Maalatut iltaperhoset (K11)

[shaya]

Ikäraja: K11
Genre: angst, (romance, darkfic, het)
Paritus: Fleur Delcour/Viktor Krum
Vastuuvapaus: Row omistaa, shaya leikkii.
Summary: Sinä vihaat.

A/N: Erityiskiitokset Ruskikselle, tiedät kyllä. Tällä kertaa sellaisiin haasteisiin kuin FF50, sanalla 025. Tunto, Het10 ja random10.

Sinä upotat kätesi mustaan, sakeaan maaliin; tahraa sormet, ne hopeanvaaleat, mustaa mustaa mustaa ja sielu repeää. Hetken voi vain tuijottaa, mitä sinä olet tehnyt, mitä miksi käsissä tärinää; kolme pisaraa lattialla. Noin vain. Et koskaan ennen tiennyt miltä tuntuu, kun ei saa ja tahtoo niin kovaa että tekee kipeää, ja silti se jokin ei vain tule, tai ehkä sittenkin –

mutta sinä et ole valmis.

Jalat huojuvat (kuin ankanpoikasella, tai melkein), mekko on helmasta tylliä ja sinä pidit sitä silloin joskus kun sydämessä asui kukkaketoja. Se tuhriintuu, älä välitä, harhaile ja huoju ja joskus seinä tulee vastaan, ahdistaako? eikä sillä ole mitään väliä, koska käsissä on mustaa maalia ja pian se on seinillä; iltaperhosia. Kämmenenjälkiä ja vetoja, kuin kuolleet lehdet aina alas asti lattiaan ja siellä sinä makaat (mieli lensi pois jo kauan sitten; enää räpistelee lammikossa).

Sinä tiedät, huoneen toisella laidalla on kello, tik tok tak ja viisarit pyörivät sekavasti, sinua ärsyttää heikottaa kuluuko aika ja heität maalia sitä vasten, tuhriintuu. Se on tarkoituskin, koska kaikki on rikki poikki katki murtunut ja missä ovat ne jääpadot, toinen on ne sulattanut ja tunteet seinillä

ja toisinaan muuallakin.

Ei rakasta ollenkaan.

Niin se toinen sanoi ja lähti (tiedät kyllä minne, sinne missä ei ole mustanvalkeantuhruista puukenkätyttöä ja ihmiset puhuvat suoraan), jätti kipeät kesäpäivät ja kolme tuoretta ampiaisenpistoa sydämeen, mieli katkeraa mustaa ainetta, eikä silti valu pois, pinttyneitä. Voit riehua ja kirkua, kirkua kirkua kirkua. Revi hiukset päästä, sattuuko enemmän?

Sinä vihaat. Et tiedä, enemmänkö itseäsi vai toista, ehkä eniten niitä sääntöjä joita tottelet, koskaan ei saa sattua mutta mitä jos putoaa. Maalaat ikkunankin mustalla, kaiken, ajatteleeko kukaan mitään, kun myy kaupassa mustaa maalia enkelille vai onko silmissä hämähäkinseittejä? Ajatteliko se toinen mitään kun suuteli sinua huulille ja niissä oli aamulla mustelmia –

sinä et.

Ei pitänytkään, ei pitänyt mitään eikä olla mukava eikä uskoa toivoa ainakaan rakastaa. Ulkona liljat kirkuvat, itkevät kastetta kun silmiä särkee (on liian kirkkaankuulasta) ja jossain siellä kaikki muut elävät kevään ensitunteja; se toinenkin. Sinulla on jäljellä vain aikaa, liikaa aikaa aikaa aikaa mihin sitä ilman häntä tarvitsee. Kiukussa maalaat pikkusormenkynsillä kyyneleitä nenänvarteen ja poskille ja

ne olisivat siellä joka tapauksessa.

[Kaarne]

No, jos tästä jotain pitäisi ensivaikutelmaksi sanoa niin ainakin voisin sanoa, että tämä oli erittäin vahva ja tunnelmallinen fic. Hieman kyllä hämmennyin siitä, etten oikeastaan osannut nähdä puhujaa Fleurina enkä Viktorina, mutta ilmeisesti hän oli Fleur.

Joka tapauksessa, erittäin nätisti kirjoitettu, iskevä ja tunnelmallinen. Potterficiksi tätä ei enää oikein tunnista, koska hahmojen nimiä ei mainita, taikamaailma ei ole läsnä juuri millään tavoin ja päähenkilöstäkään ei suoraan kerrota mitään kovin tunnistettavaa - ei ranskalaista aksenttia, ei veelamaisuutta, ei kilpailuhenkisyyttä... No, tajuat ehkä pointin. Se ei missään nimessä tee tästä tekstistä huonoa, tokikaan, vaan on pikemminkin mielenkiintoinen hyppy sinun omaan mielikuvaasi näiden kahden suhteesta, mutta on hankalaa ajatella tätä potterficcinä kun kiinnekohtia alkuperäisiin kirjoihin ei tunnu löytyvän.

Silti. Huimaavan hieno muilta osin, tunteita täyslaidallinen vasten kasvoja ja kirjoitusjälkikin on loistavaa, runollista, tyylikästä. Minusta tämä kävisi sellaisenaan nätiksi lyhytnovelliksi.

[Upsila]

En tiedä, ehkä otsikosta jo päättelin, että tämä on sinun tekeleesi. Niin hirmuisen kaunis otsikko kertakaikkiaan ja tekstikin on yhtä kirpeänkaunista luettavaa, arvaa miten pitkään ihailin tätä kokonaisuudessa.

Todella kaunista, tummaa ja nättiä luettavaa, oikeasti. Sinä se vain osaat, tekstiä kuorrutettuna upeaan ja tunnelmalliseen kuvailuun - mustaa, mustaa, mustaa maalia. Surua ja mustaa, toinen upottaa kätensä siihen, sanoi ja lähti.

Rakastuin tähän oikeasti, tykkäsin miten vahvasti toit kaiken esille tässä, painui mieleen ja tempaisi vain mukaan lukemaan. Fleur/Viktor - paritusta luen ensimmäistä kertaa, kerrassaan positiivisen mielenkiintoinen paritus ja sinä onnistuit tuomaan sen kauniista ja haikeasti esille tässä. Heidän suhdetta oli haikeaa seurata alusta loppuun, kuinka toinen lähti ja sydäntä särki ampiaisten pistoista.

Apua, en tiedä mitä muuta sanoisin. Tiivistettynä upea ja hirmuisen kaunista luettavaa, kiitos.

[puolipro]

vau. en osaa muuta sanoo. tää oli todella tulkinnanvarainen kirjotus, ja musta on ihanaa miten näkyy, ettet yritä tekstilläs miellyttää ketään vaan teit oman visios mukaan !

noi kursivoidut kohdat teki tähän todella erilaisen fiiliksen kuin muissa tän suuntasissa/tyylisissä ficeissä. se teki tästä tunnelmallisen ja pimeän olosen - välillä ahdisti apua - ja tarina jäi niin tulkinnanvaraiseksi, että luin uudelleen. ja tämä tuntuu sellaselta tekstiltä, että jos lukisin vielä kerran niin se kertoisi jotain uutta ja tykkäisin vain enemmän.

lukiessa rupes ajattelemaan tätä paritusta ja millanen tarina tästä pitäis välittyä, ja tykkäsin siitä mitä se mulle kerto. äääyr luen sulta jotain lisää, apua tää oli omalla tavallaan tosi upee. ja oon kamala kommentoimaan, anteeks *3*

[shaya]

Nevilla, joo, Fleurin PoV oli kyseessä, mutta niin, paritus oli kyllä tositosi viitteellinen ja periaatteessa tämä menisi ihan originaalistakin. Hmm, mä oon selkeästi menettänyt kykyni vastata kommentteihin, mutta kiitos kuitenkin kun vaivauduit palautetta jättämään!

Upsila, voi apua, mä en tiedä mitä sanoisin sulle. Fleur/Viktor tosiaan taitaa olla aika rarea ainakin Finin mittakaavalla, vaikka musta sitä voisi kyllä olla täällä paljon enemmänkin - se on kivan angstinen. Hienoa jos tunnelma välittyi tekstistä, se tosiaan oli mustaa. Kiitos.

puolipro, sun avasi häiritsee mun vastaamista, hei! Mutta joo, äikänope ainakin on aina kauhuissaan mun aineiden kanssa. Oon tosi yllättynyt jos mun tekstistä välittyi ahdistusta, se on yks vaikeimpia tunteita kirjoittaa ja apua. Hienoa kuulla jos fic herätti ajatuksia. Kiitos kommentista(ja pöh se mitään kamala ollut).

[shaya]

Scintilla, hih, kiitos! Tästä tulee kyllä maailman surkein vastaus kun on sen verran kiire, mutta yritetään. Tosiaan, Maalatut iltaperhoset ei ehkä varsinaisesti kuvaa tätä ficciä tai luo oikeita mielikuvia, mutta mukavaa jos löysit kuitenkin jonkun merkityksen sille. Musta maali, joo. Sain inspiraatiota tähän ficciin Dixie Chiksien kappaleen Not Ready To Make Nice musiikkivideosta(jonka voit katsella tästä), jossa tuota mustaa maalia jóli käytetty minusta kovin viehättävällä tavalla. Fleur sopi musta hahmoksi, kirjoissa hänestä annettiin kovin yksipuolinen kuva nirppanokkaisena ranskalaisprinsessana, ja mä en vaan usko että joku voi olla sellainen - ei se veelan ulkonäkö onnea tuo, kuitenkaan. Taikuus ikään kuin unohtui kirjoittaessa, useiden muiden tekstieni tapaan tämä oli aika tajunnanvirtaa, ja ensimmäisiä tekstejä joihin olen oikeasti saanut edes hitusen purettua ahdistustani. Musta olisi muuten kamalan ihana joskus itse saada tehdä kuten Fleur - maalata vain ympäri seiniä ja sotkea.

Hmmh, kirjoitustyyli. Tosiaan mulla on usein se että kuvailu uhkaa mennä hieman liialliseksi, mutta toisaalta taas kirjoitan pääasiassa lyhyempiä pätkiä - sellaista tunnelmahöttöä. Sulkeet ovat tosiaan mukava tehostekeino, jota britit tuntuvat osaavan hyödyntää niin paljon paremmin kuin suomalaiset, vaikka pitää kyllä myöntää että ankanpojat eivät sovi kumpaankaan tämän tekstin hahmoista. (Ketun tajunnanvirta, vaikka ajattelinkin Fleuria kun tätä kirjoitin.) Mielikuvasi hämähäkinseiteistä silmissä oli juuri oikea, se oli pyörinyt mielessä jo vähän aikaa juurikin tuollaisena satumetsämäisenä ja se oli pakko saada upotettua johonkin tekstiin. Kiukku on sanana suloinen ja musta se sopii Fleuriin - vähän sellainen hemmoteltu pikkuprinsessa joka oikeastaan vain polkee jalkaa jos ei saa haluamaansa, mutta josta ei olisi avadoimaan.

Kiitos kommentistasi, sai hymyn ulottumaan korviin asti(eikä tuo viimeinen kommentti auttanut asiaa, neitipoika, hah).

[banaanimiäs]

Tää oli ihan mahtava, sanoisin. Tunnelma jotenkin NIIN välittyi tarinasta ja O_____O' mitäs tässä nyt vois sanoa?
Hyvin mukaansa tempaava, ja kauniisti kirjoitettu. Rakastan tota ihanaa melankolisuutta ja ja... Kai se tärkein jo pläprätettiin noissa aikasempien kommenteissa :'--) 
Mmah, kiitos.

[Kukkamaaria]

Tämä oli kaunis ficci, todella tunteikas ja voimakkaasti kuvailtu. Tosiaan, tässä ei kyllä välttämättä tajunnut kumpi oli kertojana, Fleur vai Victor mutta hetken luettuani totesin, että se on pakko olla Fleur

Yksinkertaisen kaunista ja kiitos!

[shaya]

banaanimiäs, voi, ei tarvitse sanoa enempää. Kiitos kommentista ja ihanaa jos tykkäsit!
Kukkamaaria, apua, kiitos kauheasti kehuista! Ja kyllä vain se kertoja oli Fleur - myönnän että ehkä hieman epäselvä tuo PoV kuitenkin. Kiitos kaunis kommentista.

[Crywell]

Voi minua tyhmää kun menin tämän kommenttikampanjasta haalimaan itselleni. Koska nyt tässä pitäisi vääntää sitten kommentti, vaikka on juuri jäänyt täysin sanattomaksi upeasta tekstistä. (voiperkele...)

Mutta niin. Liian kaunista, tosi kaunista. Luin kerran, sitten palailin, luin uudestaan.
Vaikka en ihan päässytkään sisään kertojaan, niin kyllä se silti aikalailla tuntui Fleurilta. Muttei kuitenkaan ihan, ihan kuin se olisi ollut jokin... kuollut Fleur tai jotakin, joka katsoo muualta takaisin maahan? En osaa kuvailla sitä...

Sanakiemurasi olivat ihania, olin ihan myyty jo ensimmäisestä lauseesta lähtien.
Sinä upotat kätesi mustaan, sakeaan maaliin; tahraa sormet, ne hopeanvaaleat, mustaa mustaa mustaa ja sielu repeää.
Erityisesti pidin tässä lauseessa tuosta kun sanojen "musta" välissä ei ollut pilkkua. Se saa ne jotenkin vyörymään tajunnan läpi ilman patoja, ja pidän siitä. : )

Maalaat ikkunankin mustalla, kaiken, ajatteleeko kukaan mitään, kun myy kaupassa mustaa maalia enkelille vai onko silmissä hämähäkinseittejä?
Myös tästä lauseesta pidin tosi paljon. Hämähäkinseitti... Tuli heti mieleen sellainen uinuvuus, unohdus, ullakot... Sopi mielestäni slbgdhkfvaslgvrdhfm en tiedä mitä edes sanoa, mutta ää rakastuin!

Teksti oli vaikeaa, mutta niin kaunista, ja pituus kävi hyvin siihen täyteläisyyteen. Kaikki tunteet tuli kauniisti esille, sellaisina hieman sekavina kun ne varmaan Fleurinkin rinnassa ovat.
Ja nyt loppui virallisesti minulta sanat,
mutta ihan täydellisen ihana, kunhan nyt sen sait tästä kommentistani revittyä. : D

[Winerie]

Mitä tästä nyt pitäisi sanoa 
En ole pitkään aikaan mennyt sanattomaksi ficin luettuani, mutta tämä vetää kyllä vähän hiljaiseksi.
Yritän vaan kirjoittaa jotain ja sitten pyyhin sen pois, sillä se ei vaan sovi. Tämä on niin upeasti kirjotettu, että tuntuu että sanat ei riitä kuvaamaan.
Tässä nimittäin on ihan älyttömästi kielikuvia ja vaikka mitä muuta ihanaa 
Mulla tää ainakin menee siihen kategoriaan, jossa jokainen ficin sana täydentää tekstin tunnelmaa ja tuo siihen uusia ulottuvuuksia.
Ja tästähän niitä löytyy satoja, kun jaksaa vaan lukea ja tulkita.

Kun katsoo sen linkittämäsi videon, huomaa tosiaankin mistä nuo mustat maalit ja muut on saanu inspiraatiota.
Ja se on just hyvä juttu sillä lukijakin saa näin ihan konkreettisesti nähdä ne jutut edessään.
Se vaan parantaa lukukokemusta ja itseasiassa tuo kappalekin sopii taustalle.
Ja Fleur...  Neidostahan löytyy vaikka minkälaisia puolia kun jaksaa etsiä. Ja sinä sait niitä hienosti esille.
Paritus on muutenkin ihana, en ole törmännyt kovin usein, erittäin kiinnostava, pitää varmaan lukea enemmän.
Mutta se mikä tässä tekstissä on parasta on ehdottomasti tuo kuvailu. Sen runsaus ei ollenkaan ole huono asia, vaan se on juuri se asia, minkä vuoksi tämä on niin hyvä.
Itselläni kuvailu on välillä vähän vaikeaa jos en siihen keskity, joten on vain hienoa, että joku osaa senkin taidon näin hyvin.
Lisää tällaisia lukisin mielelläni lisääkin.

Kiitos herkästä ja kauniista lukukokemuksesta!