A/N: No ei tullutkaan sinä päivänä kuin lupasin, mutta jatko on nyt täällä! Vähän pidempi kuin viime luku, mutta ihan hyvä vain
Enjoy!
Luku 2. - ValaistumisiaFred oli juuri vetämässä uutta neuletta kauluspaitansa päälle, kun hän tajusi jättäneensä koululaukkunsa pihamaalle, luultavasti jonnekin lumikinokseen.
”Äääh!” Fred lävähti sängyllensä makaamaan, yhä puoliksi pään yli vedetty neule käsissään.
Miksi juuri Linan piti yllättää minut? Fred mietti tuijotellessaan neuleen tummanharmaata sisäpintaa, jonka läpi valo juuri ja juuri pääsi kuultamaan. Siinä miettiessään Fred ei kuullut kolausta, minkä aiheutti makuusalin ovi.
”F- Fred?” Angelina tyrskähti nauraen. Fred nousi salamannopeasti pystyyn huomioimatta sitä, ettei vieläkään ollut laittanut neuletta kunnolla päälleen, minkä seurauksena poika kolautti päänsä omaa sänkyään vastapäisen sängyn pylväisiin.
”Auts! Hei sinä – ”
”Angelina. Niin?” Angelina nauroi sellaisella äänellä, joka sai Fredin mielen kaihertamaan siitä kaipuusta, että jonain päivänä Lina nauraisi hänen kanssaan, ei hänelle.
”Jaa Lina? Joo, siis voisitko laittaa valot päälle kiitos?” Fred sanoi täysin vakavana. Angelina sen sijaan ei pystynyt olemaan niin vakava, kuin monen psykiatrin mielestä tilanne olisi vaatinut. Tyttö tiputti laukun lattialle ja lähti kävelemään hiljaa kohti Frediä.
”Lina?” Fred yritti kääntyä mutta se johti vain hyvin epäonnistuneeseen pyörähdykseen ja tasapainonmenetykseen.
”Etsin vain taikasauvaani. Pysy siinä missä olet, niin sytytän kynttilät lampusta.” Angelina hiipi Fredin luo ja kiskaisi yhdellä, rivakalla liikkeellä tummanharmaan neuleen normaalille paikalleen pojan naaman edestä.
”JAA!” Fred hokasi samalla hetkellä kun kangas väistyi hänen kasvojensa päältä. ”Olinpas minä…”
”Höntti.” Angelina lopetti pojan lauseen hymyillen.
”Niin.” Fred punastui ensimmäistä kertaa elämässään.
Ei helkutti, tässähän ollaan kuin mikäkin Ronnieponnie punastelemassa… maailman kauneimman tytön edessä. Fred oli nimittäin huomannut, miten lähekkäin Angelinan ja hänen kasvonsa olivat.
*
Angelina päätti ottaa ratkaisevan askeleen.
Nyt tai ei koskaan, hän mietti. Nyt he olivat kahden.
”Kuule Lina.” Fred aloitti yllättäen. ”Haluaisitko joskus, tiedätkös, mennä sillä tavalla, ööh kermakaljalle.” Fred haroi punaisia hiuksiansa ja katseli jonnekin lattian suuntaan. Angelinan sydän pompahti, ja tuttu lämmin tunne täytti hänen ruumiinsa onnella. Uskomatonta mutta totta, Angelina ei tosiaankaan ollut tajunnut olleensa ihastunut Frediin jo jonkin aikaa. Hän oli niitä ihmisiä, joille asiat täytyy tuupata täysin silmien eteen, ennen kuin he tajuavat mistä on kyse.
”Ymmärrän kyllä jos sulla ja Leellä on jotain, ne huispausselostukset ja kaikki, mutta ajattelin sillain, ihan tiedätkös kysäistä.”
”Tottakai tulen kanssasi kermakaljalle!” Angelina suorastaan hypähti ilmaan. ”Mmm siis tarkoitan, että tulen mielelläni.” Tyttö korjasi nolona vastaustaan ja rupesi hermostuksissaan pyörittelemän pitkän palmikkonsa päätä sormensa ympäri.
En kai nyt pilannut tätä? Fred näytti todella ilahtuneelta, ja tämän silmiin oli ilmestynyt erilainen pilke. Ei enää kiusoitteleva ja Fredmäisen arvaamaton, vaan lämmin ja jollain tapaa onnellinen pilke. Toki vanha Fred oli edelleen havaittavissa, todellakin selvästi, mutta tämä katse tulisi olemaan tarkoitettu vain ja ainoastaan Angelinalle.
”No hei, mutta sovitaanko aika joskus toiste, minulla on jo kiire sen mädäntyneen fletkumadon tunnille.” Angelina kysyi hymyillen leveästi.
”Joo. Joo sovitaan vaan. Toin muuten laukkusi.” Fred tapitti Angelinaa onnesta soikeana eikä voinut uskoa tuuriaan, ja kyse ei tosiaan ollut pelkästä laukusta. Kaikille ihmisille yhdet treffit eivät merkitse juurikaan mitään, mutta Angelina ja Fred olivat jo tunteneet toisensa niin kauan, että molemmat tiesivät minkä alku tuo tapaaminen olisi.
Angelina oli kääntymässä pois, kun hän tunsi Fredin käden tarttuvan kiinni omastaan. Angelina kääntyi takaisin kohti Frediä.
”Lina, tiedän, että tämä on kliseiden klisee, olen kyllä nähnyt jästileffoja, mutta silti.”
Fred veti Angelinan hellästi itseään kohti ja painoi suudelman tämän pehmeille huulille. Heidän kätensä irtosivat otteestaan, kun Fredin kädet etsiytyivät Angelinan vyötäisille, ja Angelinan kädet taasen toinen Fredin olalle, toinen pojan poskelle.
Suudelman loputtua molemmat huokaisivat vatsassa kutittelevien ihastusperhosten voimasta ja Fred sulki Angelinan rakastavaan halaukseen.
Mutta mitä Lee tuumisi tästä?
Luvun 2. loppu
A/N: Here we go! Kommenttia vaan tulemaan
