Nimi: Mut vie vittuun turvavaijerit, en pyytäny tukea
Kirjoittaja: Omenapoika
Ikäraja: Olkoot K11, sen verran ahdistavaksi ainakin tarkoitettu. Tai emt nyt ahistavaks mutta.
Paritus/Henkilöt: Ei mainintaa.
Genre: Hm deathfic nyt ainakin, angst ja jotain sekaista höttöä.
Yhteenveto: Ei se haittaa, mä en tunne mitään.
Varoitukset: Angstia, kuolema, ahdistuneessa mielentilassa kirjoitettu, viittauksia syömishäiriöön, kirosana otsikossa.
A/N: En mä osaa sanoa mitään. Jos tekee mieli, pistä soimaan taustalle esim. Apulannan kappale Näytelmä, sitä on kuunneltu tätä kirjoitettaessa. Niin ja otsikko lainattu Arkullatanssijalta.
Mun sänkyni on kuulemma liian kova. Ei se haittaa, mä en tunne mitään.
Mun huoneeni on kuulemma liian kolkko. Ei se haittaa, mä en näe mitään.
Mä olen kuulemma hullu. Ei se haittaa, mä en tunne mitään.
Mä olen kuulemma välinpitämätön. Ei se haittaa, mä en näe mitään.
Millään ei ole väliä, mä ponkaisen ylös sängystä ja vedän kuluneet farkut jalkaan. Päälle punainen t-paita ja nahkatakki, jalkoihin tennarit. Mä olen kuulemma pelottavan näköinen. Ei se haittaa, mä en tunne mitään.
Ovi pamahtaa auki ja mä säntään juoksuun. Aita on mun edessä, ei sen ole väliä, mä hyppään sen yli. Jalat tömähtää maahan ja mua pitäisi kuulemma sattua. Ei se haittaa, mä en aisti mitään.
Yksi kadunkulma, toinen, kolmas. Jalat takoo maata, vesi loiskahtelee lätäköistä rikkinäisten tennareiden sisään ja mua pitäisi kuulemma inhottaa. Ei se haittaa, mä en tunne mitään.
Mä törmään seinään ja mun kylki rusahtaa ilkeästi. Mutta mä en välitä, vaan jatkan juoksemista. Mun kylkiluut paistaa mun kyljistä ja mun pitäisi kuulemma syödä. Ei se haittaa, mä en tahdo mitään.
Mun henkeä ahdistaa. Kulman takaa kaartaa auto. Mä näen sen valot. Se törmää muhun ja mua pitäisi kuulemma pelottaa.
Ei se haittaa,
mä
en
kuuletahdotunneaistinäe
mitään.
