A/N: Tässä sitten viimeiset raapaleet. Meinasi tulla kiire, mutta valmistuivatpahan kuitenkin ajallaaan. Tämän ketjun myötä tuli kirjoitettua sellaisistakin hahmoista, joihin en koskaan ole oikein koskenut, mikä oli kivaa vaihtelua. Jätä toki kommentti, jos siltä tuntuu.
Sana: Halla
Sanoja: 100
5.
Andromeda tuijottaa kuurankukkia ikkunalasissa. Nymfadoran hiukset ovat sinä päivänä samaa hyisenvaaleaa. Ne läikehtivät puolessa selkää hopeakäärmeinä, ja Andromedan rintaa kuristaa. Ilmetty tätinsä. Kuinka paljon helpompaa olisikaan, jos tyttö pitäytyisi heleissä turkooseissa ja tummanpronssisissa kiehkuroissa. Platina muistuttaa siitä, kuinka hän voisi olla yksi Mustan prinsessoista, hallaa viileämpi. Kuinka Andromeda itsekin voisi olla ulkona valkean maskin kera.
”Äiti, eikö voitaisi mennä ulos? Sinä tiedät, että osaan olla varovainen.”
”Ei. Ei tänään”, Andromeda vastaa. Tänään en pysty viemään sinua heidän joukkoonsa.
”Mutta äiti, sinä lupasit, että me mennään joku päivä Viistokujalle”, tyttö marisee ja hänen kulmansa muuttuvat kirkkaanpunaisiksi.
”Joku toinen päivä”, Andromeda sanoo.
Sana: Kosketus
Sanoja: 150
6.
”Ottaisitko hänet hetkeksi, Peter?” Lily pyytää. ”Minun on pakko tarkistaa liemeni ja tarvitsen siihen kaksi kättä.”
Peter tahtoisi kieltäytyä. Tahtoisi huomauttaa, että kummisetäkin on huoneessa, eikä Peter ole koskaan ollut hyvä lasten kanssa. Että kenties Lilyn ei enää kannattaisi keittää monimutkaisia liemiä, joiden valmistumista hän ei kenties pääse näkemään… Ajatus tuo palan kurkkuun.
”Toki”, hän mumisee sen sijaan ja ojentaa kätensä. Harry siirtyy Peterin syliin motkottamatta ja tarjoaa hampaattoman hymyn.
”Mm-mmat-mm”, Harry sanoo. Sirius naurahtaa pöydän toisella puolella.
”Hän ei vieläkään ole oppinut nimeäsi, Matis”, tämä sanoo.
”Ei sinunkaan. 'Sius' ei ole sinun nimesi”, Peter vastaa. Harry tarraa kiinni hänen sormeensa ja alkaa kihertää hänen hätkähtäessään.
Sirius äännähtää närkästyneesti. ”Se on lempinimi”, hän sanoo.
”Mmhm”, Peter vastaa. Hän ei saa katsettaan irti Harrysta, joka on alkanut huojua hänen sylissään. Peterin etusormi on yhä tarkan tutkailun kohteena. Kosketus nostaa hänen sisällään myllerryksen.
Olen pahoillani.
Poika ei koskaan tule osaamaan heidän nimiään.
Sana: Minä/Sinä
Sanoja:100
7.
”Matis? Peter! Missä si—”
Ymmärrys.
James ja Lily. Harry.
James!
Pelko valuu sisään, muuttuu pian vihaksi. Raivo on niin kylmää, että se polttaa jään lailla suonissa. Se kristallisoi ajatukset ja äkkiä, pirstaleita. Sirius nousee pyöränsä selkään, eikä tunne tuulta kasvoillaan noustessaan pilviin. Hän lentää kuin kuolisi hidastaessaan. Muistot välkähtelevät salamoina lokakuisessa illassa.
”Häntä ei koskaan epäillä, James. He tulisivat minun luokseni.”
”Parempi sinä, kuin minä. Suostuthan?”
Hänen saapuessaan James makaa eteisessä. Lasit hänen nenällään ovat tutusti vinksallaan, eikä hiuskaan ole taittunut. Hänen ihonsa ei vielä ole täysin kylmä. Sirius vapisee.
Se on nerokasta, James. Usko pois.
Yläkerrassa lapsi itkee.