Nimi: Nukahtamisvaikeus
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: K-11
Paritus: Lily/Severus, (Lily/James)
Omistus: Marlene McKinnonille, jolle annoin tämän ficin ensimmäisen version joululahjaksi vuonna 2007. Tämän remasteroidun ja rankalla kädellä muokatun ficin myötä toivotan Marlenelle hyvää muuttoa Saksaan <3.
Tyylilaji: Romanssi
Vastuuvapautus: Hahmot ja maailma ovat Rowlingin.
Tiivistelmä: Jouluyönä Lilyllä on nukahtamisvaikeus, mutta Severus osaa auttaa.
Kirjoittajan sana: Tämä ficci on siis kaksi vuotta vanha, mutta tätä ei netissä ole aikaisemmin julkaistu. Nyt hioin tätä vähän ja liitän tämän Sataseeni sanalla 072. Korjattu.
NUKAHTAMISVAIKEUS
Jouluaaton vaihtumisesta joulupäiväksi oli kulunut jo neljä tuntia, mutta Lily ei ollut saanut vieläkään unta. Hän oli kokeillut kaikkea mahdollista - laskenut puhpalluroita, ottanut pari huikkaa tuliviskiä ja lukenut Tylypahkan historiikkia. Mutta unta ei vain ollut tullut. James sen sijaan nukkui hänen vierellään varsin sikeästi. Lily jo mietti herättävänsä hänet seurakseen, mutta James ei välttämättä olisi ollut siitä kovin otettu.
Lily päätti, ettei nukkumisesta tullut mitään. Varovasti hän nousi istumaan. James käänsi kylkeään ja murahti unissaan jotain, joka kuulosti pelottavan paljon "huispaukselta". Lily murahti hiljaa takaisin ja sujautti jalkansa uusiin vaaleanpunaisiin tupsutohveleihinsa, jotka oli saanut lahjaksi parhaalta ystävältään Selestinalta.
Lily käveli keittiöön ja siellä ikkunan luo. Hän veti Matami Malkinin tekemät jouluverhot syrjään. Ulkona paistoi kirkas puolikuu valaisten verkalleen alas leijailevat lumihiutaleet usvaisella valollaan. Lumisade sai Lilyn oitis vähän paremmalle mielelle. Naapuritalon ulko-ovi avautui. Ulos astui haukotteleva Sirius, ja Lily tajusi saaneensa vihdoinkin seuraa. Hän kopsutteli nopeasti tohveleillaan eteiseen, veti ulkoviitan päälleen ja nahkakenkänsä jalkaansa ja syöksyi lumisateeseen.
"Sirius! Sirius!"
"Lily?" Sirius sanoi yllättyneenä ja heitti yrttitupakkansa lumihankeen, juuri siihen kohtaan, jossa kesäisin oli Selestinan kitukasvuinen kukkapenkki, joka oli tunnettu kautta Godrickin notkon lähinnä kukoistavista rikkaruohoistaan.
"Onneksi olet hereillä! Minä olen yrittänyt nukkumista pian viisi tuntia, mutta mikään ei auta. On kauhean tylsää. Tule meille, juodaan kermakaljaa ja juoruillaan Jamesista ja Selestinasta", Lily innostui ja tarttui Siriusta käsivarresta. Sirius kuitenkin pudisti päätään ja nauroi.
"Houkutteleva tarjous, mutta joudun hylkäämään sen. Aamuvuoro odottaa."
"Voi itku! Onko Selestina hereillä?"
"Selestina? Hereillä? Tähän aikaan? Hän olisi mieluummin kuollut kuin hereillä puoli viideltä aamulla."
"Äh, kadehdin hänen unenlahjojaan. Minulla on ollut jo kuukausia nukahtamisvaikeuksia", Lily sanoi ja katsoi, kun Sirius nousi lentävän moottoripyöränsä selkään.
"Sinun kannattaa pyytää jotakin sekoittamaan itsellesi uniliemi. Mene vaikka oitis Kalkaroksen puheille, hänellä on takuulla yksinäinen joulu", Sirius sanoi, iski silmää ja käynnisti moottoripyöränsä.
Lily seisoi Mustien pihamaalla kivettyneenä ja tuijotti Siriuksen loittonevaa selkää niin kauan, että se oli enää vain pieni piste taivaalla. Sitten Lily marssi päättäväisesti kotiinsa, pudisti hiuksensa ja viittansa lumesta ja suuntasi takan luo. Hän kahmaisi pöydällä olevasta lasiastiasta annoksen vihreää jauhetta ja heitti sen tulisijaan. Vihreä liekki valaisi Lilyn päättäväiset kasvot, kun hän astui takkaan.
"Kehrääjäkuja yksitoista!"
Heti seuraavassa silmänräpäyksessä Lily seisoi Severuksen tulisijassa. Vasta sieltä pois kömpiessään hän ryhtyi ajattelemaan, mitä oli tekemässä, mutta enää ei voinut perääntyä. Severus istui sohvalla selin takkaan ja kaiketi luki jotakin. Lily puhdisti itsensä tuhkasta ja yskäisi.
"Hyvää iltaa, Severus."
Severus ponnahti seisomaan, näytti pelästyneeltä ja nosti nopeasti etusormensa huulilleen. Lily ei tehnyt vastarintaa, kun Severus askelsi nopeasti hänen luokseen, tarttui häntä ranteesta ja veti perässään kirjahyllyn takaa paljastuneeseen salakäytävään. Paitsi että salakäytävä olikin ylen pieni salakomero. Lily seisoi hyvin ahtaasti Severuksen ja seinän välissä.
"Mitä sinä teet täällä?" Severus kysyi kuiskaten.
"Ei aavistustakaan."
"Emme ole nähneet sitten kesän ja yhtäkkiä pelmahdat tänne keskellä yötä."
"Enkö olisi saanut?"
"Toki. Mutta Bellatrix on keittiössä", Severus sanoi ja hänen leukapielensä kiristyivät.
"Mitä hän täällä tekee?" Lily säpsähti. Bellatrix-pelkoa enemmän hän tunsi mustasukkaisuutta, mikä ei tietenkään ollut oikeutettua naimisissa olevalta noidalta, mutta kun Severus seisoi ihan hänessä kiinni ja...
"Et halua tietää. Ei mitään sellaista", Severus lisäsi kiireesti nähdessään Lilyn halveksivan ilmeen.
"Teillä ei siis ole suhdetta, vaikka vietätte joulua yhdessä?"
"Ei tietenkään!" Severus huudahti niin kovaa kuin kuiskaamalla saattoi. Lily oli aikeissa pyytää anteeksi sekaantumistaan asioihin, jotka eivät hänelle kuuluneet, mutta Bellatrixin läpitunkeva ääni kaikui olohuoneesta.
"Kalkaros! Missä sinä olet?"
"Odota tässä", Severus sihahti Lilylle ja lähti salakomerosta jättäen Lilyn yksin pimeyteen.
"Menitkö sinä minulta piiloon?" Lily kuuli Bellatrixin härnäilevän äänen ja olisi voinut sylkäistä inhosta.
"Etsin 50 vastenmielisintä kirousta -kirjaani. Se ei ole hyllyssä. Ehkä se on keittiössä. Mennään katsomaan."
"Voin hakea Rodolphukselta sen, jos et löydä omaasi."
Sitten Lily ei kuullut enää mitään. Häntä inhotti. Inhotti olla yksin pimeässä, ahtaassa ja koleassa komerossa. Lattialla ja katossa ja seinillä ja nyt myös Lilyn vartalolla varmasti vilisi hämähäkkejä. Kuinkakohan kauan happea riittäisi näin pienessä loukossa? Mitä, jos Severus olisi hänelle vihainen puolen vuoden laiminlyönnistä ja pitkittäisi tahallaan Bellatrixin lähtöä? Mitä, jos Lily joutuisi seisomaan komerossa aamuun saakka? Miten hän selittäisi poissaolonsa Jamesille, jos hän heräisi, ennen kuin Lily pääsisi kotiin? Entä mitä, jos Lily ei koskaan enää pääsisikään kotiin, jos hän tukehtuisi tänne?
Sitten salakomeron ovi revähti auki ja pienen hetken verran Lily oli varma, että tulija olisi Bellatrix. Mutta ei, se oli Severus. Severus, joka vetäisi raikasta ilmaa haukkovan Lilyn ulos komerosta ja painoi hänet vasten kirjahyllyä.
"Olit hyvin, hyvin varomaton tullessasi tänne varoittamatta", Severus sanoi vihaisena. Lily nielaisi.
"Tiedän."
"Bellatrix olisi voinut olla kanssani olohuoneessa."
"Minä olisin tehnyt hänestä selvää", Lily mutisi ja Severus tuijotti häntä yhä vihaisena, ennen kuin hänen kasvonsa sulivat hymyyn. Lily huojentui.
"Hölmö", Severus naurahti Lilyn korvaan. Hän puraisi Lilyn korvanlehteä ja sai noidan huokaisemaan. Juuri tätä Lily oli kaivannut. James ei koskaan, ei edes vahingossa, purrut Lilyä, vaikka juuri sitä Lily olisi halunnut. Mutta ei hän kehdannut pyytää. Aivan liian pian Severus irrotti hampaansa Lilyn korvanlehdestä, mutta ei kuitenkaan siirtänyt kasvojaan pois hänen kaulaltaan. Hän suuteli Lilyn niskaa ja noita tunsi sulavansa.
"Bellatrix palaa minä hetkenä tahansa", Severus sanoi ja näykkäisi Lilyn kaulaa niin kovaa, että Lilyn oli pakko murahtaa.
"Voinko tulla joskus uudelleen?" Lily kysyi, ennen kuin ehti huomata kysyvänsä. Severus nosti katseensa hänen silmiinsä.
"Tietenkin. Mutta lähetä pöllö ensin. Miksi tulit tänään?"
"Minä... halusin toivottaa hyvää joulua", Lily sanoi. Hän ei kehdannut tunnustaa tulleensa hakemaan apua puolen vuoden hiljaiselon jälkeen.
"Hyvää joulua, Lily", Severus sanoi hymyillen ja laski kasvonsa kohti Lilyn kasvoja, mutta Lily pudisti päätään. Jos Severus suutelisi häntä, hän ei ikimaailmassa voisi enää lähteä Kehrääjäkujalta, vaikka Bellatrix palaisikin.
"Samoin. Severus, mitä sinä ja Bellatrix juonitte?"
Severus hätkähti ja vetäytyi irti Lilystä.
"Tiedät, etten voi kertoa."
"Severus, minä pyydän."
"Mitä minä voisin sinulta kieltää?" Severus murahti ärsyyntyneenä oltuaan hetken hiljaa ja vetäisi Lilyn jälleen kiinni itseensä. Noidan hiuksiin hän kuiskasi: "Pyydä Marlene McKinnon teille uudeksi vuodeksi. Mutta tee se vasta aatonaattona, niin minä en saa tietää siitä."
"Mitä? Aaa", Lily sanoi ja hän nyökkäsi. Severus painoi suudelman hänen hiuksiinsa ja päästi sitten hänestä irti.
"Sinun pitää mennä nyt."
"Minä tulen paremmalla ajalla. Ihan oikeasti. Ei enää paastoa", Lily sanoi ja heitti hormipulveria takkaan. Hän ei olisi halunnut lähteä minnekään, mutta Severus työnsi hänet tulisijaan, koska ulko-ovi kuului jo avautuvan.
"Saat paaston anteeksi", Severus kuiskasi juuri ennen kuin häipyi olohuoneineen Lilyn näkyvistä.
Kahta tuntia myöhemmin James löysi vaimonsa nukkumasta sohvalle käpertyneenä. Takkavalkea ja joulupäivää tervehtimään noussut aamuaurinko heijastuivat ikkunaan huurtuneista lumihiutaleista ja lattialla välkehtivästä hormipulverista.
