Author: Culliina
Fandom: Darren Shan/ RP-Shakerpeare -crossover
Pairing: Paris Skyle/ William Shakespeare
Genre: fluffy, angst, 2½raapale (verba 250)
General: S
Warnings: -
Disclaimer: Darren Shan -sarja hahmoineen kuuluu kirjailija Darren O'Shaughnessylle ja Shakespeare itselleen. En saa tästä rahallista korvausta. Runonpätkät ovat Shakespearen käsialaa.
Summary: Aamu toi kolkon rauhan, kylmän sarastuksen,
aurinko kätkee päänsä murheissaan.A/N: Osallistuu haasteisiin
Slash10,
Haastavat crossoverit5,
Aakkoshaaste ja
OTS20. Jonkinlainen salalittoteoria kai tämäkin, heh. Shakespeare vain kiehtoo minua, ei vain upeiden teostensa vaan myös tuntemattoman elämänsä vuoksi. Vuosi on aito.
Kirjoittanut William Shakespeare
Oli vuosi 1616. Huhtikuun aamun koittaessa Paris Skyle asteli ikkunalle ja sulki raskaat verhot. Tänä aamuna valo ei lankeaisi Williamin kasvoille. Aurinko tämän silmissä oli jo sammunut. Oli aika kauniin hirmuteon.
Yö on riivattu, ja mieleni on vauhko,
hillittömämpi, heltymättömänpi
nälkäistä tiikeriä, myrskyävää merta. Paris otti työpöydältä paperia ja mustekynän. Hän kirjoittaisi sen ylös, jättäisi jäljen maailmaan siitä, minkä kuolema oli jo korjannut.
Oi, rakas vaimoni,
kuolema imi hunajaisen hengen huuliltasi,
mutta ei kauneuttasi ole vielä vallannut.
Se on voittamaton yhä, sen värit hulmuavat
punaisten huultesi ja poskiesi yllä,
eikä kuolema ole vielä kohotanut,
kalvasta viiriään. Hän hymyili. Kyyneleet valuivat pitkin poskia vanhoja, kaksisataavuotiaita, onnessaan ja surussaan. Kaipuu paistoi läpi kaiken. Pian he olisivat yhtä. Annelle kuului William Jumalassa, Parisille maailmassa, elämässä, totuudessa ja rakkaudessa. Rakkaus, tuo voima kaikista suurin.
”Kuolema imi hunajaisen hengen huuliltasi, mutta ei kauneuttasi ole vielä vallannut.” Paris toisti nuo päässään soineet säkeet. Säkeet, jotka kuuluivat toiselle. Säkeet, jotka pian kuuluivat hänelle niiden omistajan tavoin. Säkeet, jotka oli kirjoitettu häntä ajatellen, rakastaen. Säkeet, jotka Paris tiesi muistavansa ikänsä ja ehkä kauemminkin. Säkeet, jotka hän halusi jakaa maailmalle. Säkeet, jotka hän oli jo kätkenyt sydämeensä.
Aamu toi kolkon rauhan, kylmän sarastuksen,
aurinko kätkee päänsä murheissaan.Sen kirjotti Paris jäykällä käsialallaan, ei lainkaan niin tunteikkalla, herkällä, kuin olisi halunnut. Punaisten pisaroiden valuessa pitkin huulia, kieltä, hän tuhersi sen, mitä William ei enää ollut jaksanut. Hän saattoi loppuun rakkaansa työn.
Aikoja sitten pysähtyneen sydämen syke kuului vahvana korvissa, ajatukset siirtyivät elävään mieleen. Kaikki salaisuudet, tunteet, sanomattomat sanat ja rakkauden tunnustukset valtasivat Parisin pään, ne muodostivat kauniita ketjuja, säkeitä ja runoja. Kokonaisia teoksia, jotka vain odottivat kirjoittajaansa.
Kirjoittanut William Shakespeare. Niin maailma muisti kirjailijan, joka kuoli uskollisena vaimolleen. Viimeisinä päivinään hänen käsialansa muuttui haparoivaksi, tekstissä oli yliviivauksia ja mustetahroja. Silti ne olivat korvaamattomia mestariteoksia. Maailma ei tiennyt. Totuus oli tarua ihmeellisempää – kukapa uskonut olisi vanhan vampyyrin ja runoilijan romanssia, tapaa, jolla viimeiset säkeet oli pelastettu?
Herätessään Anne löysi kuolleen, uskollisen rakkaansa, suru täytti sydämensä.
