Rikos ja rangaistus: Varpaankeveä iltapäivä, K-11

[Tippi]

Ficin nimi: Varpaankeveä aamupäivä
Kirjoittaja: Hopeakettu
Fandom: Rikos ja rangaistus
Vastuuvapautus: Hahmot ja kirja ovat Fjodor Dostojevskin, minä vieläkin vain hupailen.
Tyylilaji: Draama, FWP (Fluff Without Plot : D), hetken maalailu, pikkuinen angst
Ikäraja: K-11
Paritus/Päähenkilöt: Rodion Raskolnikov/Dmitri Razumihin
Varoitukset: slash, vihjauksia miesten väliseen seksiin
A/N: Raskolnikov/Razumihin on vain niin hyvää, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mulle saa aivan vapaasti viskellä haasteita Rikoksesta ja rangaistuksesta, paitsi tietenkin jos tahdotte kärsiä lisää näistä juonettomista fluffynpätkistä... : D Ja ah, aivan, minusta on mielettömän ihanaa keksiä uusia sanoja, siitä johtuu kummallinen nimi. Ja mainittakoon vielä selvyyden vuoksi, että Razumihin on näistä kahdesta pidempi.


Varpaankeveä iltapäivä


Razumihin venyttelee pitkiä varpaitaan ja hörppii teetään lauseidensa välissä, puhuu, vaikka pöydän toisella puolella istuva Raskolnikov ei keskity kunnolla (nauttii vain äänestä, sen karheasta melodiasta; hänelle maailman lumoavimmasta). Pidemmän miehen ohut aamutakki on kulunut repaleiseksi, tummat hiukset seisovat yhä pörrössä yön jälkeen (hikisen ja raskolnikovintäyteisen) ja kynä naputtaa hajamielisesti vanhaa, koirankorvilla pilattua ja rakkaaksi tehtyä muistikirjaa. Raskolnikov seuraa teensä höyryämistä Razumihinin kertoillessa harmistuneena huonosti etenevästä käännöstyöstään (välillä kuitenkin naurahtaa pirteähkösti; siitä Raskolnikov pitää, vaikkei koskaan tulekaan sitä toiselle kertomaan). Ulkona sade piiskaa asunnon ikkunoita ja vesi itkeytyy tukkoisiin viemäreihin, alhaalta kadulta kantautuu hetkiä ohikulkevista elämistä.


    Paljasjalkaisen miehen ääni vaimenee hiljalleen kunnes katoaa, ja hän jää tuijottamaan muistiinpanojaan mietteliäästi. Raskolnikovin tummansynkeä katse karkaa teekupista ja harhailee pitkin huonetta (lattialla sekaisin matemaattisia kaavoja ja vaatteita; kellertävät tapetit kuoriutuvat kopperon seinistä), kunnes hän nousee ja käy yllättävän röyhkeästi toisen makuusohvalle pitkäkseen (viime yönä huohotti siinä vatsallaan). Mies sulkee silmänsä ja uppoutuu toisen ääneen, joka poukkoilee jälleen ympäri huonetta pirteänä ja innostuneena, kuuntelee, kuinka kynä yhtäkkiä suhisee sanoja paperille saaden Razumihinin taas vaikenemaan keskittymisestä. Hetken maailmassa on vain silmäluomien takaista mustaa, kuhmuinen peitto selkää vasten, ulkona ikkunoita riipivä sade, kynän kuiske ja Razumihinin innostunut tuhina.


     Vaikka he molemmat tietävät sen kaiken (karheiden suudelmien, keveiden hyväilyjen, alasti vierekkäin nukahtamisen) tekevän heistä rikollisia muun maailman silmissä, he eivät pysty lopettamaan (tahtovatko edes?); kuten juoppo tarvitsee viinaa tai peluri uhkapelejä, he ovat riippuvaisia toisistaan. Mutta näiden neljän seinän sisällä he ovat turvassa, täällä heidän ei tarvitse pelätä rikkovansa lakia; täällä heillä on aivan oma maailmansa. Ja vaikka välillä Razumihin raivoaa tuoleja ja koulukirjoja paiskoen, miksi on kiellettyä rakastaa (kyyneleet takertuvat epätoivoisina partaan; leveät hartiat vavahtelevat), ja Raskolnikov tuijottaa syyttävästi tuhruisten ikkunoiden takana leviävää todellisuutta, he tekevät parhaansa ollakseen onnellisia näin (onhan heillä turvanaan toistensa syli ja lämpönä kiihkeät suudelmat; maailmalla kylmä rakkaus ja nuhjuiset, yhden yön huorat).


      Raskolnikov avaa silmänsä ja on aikeissa kysyä toiselta jotain, mutta nielee sanansa Razumihinin tömähtäessä istualleen vuoteelle (oivalluksesta sädehtivät silmät nauravat hiusten lomasta). Hetken miehet katsovat toisiaan silmiin (murhaajan sormet sivelevät naiivin toverinsa partaisia kasvonpiirteitä), ennen kuin pidemmän huulet kumartuvat Raskolnikovin korvalle kuiskailemaan tarinoita onnesta ja rakkaudesta ja hyvästä. Oikea käsi hiipii kevyesti paidalla, sukeltaa sen alle hyväilemään vatsaa, eikä pian kumpikaan enää muista sadevedestä tulvivia Pietarin katuja tai rosoisella pöydällä jäähtyviä teekuppeja.

[Elfmaiden]

Todella hienosti kirjoitettu tuokio!
En tunne viitattua tarinaa saati sen hahmoja käytännössä yhtään, mutta se ei haitannut.
Tämä oli kaunis ja herkkä, ihanan yksityiskohtainen ja tunteista hienosti kertova. Melko hienovaraiset viittaukset myös fyysiseen läheisyyteen oli kirjoitettu hyvin.
Tästä tuli vähän mieleen Pentti Holapan kirjoitustapa!

[Tippi]

Kiitos, Elfmaiden! Kommenttisi piristi päivääni huikeasti. En ole aiemmin muistaakseni kuullut Pentti Holapasta, mutta pitänee tutustua hänen teoksiinsa - netin mukaan ainakin Ystävän muotokuva vaikuttaa mielenkiintoiselta "sovinaisia rajoja rikkoessaan".

Ja voi kettu! Tajusin vasta nyt, että olin tietenkin onnistunut taas sössimään jotain - alkutiedoissa väitän tämän nimen olevan Varpaankeveä aamupäivä, kun muutoin se taas on iltapäivä. No, antaa nyt olla noin; hauska virhehän tuo on, ja opinpahan ensi kerralla heräämään kunnolla ennen tekstin julkaisemista.

[Lils]

Tämä oli todella hyvin kirjoitettu ajatellen kuitenkin sitä, miten tällainen fandom on tuntemattomampi monille ihmisille. Tämän ymmärsi lähes kokonaan ennestään tuntematta, juuri sopiva fiilistelyhetki.

Tykkäsin ilmaisuistasi, sanojen leikittely oli tiivistä ja selvästi omanlaista. Tämä oli kaikkea muuta kuin massateksti, sinun tyyliäsi varmastikin, vaikkei tässä ollutkaan mitään tekotaiteellisen ylisurrealistisuuden leimaa. Tykkäsin hirveästi noista sulkuihin ujutetuista välihuomautuksista, tosin niiden kanssa kannattaa ola todella varovainen (niitä oli tuolla ihan hirveästi; vähän epätarkemmin lukiessa ne eivät pistele silmään, mutta senhän huomaa jo silloinkin, kun katsoo tekstiä kokonaisuutena). Muutenkin tuo ulkoasu oli todella hämäävä; teksti oli kaikkea muuta kuin rennolla tavalla väljää, se kiiti eteenpäin kuvaillen ja juonitellen, ja kuitenkin rivivälit ja kappalejaot antoivat ymmärtää toista.

Ehkä tässä kohtaa olisi kuitenkin ollut paikallaan tuntea fandomiakin. Hahmoja oli kuvailtu hyvin ja kattavasti, ulkopuolisen silmiin liiankin taidokkaasti - vain wikipediatyylinen, selvärunkoinen kerronta olisi potkaissut todella mukaan tähän tarinaan. Kuitenkin kerroit hahmoista ja persoonista, vähän siitä suhteesta ja siitä millaisia (pelkästään nuo "viime yönä huohotti siinä vatsallaan"-lisäykset kertoivat paljon, ja pidin muuten tuostakin kohdasta ihan hirveästi!) he oikein olivat, millainen oli heidän omanlainen tasapainonsa.

Tämä oli hyvä kokonaisuus. Kaikkea oli tarpeeksi ja pituus oli semi, hahmot olivat niin hyvin mukana kuin minun ymmärrykselleni ja tietämättömyydelleni saattoi. Tässä tarvittiin omaa tulkintaa, mutta kaikkea ei tarvinnut tietää etukäteen. Kirjoitat hyvin kauniisti ja ihanan omanlaisella, sinua enemmän seuraavalle selvästi tunnistettavalla tavalla, ja pidin tästä kovastikin. Kiitos!

[Tippi]

Kiitos kovasti kommentista, Lils! Mietin itsekin, tuliko noita sulkeita hankaloittavan paljon, mutta annoin silti olla, kun pidin niistä niin kovin.

Apua, nyt menin ihan sanattomaksi, kun tuli noin rakentavaa palautetta...

[Elfmaiden]

Hienoa, että kommenttini piristi, se oli tarkoituskin
En muuten huomannut tuota vuorokaudenajan muutosta tekstissä!

Holapalta voisin ensisijaisesti suositella kirjaa Kaksi kirjailijaa, joka sekin kertoo miestenvälisistä suhteista. Se on huomattavasti ohuempi ja valoisampi kuin Ystävän muotokuva, mutta toki jälkimmäiseksi mainittukin oli ajatuksia herättävä ja hyvä.

[Pääkallokiitäjä]

Hymyilen suu korvissa tälle suloisuudelle, joka todellakin on rehellisesti suloista vailla teennäisyyden tai hölmöyden häivääkään, ironisuudesta puhumattakaan. Nuo rappiolla olevat venäläiset ylioppilaat omassa pienessä maailmassaan, oii... Kirjoitat (jälleen kerran) hyvin, persoonallisesti ja kaikin puolin viehättävästi, eikä niiden sulkeiden viljely tai lauseiden ajoittainen epäselvyys juuri haittaa - usein pikemminkin päinvastoin, ne tuovat mukaan mielestäni asiaankuuluvaa tajunnanvirranomaista vaikutelmaa. Muutamat sanat ja lauseet olivat mielestäni niin lumoavasti sanottu, että täytyy mainita erikseen:

vesi itkeytyy tukkoisiin viemäreihin

Tämä sopii myös loistavasti koko tekstin katkeransuloiseen tunnelmaan.

murhaajan sormet sivelevät naiivin toverinsa partaisia kasvonpiirteitä

Miksi toistensa (tavalla tai toisella) vastinparit keskenään, samoin kuin ajatus hellästä murhaajasta, on niin äärimmäisen romanttista? Jotenkin tästä lauseesta tuli mieleen myös CMX:n kappale Ruoste: "Ehkä nämäkin murhaajan kädet etsivät päätä jota silittää ja tuntea maailman paino."

tummat hiukset seisovat yhä pörrössä yön jälkeen (hikisen ja raskolnikovintäyteisen)

Raskolnikovintäyteisen. <3 Mitä älykästä tästä tolkuttoman ihanasta kielikuvasta voi sanoa?! Ehkäpä: miten oletkin onnistunut kiteyttämään yhteen sanaan riemun siitä, että (miesten välinen) kiivas himo on toteutunut? 

pidemmän huulet kumartuvat Raskolnikovin korvalle kuiskailemaan tarinoita onnesta ja rakkaudesta ja hyvästä

Tämä kohta oikeasti kostutti silmäni.

Raskolnikov/Razumihin on parituksena sellainen, että itselleni olisi tullut siitä mieleen lähinnä jokin hurt/comfort-ficci (Raskolnikov on sairas ja ahdistunut, Razumihin silittelee hänen päätään ja yrittää vakuutella hänelle että kaikki on hyvin, jne. - ja tästäkin varmasti joku saisi kirjoitettua ihastuttavan ficin? ) mutta hyvin se näköjään toimii puhtaana söpöilynäkin. Mutta saammekohan koskaan lukea näin somaa fluffya toisesta tomuttamastasi klassikosta, Tuntemattomasta sotilaasta?

[Tippi]

Oi Pääkallokiitäjä, kiitos kiitos kiitos kauniista sanoistasi!  Ihanaa, ettei tämä ollut mielestäsi teennäisen tai hölmön oloinen - ja huh, melkein punastelen täällä kehuillesi kirjoitustyylistäni... Tuo CMX:n kappale on kyllä erittäin kaunis, juuri tuo kohta kuvaa myös minun mielestäni oikein hyvin Raskolnikovia. Muistelisin joskus kuunnelleeni ko. kappaletta kirjoittaessani Rikoksesta ja rangaistuksesta.

Allekirjoitan ehdottomasti tuon ajatuksesi hurt/comfort-ficistä; nämä miehethän ovat miltei luotuja sellaiseen ficciin! Olisi hauska kokeilla kirjoittaa, tai mikä parempaa, lukea sellaista... Ja ehkäpä saan jonain päivänä kirjoitettua Tuntemattomastakin jonkin sortin fluffya, pitänee koettaa.