Oi, ensinnä minun on sanottava että ai nam mikä paritus. Kuuluu mun viiden suosikkiparituksen kärkeen, koska tästä saa niin paljon irti kaikessa haikeudessaan ja traagisuudessaan. Paritusvalinta tämäntyyliseen ficciin meni siis aivan nappiin!
Muutenkin tykkäsin kyllä lukea tästä kaksikon välisestä lämpimänhaikeasta tarinasta. Kuten J.K.Rowlingin upeissa luomuksissa, niin tässäkin vuosisadan paras rakkaustarina oli onnistuttu sujauttaa vain muutamaan riviin ja se oli todella hienoa. Raapaleista/tuplaraapaleista on vaikea saada mielenkiintoisia juuri niiden lyhyyden takia ja sen vuoksi, että pariinsataan sanaan on niin kovin hankala upottaa paljon tunteita, mutta sinä olit onnistunut siinä ihan loistavasti! Tämä fic oli juoneltaan erittäin herkkä, surullisenkaunis ja talvinen, ja siitä siis pidin erityisesti. En vaan ymmärrä miten pystyt siihen, mutta olit vanginnut näin lyhyeen pätkään kaikki tunteet ihan valtavan hienosti!
Kuvailusi oli tunnelmallista ja herkkää & sai kylmänväreet kiirimään iholla. Kaikki nuo talviset sanavalinnat ja lauserakenteet loivat sellaisen olon, että täälläkin olisi hurjan kylmää (melkein saatoin tunte lumihiutaleen omalla poskellani.) Ihan hurjanhurjan hienoa ja laadukasta tekstiä. Olit ilmiselvästi panostanut tähän ficciin ja se näkyi sillä, etten löytänyt yhtään virheitä tai mitään kohtaa, joka varsinaisesti tökkisi.
Loppua en sanoisi yllättäväksi, vaan juurikin tämän ficin synnyttämään haikeuteen sopivaksi. Juuri tuo surullinen tunnelma, minkä olit onnistunut luomaan oli jotain todella hienoa. Tässä oli siis luotuna onnistunut, mutta erittäin surullinen fic, jossa severus ei saanutkaan elämänsä rakkautta (vaikka olisin sen kyllä hänelle suonutkin) vaan muisteli heidän yhteisiä hetkiään Lilyn haudalla.
Myös tuo valkoinen lilja oli todella ihanan herkkä kuvaus, Lilyhän on lilja (ja mun toinen nimi on lilja + lilja on mun lempikukkaseni, oon joku mindreader). Se on ehkä ainoa Severuksen lohdutus Lilyn ollessa poissa, hän kai tuntee Lilyn edelleen olevan lähellään nähdessään liljankukkasia,
Lilynkukkasia. Eli ihan upea rinnastus.
Edes hiutaleiden haikean tanhun kauneus ei vetänyt vertoja vihreille silmille, jotka katsoivat syvälle pojan omiin, nähden syvemmälle kuin kukaan oli koskaan nähnyt.
Oih mikä kohta. Nuo sanavalinnat, nuo lauserakenteet.
Täydellisyyttä.Ainoa asia mikä mua jäi tässä häiritsemään oli se, miten Lily lyhensi Severuksen Seviksi. Se kuitenkin on vaan mielipideasia, eikä sillä kirjoitustaitojen kanssa ole mitään tekemistä, sillä sä olet upea! Kiitos