Author: Neiti Syksy
Rating: Sallittu
Genre: Draama valikoitui, vaikka enemmänkin ilmaisisin tätä
hetki elämän ilosta, mutta eiköhän sekin lukeudu draamaan.
Characters: Kelmit + pieni haisu Sirius/Remus
Disclaimer: En omista mitään Row-tädin luomia hahmoja. Omistan vain tämän pienen paikan sekä hetken kertomuksen, henkilöt kuulukoon luojalleen.
Summary:
”Anturajalka, minä olen sitä mieltä, että tämä on kaikkien aikojen paras idea."A/N: Mitä tämä on, olen kirjoitusvauhdissa! Eli tässä hieman katsausta täysi-ikäisten kelmien loman alkuun heidän vuokraamalla kesämökillä. Tämä osallistuu
Kesäetydejä -haasteeseen tällä [url=http://41.media.tumblr.com/7760ffc97996a474980b413e36bb6058/tumblr_nnfnfncLBX1r4zmcbo1_500.jpg]kuvalla. Tähän pieneen hetkeen ei olisi sopinut ketkään muut kuin kelmit, joten olkaa hyvä ja nauttikaa tällaisesta ihanasta 450 sanan pätkästä. :--)
Hyvää kesää!
______________________________
KAIKKIEN AIKOJEN PARAS IDEA
Veden liplatus laituriin toi hymyn Jamesin huulille. Hän oli varma, että tämä oli heidän paras ideansa pitkiin aikoihin. He olivat kaikki täysi-ikäisiä ja nauttivat velhoudesta täysillä – juhlistamalla sitä vuokraamalla kesämökin pariksi viikoksi järven rannalta. Tai no, jos James oli aivan rehellinen, koko idea tuli vitsillä Siriukselta hänen alkoholihuuruissaan kerrottuja unelmia, mitä heidän olisi pakko tehdä ennen kuin he olisivat kurttuisia ja kuolleita.
Mutta unelmat on tehty toteutettaviksi, joten Kelmit ottivat sydänasiakseen tutkia asiaa tarkemmin. Remus käytti jästien tietokonetta, varaamalla mökin maaseudulta ja Peter auttoi häntä valitsemaan parhaimman (ja budjetille) sopivimman vaihtoehdon. Sirius ja James pysyivät suosiolla suunnittelemassa tärkeämpää asiaa, eli ruokalistaa sekä muuta toimintaa. Juhannuksen koittaessa toiseksi viimeisenä päivänä mökillä, he järjestäisivät keskikesän pirskeet. Kutsut olivat jo lähteneet, Remuksen tietämättä. James saattoi vain arvailla, milloin Sirius päättäisi kertoa Kuutamolle, että sellaiset olisi tulossa. Vaikka jos Remus halusi kutsua itseään tosi-Kelmiksi, hän kyllä aavistaisi juhlien olevan tulossa joko enemmin tai myöhemmin.
”James!” Sirius huusi, mökin ikkunat helisten ja James juoksi rannalta kohti etuovea, jota koristi kuusenoksista tehty kranssi. Aurinko häikäisi hieman miehen silmiä, sillä mökin vaaleansininen väri heijasti aurinkoa kirkkaasti ja peilasi itseänsä.
Omahyväinen kuvatus, James ajatteli.
”Mitä?” hän kysyi avattuaan oven ja melkein törmättyään Peteriin sekä Remukseen, jotka molemmat pällistelivät ylös kattoa kohti. James nosti itsekin katseensa ja purskahti nauruun. ”Kuinka sinä sinne päädyit?” hän kyseli, todeten parin roikkuvia jalkoja olevan Siriuksen.
Nuori mies itse istui parven reunalla, pitäen kiinni pienestä laudasta.
”Tietenkin etsin parhaan nukkumapaikan, mitä luulet? Ajattelin vain kertoa sinulle, että varasin tämän jo minulle ja Remukselle ja jos mietit edes tulevasi jonain yönä tänne ylös, saat nauttia jaloistani”, Sirius nauroi ja heilutti jalkojansa, melkein hipoen Jamesin sotkuista hiuspehkoa.
”Tule alas sieltä, Sirius. Emme maksaneet tästä itseämme kipeäksi vain siksi, että tiput ja vietät loman jalka kipsissä”, Remus sanoi paheksuvasti Siriukselle. James vain virnisti ja heilautti taikasauvaansa, saaden pienen höyhenen kutittamaan Siriuksen jalkapohjia.
”Älä – hah – Sarvihaara!” Sirius kiermurteli ja yritti nostella jalkojansa ylös, karkuun piinaavaa höyhentä.
Kuului vaan rämähdys, kun Siriuksen pitelemä lauta antoi periksi ja mies retkotti mökin lattialla. Remus huokaisi ja mutisi sulalle
lopeti loitsuimes, kääntyen keittiöön jatkamaan marinadin tekemistä. Jamesin nauru tyrehtyi, kun Sirius tokeni sen verran, että saattoi vetää nauravan kaverinsa alas lattialle seuraksi.
”En tiedä, oliko tämä sittenkään niin hyvä idea”, Peter sanoi hymyissä suin puistellen päätään ja meni takaisin istumaan sohvalle, jatkamaan jalkapallon katsomista televisiosta. Remus oli ollut vastaan kaikkea teknologiaa, sillä mökkielämä käsitti vain hiljaisuutta ja rauhaa mutta muut kelmeistä olivat olleet sitä vastaan. Varsinkin Peter, joka oli innostunut jästien jalkapallosta. Mielenkiintoinen laji ja vain yhdellä pallolla!
”Anturajalka, minä olen sitä mieltä, että tämä on kaikkien aikojen paras idea”, James mutisi Siriukselle, heidän maatessaan vähän aikaa vierekkän pölyisellä lattialla.
”Niin minäkin, Sarvihaara. Niin minäkin.”
