Title: Lumienkeli
Author: aribella
Beta: kjatri ♥
Rating: S
Genre: fluffy, lievä h/c, tulkinnanvarainen femme
Disclaimer: Kaikki minun, muhaha
A/N: Tän oli tarkoitus osallistua Jouluhaaste V:seen, mutta lopputulos ei ollutkaan tarpeeksi jouluinen. :-D Hope you like it.
Lumienkeli
Pienenä äitini sanoi minulle, että lumihiutaleet ovat enkeleiden sulkia. Aivan kuten käärmeidenkin, myös on enkeleiden luotava suojauksensa uudelleen, hän tapasi sanoa. En koskaan epäillyt sitä, sillä minusta äiti oli aina ollut kuin enkeli. Hän oli lämmin, herkkä, vahva, suojeleva ja rakastava. Nyt hänen lämpönsä oli kuitenkin poissa ja minä olin ensimmäistä kertaa viluissani.
Enkeleiden sulkien tippuminen oli merkki muutoksesta. Ensilumi on aina muutos, käännekohta. Käännekohta jouluun, talveen, punaisiin poskiin ja nauraviin suihin. Käännekohta onneen, ehkä jopa - jos oikein hartaasti uskomme - myös rakkauteen.
Lumi, oli verhonnut alleen liukkaan jään, mutten pelännyt kaatumista. Äitini ei elossa ollessaankaan ollut koskaan antanut minun kaatua, joten miksi hän antaisi nyt? Olin iloinen lumesta, se oli ensimmäinen merkkini äidin olemassa olosta niiden kammottavien hautajaisten jälkeen.
Sileistä kengänpohjista huolimatta hyppelehdin huolettomasti valkoisella asfaltilla. Lunta satoi edelleen ja työnsin kieleni varovasti ulos saadakseni edes yhden hiutaleen kielelleni. Keskittyessäni lumihiutaleiden pyydystämiseen yllättäen jalkani luistivat altani ja seuraavassa hetkessä olin takapuolellani maassa. En tiedä olinko enemmän shokissa siitä, että olin ylipäätään kaatunut vai häntäluuni ikävästä vihlauksesta, joka tuntui säteilevän koko alaselkääni.
Näkökenttääni ilmestyi kirkkaanpunainen kalliin näköinen nahkahansikas, oikein tyylikäs sellainen. Hieman epäröiden tartuin saamaani apuun, sillä olin todellakin tarvitsemassa sitä. Uskomattoman, lähes höyhenenkevyesti hän vetäisi minut ylös. Halusin nähdä auttajani kasvot ja kiittää häntä, mutta kohdatessani hänen silmänsä minä mykistyin. Ehkä se oli kiitollisuutta tai sitten vain lumousta. Olin lumoutunut hänen jäänsinisistä silmistään ja se toi saman tien mieleeni äidin. Tämän tuntemattoman ystävällisen neitokaisen kasvoissa näin äitini silmät. Jäänsinisen ehdottoman kylmästä sävystään huolimatta ne hohtivat lämpöä. Lämpöä, jonka tunsin sisuksissani asti, eikä minua enää palellut.
Hänen kermanvalkeille poskilleen kapusi puna, joka oli vertaansa vailla. Ja silloin muistin jälleen, että kaikella oli tarkoitus. Hän hymyili ja tajusin olevani lukittu. Lukittu tähän hetkeen, häneen. Olin liian kauan epäröinyt itseni kanssa, kuka olen ja mille elän, nyt niille kaikille kysymyksilleni oli vastaus. Kunpa vain olisin nähnyt hymysi ja tuntenut lämpösi vähääkään aikaisemmin. Tämä oli minun käännekohtani ja sinä olet minun lumienkelini.
A/N2: Ai niin ja tämänhän piti osallistua siihen Kolme ficciä - haasteeseen, jossa samasta biisistä tehdään kolme ficciä. Tämä oli kuitenkin ainoa jonka sain tästä biisistä väserrettyä.
Written by: Ryan O'Neal (Sleeping At Last)
Turning Page
i've waited a hundred years.
but i'd wait a million more for you.
nothing prepared me for
what the privilege of being yours would do.
if i had only felt the warmth within your touch,
if i had only seen how you smile when you blush,
or how you curl your lip when you concentrate enough,
i would have known what i was living for all along.
what i've been living for.
your love is my turning page,
where only the sweetest words remain.
every kiss is a cursive line,
every touch is a redefining phrase.
i surrender who i've been for who you are,
for nothing makes me stronger than your fragile heart.
if i had only felt how it feels to be yours,
well, i would have known what I've been living for all along.
what i've been living for.
though we're tethered to the story we must tell,
when i saw you, well, i knew we'd tell it well.
with a whisper, we will tame the vicious seas.
ike a feather bringing kingdoms to their knees.
