Solisluusiivillä | S

[foxtrot]

Ficin nimi: Solisluusiivillä
Kirjoittaja: foxtrot
Genre: fluffyä, romancea, h/c:tä ja hettiä sekä jotain, minkä voi tulkita hienonhienoksi ripaukseksi angstia
Ikäraja: S
Paritus: George/Luna
Vastuuvapaus: Hahmot Rolwingin, minä näpertelen omiani.
Yhteenveto: siivet Lunan solisluiden kärkiin - lennä niillä kuuhun tai Venukseen.

A/N: Jotain suloista ja pientä ajattelin kirjoittaa, mutten tiedä, tuliko tästä sellaista. Luna ja George ovat mahdottoman suloinen pari, ja heidän piti olla sivuosassa eräässä pidemmässä ficissäni, mutta hups toisin kävi. Halusin kuitenkin kirjoittaa heistä jotain.
Kerää kaikki hahmot -haaste [George Weasley], Ficlet300 sanalla 130. Ikuisuus, Het 10



Solisluusiivillä



George kutsui sitä “ajaksi jälkeen sen”: taisteluiden päätyttyä kaikilla oli kova kiire rakentaa elämänsä uudelleen, ja he kompuroivat toistensa ohi onnenhuumasta juopuneesti hymyillen tai soivat säälivänsurullisen katseen niille, jotka olivat menettäneet liikaa.

Luna ei säälinyt, suunnitellut huomista tai pelännyt: hän oli omassa maailmassaan kumpupilvikuningatar, maalasi mielitaivaaseensa indigokaloja ja epäsymmetrisiä appelsiiniraitoja ja hymyili Georgelle, kun hän tarvitsi yhden, joka jaksoi kuunnella. Ja heille molemmille hymyiltiin, naurettiin vähän silmäkulmilla; katso nyt heitä, Lööperi-Luna ja George parka - tuleeko heistä ikinä mitään?

Loppujen lopuksi George päätti, että jos ei omistanut toista korvaa, ei tarvinnut edes kuunnella kovin tarkasti, mitä muut sanoivat; saattoi vain istua parvekkeella kalpeankuulaassa syysauringon maalitahrassa ja piirtää siivet Lunan solisluiden kärkiin - lennä niillä kuuhun tai Venukseen. Ja Luna vastasi totisena, että hän voisi kyllä tahtoa Saturnuksen kaasuhunnulle putoamaan painottomana ylöspäin, mutta sinnekin vain, jos George tulisi mukaan.

Kahdeksan vuoden päästä, kun muut ovat laskeneet katseensa teiden soraselkärankoihin ja oppineet heräämään, kun kellojen kädet olivat viittätoista vaille seitsemässä, he mittaavat edelleen sadepisaroiden välejä toistensa poskilta ja paistavat aamiaiseksi räiskäleitä, joiden päällä on jääreunaista vadelmahilloa (sitä jonka George unohti parvekkeelle) ja mintunlehtiä, jotka kasvavat keittiönnurkassa auringolla ja hellyydellä.

[Zacharias]

Oi ihana! Täytyy myöntää, että jos tekee mieleni kauniita pieniä palasia, niin luotan yleensä sinuun. Sen verran kauniita, aina otsikosta viimeiseen pisteeseen, nämä tuotoksesi ovat. Jo pelkästään George/Luna vastasi tämän hetkistä tunnelmatarvettani, nähtyäni nickisi vielä tuolla sivummalla niin klik. George/Lunaa olen tainnut lukea viimeksi ihan finiin rekkaamisaikoinani, se on aika harvinaista herkkua sitten lopulta. Olinkin iloinen, että valitsit siksi juuri tämän.

En tiedä miten sen onnistut tekemään, mutta sanavalintasi ja metaforasi ovat aina ihan huippuluokkaa, vaikuttavat heti lukijaansa (tai no, ainakin minuun) ihan älyttömän vahvasti. Solisluusiivet? Mistä siä tällaisia keksit. Kirjoitatkin lähes moitteettomasti. (Fanitan sinuu nyt ihan liikaa, tiedän, mutta kestäpä ihkutukseni!) Pidin muuten kauhiasti juuri tuosta, että George päättää korvansa kautta olla kuuntelematta mitään pahaa, mitä heistä kahdesta sanotaan. Siitä tuli jotenkin haikea, surumielinen fiilis joka muuttui sitten pelkäksi hymyilyksi. Hellyyttävä lisäys oli myös tuo Georgen pakkaseen unohtama vadelmahillo, letut ja suloinen aamutunnelma.

Joten kyllä, onnistuit siinä mihin olit pyrkinyt. Plus, vaikka tuolla pistit että vain ripaus angstia, niin itse näen tämän puolittain angstificcinä. Ja sehän sopii minulle, kuin korkokenkä Tuhkimolle. Ihanaa, yksinkertaisesti ihanaa.

Lähdenkin tästä nyt typerän ja hyödyttömän asiani kanssa veks, kyllä miä varmaan ees hyvää mieltä siulle onnistuin välittämään (: Vielä pari pientä sanaleikkiä joista pidin:

kumpupilvikuningatar, appelsiiniraitoja, syysauringon maalitahrassa, soraselkärankoihin, jääreunaista vadelmahilloa

Kiitos, todella paljon, tästä palasesta! Olen tyytyväinen ja iloinen nyt.

- Un

[Carolynne]

Tämä oli ihan mieletön!

Jotenkin olen aina vierastanut Weasleyn kaksosten parittamista kenellekään muulle kuin a) toisilleen tai b) canonin mukaisesti Angelinalle, mutta tässä paritus toimi yllättävän hyvin! Ennen kuin aloin lukea tekstiä se vaikutti melko randomilta, mutta tämä ficci sai minut täysin vakuuttuneeksi siitä, että juuri Lunan kaltaisen ihmisen George tarvitseekin elämäänsä Fredin kuoleman jälkeen. Rakastuin kuvailemaasi parin yhteiselämään ja siihen, miten he tuntuivat sopivan toisilleen täydellisesti.

Sitten ficciesi kieli. Rakastan sitä kerta kaikkiaan, ja minusta tuntuu etten keksi tarpeeksi voimakkaita sanoja ilmaisemaan sitä. Minusta on ihanaa kuinka joka lauseesta löytyy jokin hienous, mutta että kaikesta huolimatta kokonaisuus ei kärsi vaan onnistut pitämään sen raikkaana ja selkeänä. Tässäkin ficissä oli niin monta ihanaa yksityiskohtaa, etten millään voi niitä kaikkia niitä edes luetella. Eniten taisin kuitenkin pitää solisluusiivistä ja ylipäätään niitä seuranneesta planeettakeskustelusta – tuo Saturnustoive erityisesti ihastutti käänteisine painovoimineen. Ja ihanan romanttisena lisäyksenä, että vain jos George tulisi mukaan <3 Myös parvekkeella oleskelu ja sadepisaroiden välien mittaaminen aiheuttivat minussa ihastusta kaikkien muiden juttujen ohella.

Loppujen lopuksi George päätti, että jos ei omistanut toista korvaa, ei tarvinnut edes kuunnella kovin tarkasti, mitä muut sanoivat;

Tämä oli kuitenkin ehdoton suosikkikohtani: ihanan oivaltava ja nerokkaasti kirjoitettu. Siinä on myös hyvä opetus ihan kaikille kaksikorvaisillekin.

Minusta olit saanut myös Lunan tuntumaan hyvin IC:ltä. Hän on yksi suosikkihahmoistani ja minulla on niin vahva mielikuva hänestä, että kovinkaan usein en löydä ficcejä, jotka eivät rikkoisi sitä vastaan. Mutta tässä Luna oli täydellinen.

Synkästä lähtötilanteestaan huolimatta tämä ficci oli sopivan kaihoisa, ihanan romanttinen, ja loi uskoa rakkauteen. Lukijalle (tai ainakin minulle) jää varmasti hyvä mieli pitkäksi aikaa. Kiitos ihan hirveästi että olet kirjoittanut tämän ♥

[Beelsebutt]

Suloinen kyllä, mutta mulle tuli tuossa lopussa vähän vilunväristyksiä. Tai siis kaikki siipienpiirtelyt ja korvattomuuden edut oli aivan ihania ja hienosti oivallettuja <3 mutta toi vadelmahillojuttu sekä toi lopun, hmm, miksikäs aikamuodoksi sitä kutsutaan? No kuitenkin sellainen ajattomuuden fiilis tuolla lopussa sai tuon vadelmahillosta käsitetyn toistuvuuden kanssa miettimään, että nyt ne on mennyt ja kuollut molemmat ja toistaa sitä samaa päivää koko ajan kummituksina tjsp. :E

Ihana ficci! Moniulotteisuutta ja semmosta <3


Kiits,
Bbuttis

[foxtrot]

Oi te ihanat, kiitos kaikille kommentoinnista

Tilla, itse olet ihana ihanine kommentteinesi :-D Sanoisin että toi toimii mulla vähän sekä että; luotan siihen, että kielikuvat ja sanat saavat lukijan ajattelemaan, mutta yleensä siellä takana on syvällisempi ajatus, se ajatus mikä mulla on siitä kohdasta, mutta kaikki lukee sen kuitenkin omasta näkökulmastaan ja ajattelee eri tavalla, niin että ne ajatukset avautuu kaikille eri tavalla, niin kuin tiedätkin tietysti, höpötän taas jotain omiani tähän vaikka piti vastata järkevästi... Solisluut on kauniita, ehdottomasti, ja niiden muodossa on selkeästi jotain siipimäistä.

Ja sitten tuosta lopusta, olet oikeassa siitä, että yleensä erilleen poimittu lopetuslause toimii yleensä paremmin, niin ehkä tässäkin. Kiva jos lopun asettelu ei kuitenkaan ollut ihan mahdottoman kamala. Kiitos kommentista, joka piristi päivääni hurjasti!

Un, voi kiitos, olen otettu, jos nämä, kommenttiasi lainatakseni, pienet palani kelpaavat ja miellyttävät! :-) George/Luna on todellakin ihana paritus, ja rakastuin siihen itse täysin viimeistään tätä kirjoittaessani. Ja angstikin kelpasi vielä, hienoa - jotenkin tuntuu, että teksteihini livahtaa aina haikeusmuruja tai muuten vain vähän angstisia vivahteita (pidän vähän tummasävytteisempää tekstiä paljon mielenkiintoisempana kuin suoraa fluffya, joten tässä olen aivan samaa mieltä kanssasi!). Kommenttisi sai minut sanoinkuvaamattoman hyvälle tuulelle ja liimasi naamalle kestohymyn - onnistuit todellakin välittämään hyvää mieltä - siispä kiitos kiitos kiitos vielä kerran, olen otettu siitä, että pidät tyylistäni ja tästä tekstistä. (:

Carolynne, apua miten ihana kommentti, menen ihan hämilleni tällaisista! Luna on todella kiva ja suloinen hahmo, enkä ole oikein uskaltanut kirjoittaakaan hänestä, koska IC-Lunan kirjoittamisen voi sössiä niin helposti - mahtavaa siis, jos Luna oli mielestäsi IC! George/Lunaa ei voi hehkuttaa liikaa (jostain syystä George sopii Lunalle mielestäni paljon paremmin kuin Fred - ei aavistustakaan siitä, mistä tällainen ajatus on juontanut juurensa, mutta niin se vain on :-D), ja olet oikeassa siinä, että juuri jotakuta Lunan kaltaista George tarvitseekin rinnalleen sodan ja Fredin kuoleman jälkeen. En oikein osaa sanoa muuta, olen mykistynyt tekstin kielen kehumisesta ja onnistumisesta, mutta joka tapauksessa haluan kiittää sinua ihanasta kommentistasi, joka piristi päivääni ja piristää edelleen; kiitos!

Bbuttis, sinäkin täällä! Toi oli muuten kauhian mielenkiintoinen ajatus, aika kaamea mutta ehdottomasti mielenkiintoinen. :-D Varsinkin kun tykkään käyttää tuollaista "käytänpä preesensiä futuurimuotona" -tehokeinoa välillä, nyt rupesi vaan mietityttämään että senhän voi hyvin tulkita noinkin. Kiitos hurjasti kommentoinnista ja kehuista sullekin, ilahduin :3

[Crywell]

Ihan tajuttoman suloinen! Nyt on kommentointiini kätkeytynyt joku vakava vamma, mutta en osaa oikein sanoa mitään, tai ainakaan mitään sellaista, mitä tämä teksti ansaitsisi.
Olen ihastunut, rakastunut ja vihreyteen asti kateellinen. Kirjoitat ihan älyttömän kauniisti, teksti vaan soljuu ja kiemurtelee ja kaartelee eteenpäin. Ja kaikki kauniit kielikuvat, joita itselle ei ikinä tulisi mieleenkään käyttää, luo sellaisen keijukaismaailmatunnelman, ettei mitään rajaa.

Myös paritus on ihana, ja rakastin tuota aamukohtausta kun muut jo palaavat harmaaseen arkeen. Ja se selkäranka ja solisluujuttu ja voi perkele! Ja se hillo, jonka Geroge jätti ulos! Sulin ihan täydellisesti tuolle sulkuhuomautukselle.
Pidin myös lopusta (okei, mistä EN olisi pitänyt tässä??) kun se laskeutui niin höyhenen kevyesti jotenkin, ei mitään sellaista räväkämpää lopetusta vaan yksinkertainen piste ja kaunis lause ja VOI! Se jotenkin jätti sen olon leijumaan sinuun, jonka teksti aiheutti, ja sitten joutui itse pyristelemään vapaaksi siitä, että kauniit sanalausekiemurat ovat nyt loppu ja ihan oikesti, et ole Luna tai Geroge ja pakko palata tähän maailmaan. Okei, en nähtävästi osannut selittää yhtään, mitä tarkoitin, mutta tiivistettynä: rakastin koko tekstiäsi ihan liikaa.

[Ayumi]

Sori, mut noista siivistä solisluissa tulee mieleen mun vanha opettaja, joka keksi jonkun tollasen siipijutun

[Upsila]

Lupasin kommentoida tekstiäsi joskus, joten nyt kuittaan sen ja tulen hehkuttamaan tätä tekstiäsi ihastuneena. Tämä oli tosiaan lukukokemuksen arvoinen ja nimikin hirveän nätti, joten miksi ei?

Tämä oli uskomattoman kaunista luettavaa kertakaikkiaan. En edes tiedä miten osaisin muodostaan oikein sanoja kuvailemaan tätä ficciä, mutta sen tiedän ainakin, että pidin kovin tästä! Täällä on uusia ja kekseliäitä sanoja, joita olisin itsekin halunnut oivaltaa ja osata kirjoittaa yhtä kauniisti. Sanavalintasi ja metaforasi on tosiaan minustakin aivan uskomattoman upeaa, sinä se osaat käsitellä sitä ja ah, sanonko, että jäin kovin sanattomaksi luettuani tämän.

George/Luna on söpö paritus, se saa hymyilemään. Ajatellaan usein, että se ei toimi, koska Lööperi-Luna, mutta se tekee siitä vaan suloisemman. Varsinkin kun on joku joka todella ymmärtää tätä pilvityttöä ja sulkee puheet ja naurut pois heistä; he yhdessä eikä millään muulla ollut vain väliä.

Tykkään hirmuisesti siis ficin sisällöstä, tunnelma on hirveän suloinen, kaihoisa ja kaunis ja sanavalinnat on vaan niin ah. Nerokkaasti olet lauseitasi rakentanut, mutta samalla leikitellen niitä, tanssien ja ripotellen ruusun terälehtiä niihin. Unelmallisuutta ja hymyä saattoi tuntea, sitä haurautta ja siipeä, oi. Appelsiiniraidat, jääreunainen vadelmahillo, soraselkäranka ja kaikki!

Oikein ihanaa luettavaa oli, kiitos sinulle tästä!

[foxtrot]

Crywell, voi apua miten ihanaa että tykkäsit noin kovasti, nyt sait vuorostasi minut ihan sanattomaksi :-D Oikeasti aivan ihanaa kuulla, mitä tuntemuksia teksti herätti ja että kieli ja kuvailut olivat mielestäsi kauniita, niihin yritin keskittyäkin tässä. George/Luna on ehkä vähän yllättäen todella hurmaava paritus omastakin mielestäni. Hassua, ettei näitä kahta tule oikestaan ajatelleeksi, mutta sitten pam - he täydentävätkin toisiaan ja ovat oikein suloisia yhdessä. Kiitos ihan kauheasti kommentistasi, hymyilen varmasti vielä pitkään sen ansiosta! ♥

Ayumi, haha, toivottavasti ei ollut mikään kovin kaamea mielleyhtymä tämä :-D

Upsila, minuahan vedetään oikein urakalla sanattomaksi tänään, kiitos hurjasti myös sinulle ihanasta kommentistasi ♥ Upeaa kuulla, että pidit sanavalinnoista noin paljon (äläkä harmittele: tekstejäsi luettuani tiedän, että osaat itsekin oivaltaa upeita sanavalintoja). Tiivistitpä myös George/Lunan ihanuudenkin omaan kommenttiisi: noin minäkin heidät näen, molemmat ymmärtävät toisiaan ja osaavat kääntää muun maailman ja pahat puheet yhdessä ulkopuolelle. Kommenttisi on jo itsessään kovin kaunis, ja sen sisältökin saa minut hymyilemään: kiitos siis vielä iltani ilahduttamisesta.

[puhpallura]

Awww tämäpäs oli söpöisä :3 Luin ensin, että ficin nimi oli Solisluusiivilä ja sitten oli pakko mennä kurkkaamaan että mikä ihmeen siivilä, mutta sitten tajusin, että siinä luki siivillä, voi minua pöhköä

Tämä pieni pätkä oli täynnä ihania kielikuvia "kumpupilvikuningatar" oli ihana ilmaisu, samoin appelsiiniraidat taivaalla :3
Tosi kivasti olit saanut yhdistettyä tähän tuon Georgen korvattomuuden ja Luna ja George on kyllä yhdessä tosi söpö pari!
Ja tuo viimeinen kappale! "Kellojen kädet", aivan mahtavaa! Jääreunainen vadelmahillokin oli tosi kiva yksityiskohta (:

Rakentava karkasi jonnekin ruotsin kirjan väliin, ei tässä vain minun mielestäni ollut mitään virheitä tai puutteita, vaan tämä oli vallan suloinen ja ihana kuvaus Lunan ja Georgen elämästä, joten kiitos tästä aamun piristyksestä ^^

[Seidig]

Awws. Tää oli ihan törkeän sulonen :3 Ite en kyl parita kaksosia muille ku toisilleen, mutta yllättävän hyvin tääkin paritus toimi! Ja lisäksi en hettiä oikein tykkää lukea, mutta toimi.

Tää oli jotenki tosi Luna musta. Tai siis, tässä oli ihan selkeesti molempia, Georgea ja Lunaa mut must jotenki erityisesti Lunaa. Hirveen kauniisti ja omaperäsesti kuvailtu, tosi kiva kirjotustyyli ja virheitäkää ei näkyny. Kuitenki niinku joku tais jo sanoaki, tuo lopetus olis ehkä kaivannu jonkilaista "päätöslausetta" tainnu  jonkinlaista jämeryyttä, loppu tuli nimittäin tosi nopeasti, enkä mä ainakaan osannu mitenkään varautua siihe. Eli tää jäi tavallaan vähän keskeneräseks, mutta sitte ku kertasin ton kokonaisuuden ajatuksissani, kyl siit ihan järkevä tuli. Tai no, nii järkevä ku on mahdollista kun George ja Luna kyseessä

Mutta kokonaisuus oli ihaana. Kiitos tästä ja anteeksi kirjotusvirheistä, kirjotan lagivalla puhelimella.