Löysin tämän tekstin pariin Etsi otsikko ja kommentoi -haasteesta, jonka tämänviikkoinen teemasana on syksy.
Punainen lämpö kuulosti kiinnostavalta ja, no, lämpimältä ja lempeältä luettavalta tällaiseen syysiltapäivään, joten päätin klikata tämän topan auki ja katsoa, mitä täällä oikein on.
Voi, jotenkin ihastuin kertojaan! Hän vaikuttaa sellaiselta oman tiensä kulkijalta, kun hän osaa arvostaa luontoa ja syksyn kauneutta eikä halua haravoida lehtien muodostamaa taideteosta pois, vaikka muut käskevät. Hän vaikuttaa vähän sellaiselta hassulta haahuilijalta, kun nukahtaa lehdissä makoillessaan ja havahtuu vasta illan tultua. Osaisinpa minäkin nauttia hetkestä tuolla tavalla! On ihanaa, miten kertoja jaksaa seurata yksittäisten lehtien matkaa uudestaan ja uudestaan, ilman että taika koskaan katoaa.
Tunnelma hieman muuttuu tuossa kohtaa, kun auringon lämpö haihtuu ja ilta pimenee, mutta sitten onneksi tulee tämä toinen henkilö, joka ihastuttavan pyyteettömästi huolehtii siitä, että sisällä on lämmin ja takkatuli ja huopa ja kaakaota. Tämä
sinä on aavistuksen mystinen hahmo kaikessa hiljaisuudessaan, mutta hän vaikuttaa kuitenkin hyväntuuliselta ja lämpimältä ja lempeältä, enkä voi olla miettimättä, että hän ja kertoja sopivat varmaan hyvin yhteen.
Kiitoksia tästä, punainen lämpö todella välittyi! On ihanaa ajatella, että syksyssä on viilenevistä ilmoista huolimatta lämpöä, joka taitaa tekstissä rinnastua rakkauteenkin.
-Walle
