Nimi: Jotain lainattua
Kirjoittaja: Melodie
Ikäraja: K-11
Paritus: Lily/James, Sirius/James
Tyylilaji: Draama
Jotain lainattua
Häät ovat viikon päästä. En ole vielä ehtinyt tottua edes olemaan morsian, ja kohta olen jo vaimo. Avioliitto pitää järjestää melko nopealla aikataululla, koska kohta se alkaa jo näkyä. Olen kolmannella kuukaudella raskaana. Muun muassa siksi en juo lainkaan alkoholia polttareissani, se aiheuttaa nykyään enenevässä määrin huonovointisuutta. Pääni on silti sumea kaikesta savukkeiden savusta. Alice Longbottom istuu minua vastapäätä. Hänen häänsä olivat viime kuussa, ja hän ja Frank näyttivät hyvin rakastuneilta. Se luo minulle toivoa, samoin kuin hänen vatsassaan kasvava sikiö. Saman kokoinen kuin minulla.
Tytöt kikattavat ja kaatavat snapseja kurkkuunsa. Välillä he komentavat minut laulamaan karaokea, ja raakun kuin kurkkupuoli varis. Ei se yleensä niin huonosti mene. Juon kolmannen lasillisen vettä ja käyn vessassa viidennen kerran. Haluaisin jo kotiin mutta tämä kakku pitää istua loppuun kun sen on aloittanutkin. Hymyilen kuin minulla olisi hauskaa ja arvaan, että suupielet olisivat kipeänä huomenna. Olen yhdeksäntoista, hyvänen aika. Pitäisi minun edes voida juoda polttareissani. Lasken minuutteja siihen, että lopulta pääsen viileään hiljaiseen taloon. Häät ovat jo viikon päästä, joten saatoimme aivan hyvin jo muuttaa yhteen. Talossa on huoneet useammallekin lapselle. Olisihan Godricin notko ihan mukava paikka jäädä asumaan. Matkan kotiin saa helposti taitettua linja-autolla.
Jamesin vanhemmat halusivat ostaa minulle hääpuvun. Olisin vastustellut, mutta Jamesille se näytti olevan sellainen itsestäänselvyys etten viitsinyt. Se on häideni jotain uutta, pitsinen luomus joka maksoi enemmän kuin halusin edes tietää. Se tekisi minusta häiden keskipisteen, jos en olisi sitä jo valmiiksi. No, valkoinen pukee minua. Jamesilla on komea juhlakaapu. Hän olisi halunnut pitää samaa kuin valmistumisjuhlassamme, mutta se ei käynyt hänen vanhemmilleen (jotka tämän lystin tietysti kustantavat). No, pullonvihreä pukee häntä.
Jotain vanhaa on äidin rannekoru. Hän sai sen aikoinaan omalta äidiltään, joka sai sen omaltaan ja niin edelleen ja niin edelleen. Se kulkee suvussa vihkipäivinä, ja nyt minä saan sen. Petuniaa varmaan harmittaa, hän on vanhempi tytärkin, mutta tuskin hän edes tulee häihin. Ehkä rannekorusta voisi tehdä maagisen kopion... mutta se ei olisi sama asia, kellekään meistä. Koru on kuitenkin hyvin kaunis, siihen on kaiverrettu lintusia ja se on hopeaa jota aika ei ole tummentanut (ajattelin että pitäisi kysyä äidiltä mitä hän on siihen käyttänyt mutta sitten muistin että minullahan on taikani). Olisi kylläkin mukavaa jos Petuniakin tulisi. Hän on kuitenkin minun ainoa sisareni, ja voisi olla mukavaa tavata hänen uusi miehensä. En tosin muista, koska olisin viimeksi tavannut Petuniaakaan.
Hääkakusta on jo tehty suureellisia suunnitelmia. Se on korkea, kermalla kuorrutettu hökötys, jonka päällä on jotain sinistä: kukkanen, jonka olen itse loihtunut säilymään ja kimaltamaan. Se on komea, ainakin omasta mielestäni, ja Jameskin on sitä kehunut. Tein sen lopputyönä eräällä kurssilla Tylypahkassa. Haaveilin jatko-opinnoista sairaanhoitokoulussa, mutta se saa nyt jäädä ainakin joksikin aikaa. Onhan meillä sotakin sodittavana, ja piakkoin lapset kasvatettavana. Toivoisin, että lapsen voisi joskus jättää hoitoon isovanhempien luo ja lähteä taistelemaan, mutta todennäköisempää on etten sitten enää halua ottaa mitään riskejä. Olisi hirveää jos lapsi joutuisi kasvamaan orpona (ja minun on erityisen tärkeää pysyä kotona, koska James ei sitä koskaan tule tekemään). Minä teen eväitä miehelleni kun hän lähtee taistelemaan, ja hieron hartioita kun hän palaa. Odotellessa pelkään, ja jos hän ei palaa, itken. Kaikki on suunniteltu valmiiksi.
Häideni jotain lainattua on sulhanen. Tänä iltana hän on parhaan ystävänsä kanssa kiertelemässä baareja, niin sanottiin, ja kun he lähtivät, Siriuksen katse oli samaan aikaan voitonriemuinen ja sellaisen miehen, joka on polttanut näppinsä pahasti (miten sellainen voikin olla). No, kai minä mielelläni annan hänelle tämän illan – tai antaisin, jos tietäisin sen jäävän siihen. Mutta häiden jälkeen kaikki jatkuu samanlaisena, James lähtee viettämään iltoja Siriuksen kanssa, baareissa sodissa, missä vaan. Ja vaikka minä olen vaimo, on Sirius paras ystävä. Vaikka pyytäisin hän ei jäisi, ja vaikka toivoisin hän ei lopettaisi. En aio kertoa heille että tiedän, en voisi katsoa heitä enää silmiin (ja se olisi hankalaa kun toinen heistä on mieheni). Minä odotan iltani ja öisin hymyilen painautuessani vasten Jamesin kapeaa ja lämmintä selkää kun Sirius kääntyilee yksin vuoteessaan pienessä yksiössään. Joskus minusta tuntuu, että olen palapelin ylimääräinen pala – on tuntunut siitä lähtien, kun näin heidät ensimmäistä kertaa, vartalot painautuneena yhteen melko siveellisesti mutta sellaisella intiimillä tavalla jota ei voi sotkea mihinkään. Ne kosketukset. Ja lopulta, se suudelma. Luulin etten saisi enää henkeä mutta kehoni elää yhä, sitkeästi, ja toinen, pienempi, sydän lyö sisälläni omani rinnalla. Siispä istun tässä ja odotan.
Kun James tulee, hän kietoo kätensä hellästi ympärilleni, suutelee ja silittää vatsaani. Ja tuoksuu Siriuksen partavedeltä.
