Humalapuolista rakkautta | K-11 slash

[Crescen]

Nimi: Humalapuolista rakkautta
Kirjoittaja: Crescen
Genre: Slash
Ikäraja: K-11
Pähkinänkuoressa: Joskus mä mietin, oletko sä vaan helvetin tyhmä vai mä sittenkin liian hyvä näyttelijä.

A/N: Olinpa kerran kaupunkifestareilla, jonka jälkeen lentokentällä oli ylimääräistä aikaa ja sitten näpyttelin tämän. Varokaa puhekieltä ja sekavaa kertojan ääntä.

Humalapuolista rakkautta

Joskus mä mietin, oletko sä vaan helvetin tyhmä vai mä sittenkin liian hyvä näyttelijä. Tuskin kumpaakaan, se vaan pitää sut niin kiireisenä, ettet ehtis kattoa vaikka haluisitkin. Just tälläisinä hetkinä elämä on täydellistä. Kun sä naurat ja vedetään tölkit bavariaa ykkösellä. Kumpikaan ei tiedä kuka vittu siellä lavalla soittaa, eikä edes kiinnosta. Lauletaan vaikkei osata sanoja ja sä meinaat kolkata mut kyynerpäälläs. Kunnes se sujahtaa sun syliin jostain väkijoukosta.

Maantienharmaa karhea tukka, vähän turhan lyhyt eikä muutenkaan ihmeellisen näköinen. Silti sä katsot sitä kuin kruununjalokiviä ja naurat sen korvaan sillä äänellä, jonka pitäis kuulua vaan mulle. Sun kädet sen perseellä ja silmät kiinni sen silmissä. Mua huimaa ja yritän hymyillä, kun se kuittailee siitä kun heräsin alasti teidän kylppäristä. Sä et varmaan muista siitä jutusta puoliakaan. Heitän sen kanssa yläfemmat ja koitan pitää katseeni lavalla. Esiintyjä vaihtuu ja tytöt kiljuu.

Seuraavan kerran kun katson sua, sen kädet on sun vyönsoljella. En tiedä mitä hittoa se aikoo tehdä keskellä ihmismassaa, mutta melkein kuristan sen siihen paikkaan. Jos sä et olis niin helvetin tyhmä, me voitas naida päivät pitkät meidän parvekkeella, kuunnella kesää ja polttaa pilveä. Maistaisit himon huuliltani, enkä mä koskaan uskoisi että sun silmät on oikeasti noin siniset.

Tässä maailmassa sä oot rakastunut mun pikkusiskon kaveriin. Etkä huomaa yhtään, ettei mua enää huvita juhlia. Sulta kestää viisi minuuttia huomata että mä lähdin kuselle.

Kun sä löydät mut myöhemmin, kaadan sut nurmikolle. Mä vaan esitän humalaista, sä oot sitä oikeesti. Puren sua kaulasta, etten vahingossa tunkis kieltä sun kurkkuus. Se sanoo mua pitbulliksi koska ne on tappajia. Sen jälkeen oon mister worldwide ja laulan forget about your girlfriend and meet me at the hotel room. Kun sä aamulla kysyt, miten me jouduttiin tänne, on mun vuoro esittää tyhmää. Sä et tiedä muuta kuin että haluat pekonia ja me syödään aamupalabuffa melkein tyhjäksi.

Kun sä viimein saat taas virtaa puhelimees, se soittaa ja itkee, etkä sä tajua taaskaan mitään. Mutta koska sulla on noi enkelin silmät, sä saat kaiken anteeksi, vaikka mä veisin sut pimeälle puolelle miljoona kertaa. Eikä se tiedä, että me nussitaan melkein aina kännissä. Etkä sä koskaan muista mitään.

[Zarroc]

Heipä hei.

Tästä jäi minulle vähän erikoiset fiilikset. Tämähän on käytännössä hyväksikäyttöä, ihan suoraan sanottuna, mutta ei sitten kuitenkaan. Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa oikeastaan ja siksi pystyn samaistumaan tähän vähän turhan hyvin. Olin suunnilleen sisäistänyt koko tekstin siihen mennessä, kun viimeinen lause tuli.

Etkä sä koskaan muista mitään.

Jotenkin tuo pysäytti minut. Miten voi olla muistamatta panneensa jotakuta, vaikka olisi kuinka kännissä... sitä en ole ikinä ymmärtänyt, enkä kykene vieläkään ymmärtämään. Minulla on vähän paha olo sekä tämän känniääliön että kertojan puolesta.

En ole juuri nyt ehkä parhaimmalla tuulellani kommentoimaan tähän mitään, mutta tiedän, että jos en tee sitä nyt, se jää tekemättä.
Minä pidin tästä kyllä, asiat sanottiin suoraan ja juuri niin kuin pitäisikin. Kertoja oli hyvin samaistuttava persoona ja ilmeisen hyvä näyttelemään, kun tuo toinen törppö ei vain ikinä tajua mistään mitään. Olihan tämä vähän surullinen omalla tavallaan.

sä saat kaiken anteeksi, vaikka mä veisin sut pimeälle puolelle miljoona kertaa

Jostain syystä pidin tästä kohdasta jotenkin ihan erityisesti.

Kiitos tästä!

~ Zar

[Kaatosade]

Menit sitten kirjoittamaan pätkän, josta tykkään ihan hirveästi mutta jota mun on näköjään lähes mahdotonta kommentoida yhtään millään tavalla. Jotenkin pysäyttävä kokonaisuus kaikkine väärään ihmiseen rakastumisineen, ja ylipäänsä tykkään hirveästi tarinoista joissa leikitellään sillä ollaanko kännissä vaiko ei, ja käytetään sitä tekosyynä olla muistamatta jotain jne. Jotenkin vaan kutkuttava asetelma.

Sä et tiedä muuta kuin että haluat pekonia ja me syödään aamupalabuffa melkein tyhjäksi.

Jotenkin toi kertojanääni sopi hirveän hyvin tällaiseen tarinaan. Samastuttavaa ja elämänmakuista. Hih, pidin kovasti, kiitos. <3

[Karvalakkirakastaja]

Tuossa kun kyseessä on vaan tämän kertojan näkökulma ja sen tulkinta, niin tekee silti mieli olla sen kanssa eri mieltä ja pohtia, että onko toi toisen muisti mennyt vai "mennyt". Tässä jää mukavasti nimenomaan kutkuttamaan, että huijaako tämä kertoja itseään sillä, kun se miettii, että toi toinen on tyhmä tai hän itse hyvä näyttelijä. Entäs jos se on itse tyhmä ja toinen viekin sitä kuin pässiä narusta ja saa sen tekemään juuri sen, mitä tämä toinen haluaa? Molemmat voi itseasiassa ajatella ihan samoin. Ehkä tästä ei voi silleen sisältönsä puolesta sanoa, että ihana, mutta mä tykkään.

[Crescen]

Zarroc, kiitos että fiiliksestä huolimatta kommentoit! ♥ Ihmissuhteet ovat vaikea laji, jonka rajat ovat hyvin häilyväisiä. Tosiaan, mikä on hyväksikäyttöä ja mikä ei? Maailmassa on sellaisia tilanteita, joissa kaikki mahdolliset lopputulokset ovat huonoja, joten ehkä tämä on nyt sitten sellainen. Kertojalla on tästä ainakin kusiset fiilikset, mutta känniääliöhän haluaa vaan pekonia

Pics, esillenostamasi pointin takia tykkäsinkin tämän kirjoittamisesta ihan suunnattomasti - ja siksi oon melkein kaavaillut tälle eräänlaista jatkoakin, mutta koska visio ei ole kristallinkirkas, antaa sen olla, toistaiseksi. Pieni ihminen joka ei nää kuin oman päänsä sisään, ei voi tietää varmasti miten se ympärillä pyörivä maailma todellisuudessa makaa, koska everybody lies (pun not intended ) kuten jollain dr. talolla oli tapana sanoa. Hyvä että kirjoitustyyli toimi. Kiitos kommentista! ♥

Karvalakkirakastaja, oon semisti ylpeä itsestäni, että onnistuin kirjoittamaan tämän niin, että minäkertojan ehdottomasti paras puoli tuli esille. Ihanaa että oma teksti saa muutkin pohtimaan muita mahdollisuuksia, kuka vedättää ja ketä. Teema ei ehkä ole yleisesti sievimpänä pidetty, mutta onneksi kauneus on aina katsojan silmissä. Kiitos kommentista! ♥

[Sokerisiipi]

Huh, tää kertoja sitten tekee mitä tahansa saadakseen itselleen hetken nautintoa ja katuu tietysti myöhemmin. En usko, että kaveri oikeasti unohtaa täydellisesti kaikki ne kerrat, jolloin hän on pannut kertojan kanssa. Vaikka mielessä olisikin aukkoja, keho muistaa. Uskon, että hän on vaan in denial ja leikkii samalla tavalla tyhmää kuin kertojakin. Hyvin kuvasit sotkuisia, väkeviä rappiofiiliksiä!

Kiitos!