Enää kaksi meitä täällä on, monia parituksia, AU, romance, humor, angst, drama, K11

[Miusamo]

Nimi: Enää kaksi meitä täällä on
Ikäraja: K11
Tyylilaji(/t): AU, romance, humor, angst, draama...
Yhteenveto: Tylypahkassa on viidentenä vuotena pakollista pitää välivuosi ja Harrylla on nyt se edessä. Vaan mitä kaikkea kerkeäkään tapahtua välivuoden aikana? Harry asuu isoveljensä Simonin kanssa kahdestaan, mutta saavatko pojat asua yhdessä? Ankeuttajat hyökkäävät ja kukaan ei tunnu uskovan Harrya Voldemortin paluusta. Joskus Harrysta tuntuu, ettei edes Simon usko mitään.
Haasteet: One true something- haaste isienvaihdolla ja genre10-haaste AU:lla.
Oma sana: Loin idean jo vähän aikaa sitten, tänään vähän työstin tätä prologia ja nyt se on sitten valmis. Itse idea lähti oikeastaan Juokse poika juokse- kirjasta, vaikka tämän ja kirjan juonella ei ole mitään samankaltaisuutta. Enemmän tämä juoni muistuttaa S.E.Hintonin upeaa kirjaa Me kolme ja jengi joten tämä on hiukan kyseisen kirjan kaltainen.
Vastuuvapaus: Kaikki, minkä luette kuuluvat Rowlingille kuuluu hänelle, loput minulle. Osa kunniasta ottaa myös S.E.Hinton.
Omistus: Omistan tämän ihanalle Feliicialle ja ihanalle Criss Angelille siinä toivossa, että he pysyisivät ikuisesti ystävinäni Kiitos kaikesta molemmille, ootte ihania! 

Prologi

 Lumihiutaleet maalasivat mustan arkun valkoiseksi. Lumihiutaleet maalasivat Harryn mustat hiukset valkoisiksi. Lumihiutaleet maalasivat kaiken valkoiseksi. Kaikki muut paitsi Harryn kyyneleet.

 Harry tunsi isoveljensä Simonin käden olkapäällään. Hän yritti pyyhkiä kyyneleitä pois, mutta ei pystynyt. Hän tiesi, että muille oli lähinnä helpotus, että hänen isänsä oli kuollut. Hän tiesi, ettei kukaan oikeastaan jäisi kaipaamaan isää. Ei kukaan muu, kuin isän omat lapset. He olivat nyt viimeiset Kalkarokset, jotka olivat elossa.

Suljen hiljaa silmäni
 Suljen silmäni kaikelta pahalta
 Suljen silmäni sinulta
 Suljen silmäni vihalta
 Suljen silmäni pelolta
 Mutta avaan silmäni rakkaudelle

 Taas on meiltä yksi perheenjäsen pois viety
 On meitä enää kaksi täällä vain
 Mutta me yhdessä pysytään
 Yhdessä pysytään
 Nauttien ja rakastaen me yhdessä pysytään

 Mä avaan silmäni rakkaudelle
 Suljen silmäni kaikelta pahalta

 Harry piilotti pergamentinpalasen takintaskuunsa luettuaan sen ensin. Simon puristi nyt entistä kovempaa pikkuveljensä olkapäätä, kuin turvaa hakien. Veljekset halasivat toisiaan, Harry hautasi kasvonsa isoveljensä kainaloon ja antoi kyyneleille vallan.

 Heitä pyydettiin kuvaan isän arkkua vasten. Hitaasti, hyvin hitaasti, yhä toisistaan kiinni pitäen, he kävelivät mustaksi maalatun arkun eteen. Kaikki näkivät heidän kyyneleensä, kun he puristivat toisiaan käsistä ja seisoivat arkun vieressä. Kaikki tunsivat heidän surunsa.

 Harry aloitti velhojen ja noitien hautajaisten perinteen ja nosti taikasauvansa ylös ja taikoi punaisia kipinöitä. Vuorotellen, yksi kerrallaan, jokainen hautajaisvieras noudatti perinnettä ja teki samoin, kuin Harry. Punaiset kipinät nousivat mustalle yötaivaalle ja valaisivat Harryn kyyneleet.
--------
A/N2: En ole mikään runouden mestari, joten antakaa anteeksi jos(/kun) tuo ei miellytä.

[elektrik bones]

;_____; itken täällä
Harry parka
Ihana oot kun omistat mulle näin ihanan hentoisen angsti mömmön
Ja tietysti pysyn aina sun ystävänä koska en oikeesti tiedä mitä tekisin ilman omaa siikaani :3
Hmm.. Et kertonut parituksia, mutta mä tiedän mikä yksi niistä tulee olemaan
pus pus, olet ihuna :3

[Miusamo]

Criss Angel, Hyvä, et tiiät, yhden parituksen, koska en tiedä itsekään yhtäkään, se on suurin syy, miks laitoin tohon et monia parituksia Ja angstisuudesta, pistin tarkotuksella kunnon angstia näin alkuun, ensin ajattelin pitää Sevin elossa ja sillai, mut sitten päätin, ettei sen tarviikaa olla elossa ja se olis itseasiassa paljon parempaa, jos Simon ja Harry eläis kahdestaa. (Offina, siika -.- pois!) Itse olet ihana

[Feliicia]

Voi,voi... en oo huomannut tätä Onneksi tuli nyt selailtua sun ficcejä
Harry-parka tosiaan.
Oon otettu omistuksesta
Ja taas kerran, mä joudun palaamaan siihen samaan kysymykseen. Miten ihmeessä sä pystyt/jaksat/voit kirjoittaa näin monta jatkista samaan aikaan? Mulle riittää ihan hyvin kaksi tai kolme ja sulla on nyt ainakin...seitsemän, jos mä oikein laskin. 
Oot ilkee kun et kerro parituksii, mut paha laittaa alkutietoihin, kun ei itsekään tiedä. 

Ja tietty mä pysyn sun ystävänä

[Miusamo]

Feliicia, Musta on vaan hauskaa paneutua eri asioihin samaan aikaan. Joskus se aiheuttaa stressiä, joskus onnea ja iloa, joskus surua. Mä en vaan yksinkertaisesti pystyis kirjottaa vaan kahta tai kolmee ficcii kerrallaan, pakko kirjottaa useampaa, että edes tuntee että on työtä, jota tehdä koulun oheessa Kiitos kommentistasi!
 Yleisinffoa vielä: En oo todellakaan tähänkään päivään asti laittanut parituksia, en edes päättänyt. Olen antanut tämän ficceröisen vähän  niin kuin hautautua. 1. luku on jo melkein kokonaan valmis, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

[Miusamo]

Kuten jo räpellyksessä eräs ystäväni ilmoitti, niin minä lopetan ficcaamisen kokonaan. Lisäksi poistan kaikki ficcini sanotaanko kesään mennessä. MUTTA tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että ficcini katoavat täältä tai että minä poistan ne sanomatta mitään tai kiittämättä ollenkaan. Jokainen, korostan, jokaikinen, saa minkä tahansa ficin (tai vaikka kaikki, jos siltä tuntuu) omaksi luettavakseen ja ilokseen. Olen hyvin kiitollinen kaikille, jotka ovat jollain tapaa auttaneet minua ficcaamisessa eteenpäin, jollain tapaa kommentoineet tai edes lukeneet ficcejäni.
 
 Syy, miksi lopetan ficcaamisen on yksinkertaisesti se, että olen kasvanut siitä yli. Ja se, että kun jossain vaiheessa, ei ehkä tänä vuonna, ei ehkä vielä kymmeneen vuoteen, mutta jossain vaiheessa, musta tulee kirjailija, niin sillon mun olis pakko lopettaa. Mieluummin lopetan näin omasta tahdostani, kuin pakotettuna ja hätiköidysti. Ja vaikka mä en lopettaisikaan, vaikka voisinkin jatkaa ficcaajana vielä silloin, kun kirjoitan jo romaaneja, silti ficcaaminen ei yksinkertaisesti tunnu enää samalta, kun silloin 12-vuotiaana, kun luulin typerästi kirjoittavani jatkoa Harry Pottereille. Paljon on tapahtunut tässä neljän vuoden aikana, mutta silti tämä elämänvaihe on jo ohitse. Vaikka mä kuinka toivoisin, et J.K.Rowlingin upeat hahmot ja upea maailma olisi minun ja vaikka kuinka yritän parittaa Harrya ja Dracoa keskenään tai kirjoittaa jälleen uutta Severitusta, silti tiedän koko ajan, ettei se maailma, ne hahmot, ole minun. Ja lisäksi monissa ficeissäni on upeita Mary Sue - hahmoja (Sepaleus, Stewart, Shana, Cyralin...) joita haluan käyttää omissa tarinoissani.
 
 Nyt mä haluan kiittää teitä kaikkia ja lisäksi niitä henkilöitä, jotka ovat tukeneet minua ja auttaneet eteenpäin, lukeneet ficcejäni ja olleet aina vierelläni kulkemassa elämäni polkua eteenpäin.
 
 Kiitos. Olette tärkeitä ja rakkaita, muistakaa, että jokainen saa minkä tahansa ficcini koneelleen, heti, kun pyytää. Saa vaikka kaikki, jos näin haluaa.
 
  - Flo