Kirjoittaja: cooperaur
Otsikko: Mestari-setä, kissa ja eräs nyrpeä tohtori
Fandom: Doctor Who
Paritus: Tohtori/Mestari (10./Simm!Master)
Ikäraja: K-11
Vastuuvapautus: Hahmot kuuluvat BBC:lle.
A/N: Mun oli vain pakko saada kirjoittaa tämä, I regret nothing. :-D Otsikko on btw väännetty Eduard Uspenskin ihanasta Fedja-setä, kissa ja koira -kirjasta. Osallistuu
Slash10 3.0,
One True Something 20 ja
OTP10 2.0 sekä
Fanfic-bingoon sanalla "Varpaat".
Mestari-setä, kissa ja eräs nyrpeä tohtori
Tohtori puuskahti ärtyneesti ja riisui silmälasinsa, heittäen sivuun kirjan jota oli lukemassa. Hän oli juuri suunnitellut lähtevänsä nukkumaan, kun pistävä, kitkerä haju oli tulvinut hänen nenäänsä. Tietäen tasan tarkalleen mistä se oli peräisin, hän nousi ylös kirjaston mukavalta nojatuolilta ja marssi käytävään. Mielessään hän totesi mittansa alkaneen tulla täyteen ja harppoi ripein, päättäväisin askelin eteenpäin.
Syyllistä ei ollut vaikea löytää. Se - tai ne, riippuen näkökulmasta - makasi suuren olohuoneen sohvalla, ja vaikka huonetta valaisikin ainoastaan televisio, ei pönäkkää, nukkuvaa otusta ollut vaikea huomata. Tohtori asteli sohvan viereen ja osoitti sitä napsauttaen sormiaan napakasti.
”
Kissasi on pissannut
minun kirjastooni”, hän ilmoitti äreästi. ”Taas.”
Kukaan ei reagoinut. Kyseisen, omistajansa rintakehän päälle käpertyneen kissan korva värähti hieman sen kuuloaistin rekisteröidessä uusia ääniä, mutta se uskoi tietävänsä mistä oli kyse eikä viitsinyt vaivata itseään asialla edes avaamalla silmiään. Sen omistajan silmät sen sijaan olivat kyllä selkeästikin auki, mutta pysyivät liimaantuneena televisioon jossa pyöri jokin piirretty.
”Hei”, Tohtori sähähti ja läppäisi Mestarin takaraivoa. Tämä taivutti päänsä laiskasti taakse ja käänsi katseensa hitaasti ylöspäin Tohtoriin. Ilme hänen kasvoillaan kertoi ettei hän ollut kovinkaan kiinnostunut siitä mitä Tohtorilla olisi sanottavana.
”Kuulitko?”
”Mmh”, Mestari mutisi. Hänen katseensa harhaili takaisin ruudulla pyöriviin eläinhahmoihin.
Tohtori pudisteli päätään ja huokaisi kärttyisästi. Hän kiersi sohvan ja istui Mestarin jalkopäähän, tämän siirtäessä jalkojaan vain laskeakseen ne sitten Tohtorin syliin.
”Kissa-”, Tohtori yritti aloittaa uudelleen, mutta keskeytti Mestarin sipaistessa hänen poskeaan paljailla varpaillaan. ”Lopeta”, Tohtori ärähti työntäen hänen jalkansa pois. Mestari vilkaisi häntä naurahtaen.
”Mitä sinä nyt haluat?” hän kysyi kyllästyneellä äänellä ja kurkotti ottamaan pahvisen kanakorin sohvapöydältä. Tohtori irvisti turhautuneesti.
”Tuo hemmetin kissa-”,
”Hemmetin kissa?” Mestari mutisi hymyillen. Hän rapsutti kissaansa, Ivanhoeta, korvan takaa saaden tämän heittäytymään nautiskellen ja kehräten selälleen. ”Olemmeko me nähneet 'hemmetin kissaa', Ivanhoe?” hän lässytti tälle. ”Isin pikku kisu ei ainakaan ole 'hemmetin kissa', niin, eihän ole, eihän?”
Tohtori pyöräytti silmiään, tietäen että lässytyksellään Mestari yritti vain saada häntä joko ärtymään lisää tai vaihtoehtoisesti huvittumaan niin että hän unohtaisi koko asian. Mutta hän ei aikonut antaa periksi. ”Se merkkailee. Se pitää leikkauttaa”, hän sanoi päättäväisesti, yrittäen tällä kertaa saada lähestymistapansa kuitenkin hieman sovittelevammaksi.
Mestari mutristi huuliaan ja katsoi Ivanhoeta surkeana. ”Ensin hän murentaa minun miehisyyteni holhoamalla minua kuin lasta ja ottamalla minut vangikseen ja nyt hän aikoo viedä sinunkin pallisi.”
”Pelleily ei auta”, Tohtori murahti tympääntyneesti. Välinpitämättömänä Mestari kaivoi kanakorin pohjalta kanansiiven ja alkoi syödä sitä, repien siitä välillä paloja jotka hän syötti Ivanhoelle. Tohtori laittoi kätensä puuskaan ja alkoi murjottaa, mulkoillen kulmiensa alta tyytyväisenä mutustelevaa parivaljakkoa.
”Ottaako Tohtori kanaa?” Mestari kysyi hetken päästä härnäävä tuike silmissään. Hän kutitti varpaillaan tämän kylkeä ja virnisti kun Tohtori kiersi itsensä ärtyneesti kauemmas kasvojaan nyrpistellen.
”Sovintoseksiä?” hän tarjosi seuraavaksi kiusoittelevalla äänellä.
”Älä edes kuvittele”, Tohtori tuhahti.
”Kuulitko tuon, Ivanhoe? Tohtori tahtoo leikkiä siveellistä pienestä ylemmyyskompleksistaan huolimatta”, Mestari kujersi esittäen hämmästynyttä. ”No, haluaako Tohtori sitten pussailla?”
Tohtori ei halunnut pussailla, vaan huomasi saaneensa tarpeekseen jälleen kerran hyvin nopeasti. Ärtymykseensä uupuneena hän luovutti ja nousi ylös lähteäkseen. ”Olet mahdoton”, hän totesi väsyneesti ennen kuin katosi käytävään.
Huomaten päässeensä Tohtorista eroon Mestari venytteli ensin tyytyväisesti ja yritti sitten uppoutua takaisin television katselemiseen. Pian hän kuitenkin löysi itsensä ajatuksistaan.
”Hän taitaa olla vihainen meille, Ivanhoe.”
***
Puolen tunnin kuluttua Tohtori makasi sängyssään. Hän oli sammuttanut valot jo aikoja sitten, muttei ollut vieläkään onnistunut nukahtamaan. Käännellessään kylkeään kahden minuutin välein Mestarin rasittavaa asennetta kiroten hän oli onnistunut vain mylläämään petivaatteensa ja karkottaamaan unen entistä kauemmas. Asia ei helpottunut hänen kuullessaan huoneensa oven narahtavan pian hiljaa auki.
Yllättynyt Tohtori ei kuitenkaan ollut tuntiessaan Mestarin kömpivän selkänsä taakse sängyn toiselta puolelta. Hän suunnitteli esittävänsä nukkuvaa, mutta Mestarin kietoessa kätensä hänen ympärilleen ja näykkäistessä häntä kevyesti hänen lapaluidensa välistä, hän värähti.
”Arvasin ettet nukkuisi”, Mestari mutisi hänen korvaansa.
”Mene omaan sänkyysi.”
”En voi.”
”Miksiköhän et?”
”Koska haluan nukkua tässä. Ja koska Ivanhoe oli merkannut lakanani.”
”Et ole tosissasi”, Tohtori murahti, huomaten kuitenkin olevansa hieman huvittunut. Hän kääntyi ympäri toiselle kyljelleen ollakseen kasvokkain Mestarin kanssa. ”'Isin pikku kisu' merkkasi sinun sänkysi ja nyt sinä oletat että minä otan sinut tänne nukkumaan?”
”Niin”, Mestari sanoi yksinkertaisesti. Tohtori kohotti kulmiaan, vaikkei Mestari sitä pimeässä nähnytkään. ”Toki, yhdellä ehdolla”, hän sanoi. ”Tiedät varmastikin mikä se on.”
Mestari huokaisi pettyneenä. ”Enkö voisi puhua sinua jotenkin ympäri?”
”Et. Mutta voit yrittää”, Tohtori vastasi naurahtaen. ”Onko se tarjous pussailusta ja muusta vielä voimassa?” hän kysyi hetken päästä. Mestari virnisti, kumartui lähemmäs ja puri Tohtorin alahuulen pehmeästi hampaidensa väliin.
”Katsotaan mitä pystyn järjestämään.”
Kumpikaan heistä ei kymmenen minuutin kuluttua huomannut kuinka harmaa kissa hyppäsi sängyn jalkopäätyyn, totesi tilanteen ja päätti poistua etsimään itselleen rauhallisempaa nukkumapaikkaa.
A/N: Jos olet katsonut sarjaa nimeltä Life on Mars, huomasit ehkä että olen varastanut kissan nimen sieltä! Ko. sarjassa siis John Simmin esittämällä Sam Tylerilla on lapsuudessaan ollut kissa nimeltä Ivanhoe, ja koska tykästyin nimeen niin ajattelin että adoptoin sen sieltä Simm!Masterin kissalle. Joka muuten mielestäni on ihan selkeästi
tässä. ^^
