Nimi: It's like breathing poisoned air
Kirjoittaja: bbrickless
Oikolukija: -
Ikäraja: K-11
Paritus: minä/sinä
Tyylilaji: original, angst, romance
Yhteenveto: Mä päästän susta irti. (Sitten joskus, kun olen valmis.)
A/N: Nyt mun pitäisi varmaan varottaa niitä, jotka eivät siedä taiteilijan vapauksien käytöstä kieliopin suhteen - sitä on käytetty melko paljon. Teksti on oikeastaan mulle hyvinkin henkilökohtainen ja siksi aika tulkinnanvarainen kaikin mahdollisin tavoin. Olen myös käyttänyt paljon sulkuja tässä, niitä joita se mahdollisesti häiritsee, pyydän jo valmiiksi anteeksi. Tämä teksti osallistuu Original10:n.
~
It's like breathing poisoned air
Olisinko mä osannut olla yhtä luontevana enää sun seurassasi? Rehellisyyden nimissä en tiennyt - edes sitä, halusinko todella tietää. Mutta sä pysyt aina polttomerkkinä mun mielessä. Arpena, joka poltti pahemmin, kuin mikään muu.
Ja mä putosin - jälleen kerran. Koska sä olet jotain mitä mä en koskaan voinut hallita. Sä olit se jolla oli käsissään jokainen lanka. Kaikki säikeet ja niiden puolikkaat. Ja mun piti ainoastaan seurata sua.
Mä en tiedä miksi mä en osaa päästää irti susta, (tämä on se vapaapudotus, jota mä aina niin pelkäsin ja mun sydämestä loppuvat lyönnit) ei susta pitänyt koskaan tulla mulle mitään. Miksi sä edes reagoit siihen ironiseen pieneen hymynpoikaseeen, tai naurahdukseen? Sun ei pitänyt nähdä mua niiden muiden joukosta. Eikä mun pitänyt antaa sun lumouksesi tulla ja viedä mua mukanaan unien kudelmaan, josta en koskaan pääsisi ehjänä ulos. (Painajaisten vankina puoli ikuisuutta, tai vain sen yhden hetken. Meistä ei pitänyt tulla mitään. Mut sä veit mut. Eksytit. Johdatit jonnekin (kotiin, kotiin, kotiin, mutta missä se on?) johdonmukaiseen helvettiin.
Mun silmät olivat sokeat sille, että sä et milloinkaan olisi mun sanojeni ja pelkojeni arvoinen. Sä et koskaan olisi se, joka silottaa kynsien repimät varjohaavat ranteenpielistä ja kylkiluiden kohdalta. Se pimeys on niitä sanoja ja ajatuksenpätkiä, joita joku muu ohjaa mun mielessäni. Mun ajatussäikeeni katkesivat yhtä aikaa hermoston kanssa. Mä en koskaan toivu siitä, että sun valheesi saivat mut muuttumaan vapaapudotukseksi muutamassa minuutissa. Mutta silti mä rakastan sitä kun sä puhut mulle. Enkä mä kuule mitään muuta, en nää ketään toista. Koska sä sait mut sokaistua.
Ja se kipu, jota mä pakenin, se on nyt kiinni sussa vaikka sä et sitä tiedäkään. Ja sä pidät mua kiinni. Mä elän myrskyssä, josta sun piti mut pelastaa, mutta mä olen vankina, koska sä lukitsit mut. Mä en saa happea, sillä sä olet liian lähellä, mutta vain sä voit antaa mulle luvan hengittää vapaasti. Sä veit multa vapauden etkä sä edes nää kuinka se on keskellä mustaa. Valtaa, rakas, sitä sulla tulee aina olemaan.
Etkä sä jostain syystä halua antaa mulle mun katkenneiden siipieni riekaleita takaisin. Et antanut silloin, etkä nyt. Koska se sun otteesi pitää. Liian lujaa. Enkä mä saa happea niin kauan, kun sä ohjaat mun sydäntäni. Kaukaa. Päästä irti ja unohda. Mä en halua sulta mitään muuta, kuin happea ilman sitä mikä työntää mut kaiken rajoille.
Pidä se, joka sai sut multa kokonaan. Se, joka oli sulle oikea kun mä en ollut tarpeeksi.
Mä päästän susta irti. (Sitten joskus, kun olen valmis.)
Ja tälläkin hetkellä mun unissani sä tulet takaisin ja halaat kaiken pois. Jokaisen valheen siitä että mussa ei ole mitään vikaa. Sä sanoit niin paljon. Mä olin onnellinen niiden valheiden suojissa, koska mä uskoin sua.
Ensimmäistä kertaa mä uskalsin seurata sua ja kertoa sulle lähestulkooon kaiken. (Mitä mä pelkään, miksi mä pelkään?) Sellaiselle, jota olisin voinut rakastaa kaikilla tavoilla.
Yksi pieni nukke sun kokoelmassasi. Niin mä jäin sivuun odottamaan milloin mä saisin sut - sen mitä se toinen susta mulle jättää - takaisin.
Mutta sä et koskaan todella rakastaisi mua. Et niin kuin mä rakastan sua.
(Silti mä tiedän, että mä olen niin helvetin heikko. Koska mä odotan, vaikka se sattuu ja mä tiedän, ettei siitä tulisi mitään. Mutta mä antautuisin sulle, jos sä vain haluaisit. Se on mun helvettini; sinä. Sillä mä haluaisin sut, vaikka sä leikkaisit mun siipeni taas kerran.)
