Nimi: Viimeiset
Genre: Drama, Romance
Ikäraja: Max K-11, suurin osa tekstistä S
Paritus: Lily/James, Remus/Sirius, Peter/OFC
Summary: Viimeisen vuoden Tylypahkassa voisi luulla sisältävän läksyjä, Tylyaho-vierailuja ja hauskanpitoa mutta myös rakastumista, riitoja ja ensisuudelmia.
Kelmit ovat valmiita tekemään viimeisestä vuodestaan ikimuistoisen. Lily taas yrittää vältellä Jamesia kaikin keinoin. Vuoden aikana he kasvavat, oppivat ja ennen kaikkea tekevät tyhmiä valintoja.
Varoitukset: Hiukan väkivaltaa ja verta, kidutuskirouksen käyttö. Erikseen maininta vielä kyseisissä luvuissa.
Vastuunvapaus: Kaikki hahmot, jotka on tunnistettavat Harry Potterista kuuluu J.K Rowlingille. En saa rahaa tämän kirjoittamisesta.
A/N: Olen julkaissut tätä fanifiktiota myös Wattpadissä.
Viimeiset
Luku 1. Ensimmäiset
”Hemmetti”, Lily kirosi kooten vaatteittaan kokoon. Hänen pitäisi olla tunnin päästä Tylypahkaan menevässä junassa mutta täällä hän vain kotona yritti etsiä toista mustaa sukkaansa. Yleensä Lilyllä olisi ollut kaikki pakattuna tähän mennessä. Hänen ystävänsä Maya oli kuitenkin päättänyt yllättää hänet ja tilasi itselleen, Lilylle ja Islalle matkan Pariisiin viikoksi juuri ennen koulun alkua. Maya oli vain sanonut, että tämä oli heidän viimeinen vuotensa Tylypahkassa ja samalla viimeinen mahdollisuus tuhlata heidän vanhempiensa rahat hyvällä omatunnolla. Jos Lily myöhästyisi junasta hänen takiaan, Mayan oli paras valmistautua kulkemaan siankorvien kanssa koko loppuvuoden.
”Jonakin päivänä minä vielä-”, Lilyn muminan keskeytti Petunian pistävä ääni.
”Liikettä, friikki.”
Petunia seisoi oven edessä toinen käsi lantiollaan. Hänen kasvoillaan oli tuttu jäinen ilme. Lily oli yllättynyt, että Petunia oli pystynyt jättämään hänet rauhaan näinkin kauan. Aiempina kesinä oli ihme, jos hän pääsi vessaan ilman siskonsa jatkuvia loukkauksia. Ilmeisesti Petunia oli onnistunut vihdoin löytämään kavereita, jotka olivat yhtä ärsyttäviä kuin tämä itse eikä viitsinyt kiinnittää Lilyyn paljon huomiota.
”Sinä voit lopettaa itsellesi puhumisen”, Lily vastasi ärtyneesti ja käänsi selkänsä nyrpistävälle Petunialle. Lily kuuli Petunian tuhahtavan ja tömistelevän portaat alas. Hän vilkaisi olkansa yli, kunnes alkoi taas heittelemään sekalaisesti vaatteita avonaiseen matkalaukkuun.
***
Aamu Pottereilla meni rauhaisissa tunnelmissa: James jahtasi paidatonta Siriusta ympäriinsä vessaharjalla, herra Potter otti päiväunia sohvalla melusta huolimatta ja rouva Potter katseli nojatuolilta mekkalaa ja siemaili teetään. James ahdisti Siriuksen nurkkaan ja piteli vessaharjaa hänen kurkullaan. Sirius virnisti ja nosti kätensä ylös antautumisen merkiksi. James seisoi hänen edessään läpimärkänä ja kasteli lattian samalla. Sirius oli päättänyt herättää Jamesin päälle ämpärillisen kylmää vettä. James ei näyttänyt suuremmin arvostavan elettä.
”Miten sinä kuvittelet minun kuivavaan hiukseni?” James valitti ja kosketti hiuksiaan. Sirius kohautti harteitaan, livahti hänen ohitseen ja nappasi keksin pöydällä olevasta kiposta.
”Äiti!” James kääntyi valittamaan äitinsä puoleen. Rouva Potter kohotti kulmiaan.
”Ne ovat vain hiuksia”, rouva Potter sanoi käytännöllisesti. ”Sirius, ota toinenkin keksi.”
James tuhahti leikillisesti ja sanoi Siriukselle:
”Minä vannon, että äiti rakastaa sinua enemmän.”
Sirius katsoi häntä viattomasti suu täynnä keksiä.
”James, kuivaa itsesi. Meidän pitää ehtiä vielä hakemaan Isla”, rouva Potter sanoi ja heitti Jamesille vaaleanpunaisen, kukkakuvioisen pyyhkeen.
”Minä en vieläkään ymmärrä minkä takia Islan pitää tulla meidän kanssamme”, Sirius jupisi. James vilkaisi häntä huvittuneena.
”Koska, rakas Anturajalka, Isla on kavereita erään tietyn punapään kanssa”, James tavasi hitaasti aivan kuin hän olisi epäillyt Siriuksen taitoa ymmärtää puhetta.
”Mutta, rakas Sarvihaara, ei edes Isla voi tehdä ihmeitä”, Sirius vastasi aivan yhtä hitaasti. James katsoi häntä murjottaen:
”Anna minulle keksi.”
Sirius ei ilmaissut mitenkään, että hän olisi kuunnellut Jamesia. James otti kipon käteensä ja tyhjensi kaiken matkalaukkuunsa.
”Sinä satutat minua”, Sirius sanoi dramaattisesti pidellen kättä sydämensä kohdalla.
”Molemmat, autoon”, rouva Potter hoputti ja melkein työnsi heidät ovesta ulos. ”Sirius, paita päälle.”
Sirius ei tehnyt niin.
”Sirius, ihan totta laita se paita päälle”, Rouva Potter aneli, mutta poika kieltäytyi päättäväisesti. Rouva Potter vain huokaisi ja käski molemmat takapenkille.
”Eikö meidän pitäisi herättää isä?” James kysyi asettuen auton keskipenkille. Rouva Potter vilkaisi taloon päin ja kohautti olkiaan:
”Hän herää viimeistään syömään lounasta.”
Islan talo ei ollut kaukana Pottereilta. James muisti kaukaisesti, kuinka nuorempina Isla ja hän olivat olleet todella läheiset ystävykset. Tylypahkaan mennessä he olivat kuitenkin kasvaneet erilleen, vaikka yhä tervehtivätkin käytävällä Lilyn mielipahaksi. Isla odotti jo tien vieressä, kun auto pysähtyi hänen eteensä. Rouva Potter auttoi Islan matka-arkun takakonttiin, ja tyttö istuutui Jamesin viereen takapenkille tarjoten heille pienen hymyn.
”Joten-”, James aloitti muttei ehtinyt jatkaa ennen kuin Isla keskeytti hänet.
”Minä en tiedä miten sinä saat Lilyn treffeille kanssasi”, Islan ääni oli lempeä mutta tiukka. James riiputti päätään lannistuneesti mutta ponnahti nopeasti takaisin omaksi itsekseen.
”Minun täytyy vain sitten luottaa luonnolliseen charmiini”, James sanoi luottavaisesti. Isla ja Sirius vilkaisivat toisiaan tuskastuneesti, vaikka Isla ei voinutkaan kätkeä hymyään.
”Miksei sinulla ole paitaa?” Isla kysyi Siriukselta uteliaasti. Sirius nosti leukansa arvokkaasti ennen kuin vastasi:
”Ei olisi reilua kätkeä tällainen taideteos maailmalta.”
James olisi antanut kaikkensa, jos hän olisi saanut kuvan Islan ilmeestä. Isla näytti samaan aikaan tyrmistyneeltä, että huvittuneelta.
”Minä olen joskus huolissani teistä”, rouva Potter huokaisi. James ja Sirius esittivät loukkaantunutta, kun taas Isla yritti lopettaa kikattamisen.
”Isla, oletko sattunut kuulemaan, että minusta tehtiin johtajapoika?” James julisti ylpeänä ja näytti kiiltävää merkkiä. Isla tuijotti häntä turhankin yllättyneenä suu auki.
”Älä huoli, minä reagoin samalla tavalla”, Sirius kertoi ymmärtäväisesti, ja James tökkäsi häntä kylkeen.
”En minä sitä”, Isla yritti sanoa mutta luovutti. ”Se vain, että Lilystä tehtiin johtajatyttö.”
Jamesin ilme kirkastui huomattavasti. Oli ihme, ettei hän pompannut ylös ja alkanut tanssia onnesta.
”Tiedättekö te mitä tämä tarkoittaa?” James kysyi naama yhtenä hymynä. Isla ja Sirius välttelivät toistensa katsomista.
”Evans tulee haluamaan vaihtaa koulua?” Sirius ehdotti. Hän oli joutunut kuuntelemaan Jamesin rakkaudentunnustuksia koko kesäloman. Sirius puoliksi odotti, että James alkaisi kohta lausumaan niitä unissaan.
”Että Lilyn on pakko puhua kanssani”, James iloitsi huomioimatta Siriusta.
”Tai voisit lopettaa hänen pyytämisensä ulos ja antaa hänelle aikaa oikeasti pitää sinusta”, Isla ehdotti kuivasti. ”Älä kerro Lilylle, että minä sanoin mitään.”
James ja Sirius sanoivat samaan aikana:
”Ei tulisi mieleenkään.”
Isla vain katsoi heitä epäluottavaisesti ja pudisti päätään.
***
Lily näki ensimmäiseksi Mayan, joka istui matkalaukkunsa päällä jalat ristissä. Hän oli jo pinkaisemassa ystävänsä luokse, kunnes hänen äitinsä veti hänet rutistavaan halaukseen.
”Äiti, ei – pysty – hengittämään”, Lily ähkäisi ja ote helleni.
”Niin, muista tehdä läksysi, käyttäydy nätisti ja pidä hauskaa”, hänen äitinsä toisti joka vuotiset sanansa. Lily nyökkäsi hajamielisesti vilkuilleen Mayaan päin, joka oli nyt huomannut hänetkin. Vaaleahiuksinen tyttö virnisti hänelle eikä vaivautunut pelastamaan Lilyä hänen äitinsä hermoilulta.
”Minä tiedän, äiti”, Lily huokaisi, ja hänen äitinsä halasi häntä viimeisen kerran ennen kuin päästi Lilystä irti. Hänen äitinsä suuteli häntä otsalle ja vilkutti hyvästiksi, kun Lily alkoi raahaamaan matkalaukkuaan Mayan luokse.
”Kiva nähdä sinua taas”, Maya sanoi virnuillen. Lily pyöräytti silmiään ja hymyili takaisin.
”Aikooko Isla tulla vielä tämän kouluvuoden aikana vai?” Lily kysyi ja vilkuili ympärilleen löytääkseen toisen ystävänsä.
”Raukka parka joutui menemään Jamesin ja Siriuksen kyydillä”, Maya selitti vahingoniloisesti ja nosti aurinkolasinsa pois silmiltään.
”Kiitos siitä muuten”, kuului Islan ääni heidän takaansa. Maya ei jaksanut edes tervehtiä ennen kuin alkoi pommittaa häntä kysymyksillä:
”Mitä he sanoivat? Ovatko he yhtä ääliöitä kuin ennenkin?”
”Mikä kysymys tuo oli? Totta kai, he ovat yhä ääliöitä”, Lily tuhahti mutta oli utelias itsekin. Isla vilkaisi olkansa yli varmistaakseen, että kelmit olivat kuuloetäisyyden ulkopuolella.
”Eivät he ole oikeasti niin pahoja”, Isla yritti puolustella. ”Tai eivät ainakaan koko ajan.”
Maya ja Lily vain pyöräyttivät silmiään eivätkä sanoneet mitään.
”Jamesista tehtiin johtajapoika”, Isla sanoi nopeasti. Maya ja Lily tuijottivat häntä; Maya puhtaasti järkyttyneenä ja Lily raivostuneena.
”Se ei voi olla-”, Lily takelsi. Johtajatytön rooli oli ollut hänelle suuri ylpeys mutta nyt hänen teki mieli työntää se typerän pinssin vähemmän soveliaaseen paikkaan. Isla viittasi kelmeihin päin, jotka olivat nauramassa uskottavasti jollekin todella typerälle jutulle. Jamesin kaavun kyljestä saattoi selvästi erottaa johtajapojanmerkin ja Lilyn täytyi hyväksyä totuus. Lily olisi jumissa hänen kanssaan loppuvuoden.
***
Kelmit olivat nauramassa jollekin typerälle.
”James, meidän pitää mennä”, Remus hoputti tajuttuaan katsoa kelloa. Juna lähtisi viiden minuutin päästä, ja heidän piti ehtiä junan toiseen päähän siinä ajassa.
”Minne?” James kysyi hölmistyneenä.
”Sinä olet johtajaoppilas, muistatko?” Remus johdatteli. James näytti tajuavan mistä hän puhui.
”Joo, meidän pitäisi tosiaan mennä”, James sanoi teennäisen möreän äänen.
”Älä anna Lilyn tappaa häntä”, Sirius huikkasi heidän peräänsä.
”Minä teen parhaani”, Remus lupasi.
”Eli mitä minun täytyy tehdä?” James kysyi ja ohitti joukon kikattavia toisluokkalaisia.
”Selitä vain suunnilleen mitä valvojaoppilaiden kuuluu tehdä”, Remus kertoi toivoen, että Lily sentään oli valmistautunut. Muuten heillä olisi kohta käytävät täynnä edestakaisin juoksevia viidesluokkalaisia. James muodosti kasvoilleen omahyväisen virneen ennen kuin avasi junaosaston oven, jossa muut valvojaoppilaat ja Lily odottivat. Lily näytti valmiiksi jo ärsyyntyneeltä.
”Minä olen Lily Evans ja olen tämän vuoden johtajatyttö”, Lily esitteli itsensä hymyillen. Hän ei kuitenkaan vilkaissutkaan Jamesin vaan piti katseensa tiukasti kiinni valvojaoppilaissa.
”Kaikki tietävät, kuka minä olen”, James virnuili ylimielisesti ansaiten Lilyltä tiukan katseen. Muutamat tytöt kikattivat, ja Luihuisen valvojaoppilaat katsoivat häntä inhoten. Lily alkoi selittämään viidesluokkalaisten töitä antamatta puheenvuoroa Jamesille. Kun kaikki valvojaoppilaat lukuun ottamatta Remusta olivat lähteneet, James kääntyi Lilyn puoleen. Hän ei kuitenkaan ehtinyt sanomaan sanaakaan ennen kuin tyttö pyyhälsi hänen ohitseen. James jäi tuijottamaan hänen peräänsä musertuneena. Remus taputti häntä olkapäälle lohduttavasti.
***
”Minä vihaan James Potteria”, Lily ilmoitti ensimmäiseksi asiaksi astuessaan vaunuosastoon. Maya katsoi häntä huvittuneena.
”Mitä hän nyt taas teki?” Maya kysyi. Hän teki tilaa Lilylle penkille, jonka oli vallannut itselleen. Lily ei kuitenkaan istunut alas vaan jatkoi paasaamistaan.
”Ei mitään erityistä. James on vaan niin James”, Lily alkoi kävelemään ympäriinsä, niin paljon kuin se oli mahdollista ahtaassa vaunuosastossa.
”Jollekulle, joka väittää vihaavansa James Potter noin paljon, luulisi sinun puhuvan hänestä vähemmän”, Isla kommentoi nostamatta katsettaan kirjasta. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Lily valitti Jamesista. Lily tuijotti häntä tyrmistyneenä.
”Minä en puhu hänestä paljon”, Lily yritti puolustautua, ja Isla nyökytti vakuuttumattomasti.
”Sinä kerran lähetit minulle viiden jalan pituisen kirjeen, jonka ainoa sisältö oli, kuinka ärsyttävän näköiset Jamesin silmät ovat”, Maya huomautti. Lily vilkaisi häntä murhaavasti.
”Ne ovat todella ärsyttävät”, Lily totesi ja istuutui kädet puuskassa. Hän oli saanut päivittäisen James Potter -annostuksensa täyteen.
”Sitten tärkeisiin asioihin, miten minä löydän poikaystävän?” Maya antoi kuulua. Isla voihkaisi ja kätki kasvonsa kirjan taakse, ja Lily yhtäkkiä löysi katossa olevan purkan yllättävän mielenkiintoiseksi. Maya katsoi heitä ymmällään ja päästi pienen naurahduksen.
Kun juna pysähtyi Tylyahon asemalle, ilta oli jo laskeutunut. Hagrid odotti asemalaiturilla ensiluokkalaisia suuri lyhty kädessään.
”Olisi kivaa päästä taas menemään järven poikki”, Isla haaveili ja hytisi ajatellessaan kylmiä kärryjä, missä he joutuisivat ajamaan.
”Mitä nopeammin lähdemme, sitä nopeammin se on ohi”, Lily muistutti häntä. He ottivat lähimmän vaunun ja olivat aikeissa lähetä. Kukaan heistä ei ollut kuitenkaan ottanut lukuun mahdollisuutta, että kaikki neljä kelmiä yrittäisivät tunkea heidän kanssaan. Tytöt pusertautuivat toiselle penkille ja Remus, James sekä Sirius toiselle. Peter päätyi istumaan lattialle.
”Ettekö te millään voineet odottaa toista vaunua?” Maya äyskähti poski liimattuna ikkunaan.
”Ei”, Sirius vastasi yksinkertaisesti. Maya tuijotti häntä murhaavasti. Isla heilui edes takaisin kiinni Lilyn kyljessä. Sirius näytti huomaavan Islan hytisevän ja ojensi hänelle kaulahuivinsa, jonka Isla otti kiitollisesti vastaan. Sirius yritti näyttää välinpitämättömältä mutta epäonnistui siinä surkeasti. James ja Lily vilkaisivat toisiaan nopeasti. Lily käänsi katseensa pois eikä voinut enempää toivoa, että he olisivat pian Tylypahkassa. Mitä vain, jos saisi hetken rauhaa. Niin ei kuitenkaan käynyt.
Lilyn kauhuksi kelmit istuutuivat heidän viereensä Suuressa salissa. Isla ei tuntunut välittävän paljoakaan vaan itse asiassa syventyi keskusteluun Remuksen kanssa; Maya sen sijaan näytti olevan samaa mieltä hänen kanssaan. Sirius ja James alkoivat tunkea suunsa täyteen ruokaa. Isla vilkaisi heitä rumasti muttei sanonut mitään. Peter oli jäänyt Siriuksen ja Jamesin taakse piiloon eikä uskaltanut työntää heitä pois edestä.
”Lily, haluatko sisälmyspiirakkaa?” James kysyi suu täynnä. Lily tuijotti Jamesia inhoavasti ja käänsi selkänsä hänelle. Maya keskeytti syömisensä ja kuiskasi:
”Sinä olisivat voinut vain sanoa ei.”
Lily tuijotti Maya tyrmistyneenä. Hänen jos jonkun olisi kuulunut olla Lilyn puolella.
”Oletko sinä hänen puolellansa nyt?” Lily kysyi loukkaantuneena.
”Hyvänen aika, en. James Potter on maailman suurin ääliö. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sinusta täytyy tulla sellaista”, Maya yritti selittää. Lily nyökkäsi ja kääntyi katsomaan Jamesia, joka riiteli Siriuksen kanssa viimeisestä kananugetista. Pieni hymynkare karkasi hänen huulilleen eikä se jäänyt huomaamatta Mayalta tai Remukselta. Remus muistutti itseään mainitsemaan asiasta joku päivä Jamesille.
”James ei ole vielä kertaakaan pyytänyt minua ulos tänään”, Lily mumisi tarpeeksi kovaa, jotta vain Maya ja Isla kuulivat. Isla vaikutti omituisen ylpeältä asiasta aivan kuin hän tietäisi jotain mitä he eivät.
”Se on aika suloista, jos sitä oikeasti ajattelee. James on varmaan jo kuvitellut miltä heidän lapsensa näyttäisivät”, Isla sanoi mahdollisimman hiljaa.
”Ihan niin kuin minä ikinä saisin lapsia häneen kansaan”, Lily tuhahti. Isla vain kohautti olkiaan ja palasi takaisin ruokansa pariin.
”Jos minä en pääsy sänkyyn seuraavan viiden minuutin sisällä, minä jään tähän”, Maya valitti haukotellen. Lily pyöräytti silmiään ja hänen oli käytännössä pakko raahata Maya oleskeluhuoneeseen, jottei hän olisi romahtanut käytävälle nukkumaan. He olivat kiipeämässä tyttöjen makuuhuoneisiin, kun James huusi Lilyn perään:
”Evans!” Lily kääntyi kulmakarvat koholla. Hän ei tosiaan olisi jaksanut Jamesia tällä hetkellä. Maya oli myös pysähtynyt, mutta Isla kiskoi hänet mukanaan makuuhuoneeseen jättäen kaksikon yksinään oleskeluhuoneeseen.
”Kuule, jos minä sanoin jotain mikä loukkasi sinua”, James aloitti ja melkein perääntyi. ”Olen pahoillani.”
Lilyn täytyi käydä sanat mielessään muutaman kerran ennen kuin hän ymmärsi ne. Ihmiset kuten James eivät pyydelleet anteeksi. Siinä hän kuitenkin seisoi hänen edessään puhtaan anteeksipyytävästi. Ensimmäistä kertaa elämässään Lily ei keksinyt mitään sanottavaa. Lopulta hän vain päätyi töksäyttämään:
”Ei se mitään.”
Jamesille se näytti kelpaavan ja hänen kasvoilleen levisi hymy. Ei kelmimäinen virne, kuten Lily näki hänellä yleensä vaan aito hymy aivan kuin vain hetkeksi James lakkasi esittämästä.
”Hyvää yötä, Evans!” James toivotti odottamatta juuri vastausta ja yllättyen suuresti, kun Lily mutisi:
”Hyvää yötä, Potter.”
