla, siis nuo viimeiset lauseet, jos lukisin tämän väsyneenä tai PMS-päissäni niin varmastikin itkisin aivan valtoimenaan Nevillelle ja Fredille.

Loistavaa työtä kaiken kaikkiaan.
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin

Antelope

  • Vieras
Ei tähän voi kommentoida! Oikeasti, en saa sanakaan suustaani! Olen niin onnellinen ja kyyneleet silmissä täällä, rakastin tätä ficciä kovin. ♥
Pidin tuosta töksähtelevästä kirjoitustyylistä ja noista kursiivilla kirjoitetuista loppulauseista. n_n Voi, Fred... on ihana.


Antelope :-*

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 309
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
Nyt on Antelope sinun vikasi että minä itken täällä. Kun kommentoit tähän ficciin johon itse kommentoin viime viikolla niin tämä nousi tuonne minulle "näytä uudet vastaukset viesteihisi" -kohtaan ja sitten luin tämän uudelleen ja sitten itkin.

Ja sitten linkitin ystävälle ja sekin ehkä itki.

Eli tosiaan taitaa olla osuva ficci.

Ei mulla muuta.
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin

meFaireCroire

  • Korpinpoikanen
  • ***
  • Viestejä: 238
WOW, tai siis, olen sanaton.
Tämä oli niin herkkä ja kaunis ja koskettava ja kaikkea ihanaa.
Ihan kuin joillakin muillakin, kieltämättä munkin silmät on hieman vetiset nyt.
Nevillen olisi pitänyt saada elää vanhempiensa kanssa. Kiitos, että nyt mullakin on myös onnellisia mielikuvia Nevillen lapsuudesta vanhempineen.
Ja tässähän myös Harry sai elää perheensä kanssa.
Rakastin tätä suuresti !
Lainaus
Fredin sänky ei ole tyhjä.
aivan ehdoton lempikohtani ! ♥

Lokitar

  • ***
  • Viestejä: 1 728
Ihanaa! Fred elää! Peter ei olekaan m****u ja Nevillellä on vanhempansa! Ja Sirius <3 (oliko tässä muuten lievää Sirius/Remusta, haiskahti hiukan siltä :D) Todella kaunis teksti, en lukenut summarya tai mitään tästä ja silti arvasin samantien että oot poistanut Voldemortin... Maailma olisi ollut parempi ilman Voldua, mutta sitten meillä ei olisi niin eeppistä seitsemän kirjan sarjaa :) Sekalainen tunne nyt... Noh, onnellinen tarina ei ole aina se oikea :/

Hienon tekstin siis teit, tykkäsin <3

Penber

  • Vieras
Oon lukenu tän jotai tuhat kertaa, mutta viimein sain itseni aikaiseksi kommentoimaan tätä.

Se on jännä miten yhden hahmon poistaminen voi vaikuttaa niinkin paljon. Tästä olisi varmasti saanut myös lisääkin hahmoja, joiden elämään kyseinen herra vaikutti. Myös jotain Remus-Tonks-Teddy-juttuja. Mutta mielestäni valitsi juuri oikeat hahmot tähän. Peter, jonka ei koskaan tarvinnut kavaltaa ystäviään. Neville, joka sai tuntea millaista on pitää molemmat vanhempansa (hyvä, mutten että otit mielummin Nevillen kuin Harryn, joka olis ollu klisee valinta!). Ja sitten vielä George, jonka ei tarvinnut menettää kaksostaan.

Kompaan aikaisempia jotka tätä ovat surulliseksi sanoneet, sillä sitä tämä on. Varsinkin tuo Neville-tapaus, jota vitos kirjassa muutenkin aina pillitän. Nuo jokaisen hahmon lopussa olleet kursivoidut kohdat olivat hienoja :---). Jotenkin jokaisella jutulle tuli sellainen loppusilaus. Piste iin päälle.

Pena kiittää haikeasta tekstistä ;3.

Demeter

  • onneliini
  • ***
  • Viestejä: 966
Nämä olivat niin arkisia ja normaaleja kohtauksia elämästä, että apua. Tämän luettua tulin taas ajatelleeksi kuinka kiitollinen pitäisi olla siitä, mitä on, ja nauttia arjen suomista onnellisuuksista koska tämä maailma on täynnä kauniita persoonia. Kun tietää asian oikean laidan, niin nämä kohtaukset tuntuivat kovin riipaisevilta ja haikeilta.

Tällaisia jos Voldemortia ei olisikaan-ficcejä voisi olla mielenkiintoista lukea lisääkin. Herätti sellaista surumielisyyttä ja onnellisuutta yhtä aikaa, että vain tällainen mitä jos-ajattelu sai voimakkaita ajatuksia mieleen. Vaikka kirjoissa Fredin kuolema kosketti paljon, tässä tekstissä se ei tuntunut ihan niin merkittävältä kuin Nevillen ja kelmien kohtalo. Ensimmäinen kohtaus Peteristä oli mielestäni liikuttava, vaikka Peter ei kuulukaan hahmoihin, joista tykkään. Mutta kun siinä kerrottiin samalla Jamesin, Harryn, Siriuksen ja Remuksenkin kohtaloa, niin se kosketti. Nevillen arkinen onnellisuus oli myös ihanaa.

Ja aivan, kursivoidut kohdat olivat ihania. Vaikka tekstin tyyli oli hyvin yksinkertainen ja suorasukainen, sen sisältämä viesti oli hyvä. Otsikko on kaunis! Kiitos ajatusten herättelystä :).


and i told you to patient, fine, balanced, kind

SuklaaKissa

  • ***
  • Viestejä: 427
Myötäilen aiempia kommentteja, todella ihana ficci.

Voldemortin poistaminen ei välttämättä olisi toiminut, se on niin keskeinen hahmo, mutta hienosti olet onnistunut näin hankalassa ideassa. Fredin ei olisi missään nimessä pitänyt kuolla kirjoissa,(ei niin hauskaa tyyppiä saa tappaa!) joten ihanaa kun Fred saatiin takaisin. ;D Nuo kursivoidut lauseet sai jotenkin ajattelemaan tapahtumia tarkemmin ja miettimään, että niin, mitä jos...?

Siis, olen koko ajan yrittänyt saada sanotuksi, että kiitos hyvästä ficistä! :)


lanoliini

  • ***
  • Viestejä: 534
Minä en ymmärrä mistä syystä en ole huomannut muutamaan ficciini tulleita uudempia kommentteja, mukaanlukien tänne, vaikka niitä on kertynyt jo hirmuisen paljon. Haluan pahoitella jokaiselle palautetta antaneelle, kun ette ole saaneet mitään vastausta.

Alunperin minun piti vastata teille jokaiselle erikseen, mutta luettuani kommenttinne tajusin, että siitä tulisi hyvin paljon itseään toistavaa. Siksi haluankin kiittää teitä kaikkia näin yhteisesti aivan uskomattoman paljon. Täytyy sanoa (olen varmaan herkkistuulella... köh), että meinasi itku päästä, kun lueskelin kommenttejanne. Itketti ihan hyvällä tavalla siis :P Näköjään tämmöisen paatuneemmankin kirjoittajan sydäntä saa ihanat lukijat muljautettua oikein kunnolla.

Ai niin, Sirius/Remus ei ollut mitenkään tarkoituksellista, mutta jokainen saa tulkita tämän ihan oman mielensä mukaan ;)

Äääh... Ihan jättisuurimegamuhevat kiitokset vielä kaikille, minä siirryn niiskuttamaan taka-alalle!

- lanoliini
lanoliinin hömpötyksiä ja lörpötyksiä löydät täältä.