Nimi: Unilogiikka
Kirjoittaja: Brangwen
Ikäraja: S
Vastuunvapaus: Viittauksia mestareiden töihin, joita en omista.
A/N: Osallistuu
albumihaaste #2een Indican biisillä
LILJA'S LAMENT
UnilogiikkaPrinssini eksyi matkalla kuvauspaikalle. Kiireinen ihminen kiireisessä kaupungissa katosi kiireisen elämän kiireiseen sykkeeseen. Veri virtasi suonissa niin paksuna, että hetkenkin pysähdys olisi aiheuttanut infarktin. Pääroolin näyttelijää vaihdettiin ja minä jätin sen elokuvan katsomatta.
Aloitin talven ensimmäisen pakkaspäivän kiskomalla julisteet irti seiniltä. Ne olivat peittäneet tasaisenkirjavana tapettina koko huoneeni. Yhtä hymyä ja sinisiä silmiä oli satuprinssi. Hyräilin hiljaa kammottavaa pop-kappaletta tunkiessani paperisälää jätesäkkiin.
Vaihdoin satuprinssin oikeisiin satuihin. Tyhjensin kirjastosta lastenosaston hyllyt, tankkasin autoni ja ajoin kesämökille. Ensimmäisen päivän käytin polttamalla mottikaupalla halkoja takassa, kunnes mökin ilma oli lämmöstä paksua, ulkoilma pakkasesta niin ohutta, että tunki ikkunankarmien välistä. Seuraavana päivänä istuin selkä takkaan päin ja luin oikeita satuja. Lensin joutsenprinsessan kanssa. Seurasin Roverandomia kuuhun. Pieni merenneito hajosi aaltojen vaahdoksi. Grimmin veljekset jättivät jälkeensä paljon ruumiita, joita Walt Disneyn piirtäjät ovat preparoineet elävän näköisiksi.
Kun kyllästyin oikeisiin, vaikeisiin ja surullisiin loppuihin, seurasin Roverandomia Keski-maahan. Sormusten herra oli tukeni ja turvani jouluun asti. Silmarillion vei vähän enemmän aikaa. Aikuistenoikeat sadut olivat vähemmän julmia kuin lapsille tarkoitetut. Ehkä siksi, että lapset elävät julmemmassa maailmassa kuin vanhempansa.
Unessa painaudun hirven sarvia vasten ja olen keijunkeveä, keijuväkeä. Vanhat noitarummut soivat ja minä tanssin näkymättömiä piirejä lumihankeen keskellä tähtikirkasta talviyötä. Pakkanen ripustaa koivunoksille koristeita ja minä teen lumienkeliä järvenjäälle. Kun hetkeksi jään odottamaan, kuulen, miten jään pintaa pitkin hypähtelee ja liukuu hiljainen soitto. Samat rummut, jotka soivat unessani.
Kun kevät tulee, jää sulaa altani ja uin vastarannalle. Juoksen takkuhiukset hulmuten metsän ja sammalen poikki ja yli. Veri on tänään vahvana suonissani. Juoksen, kunnes on juhannus, ja metsissä tuoksuu tuore koivu.
Tanssin metsähaltioiden kanssa. Jalkani piirtävät noitapiirejä. Tanssin itseni oikeaan satuun ja lähden etsimään oikeaa satuprinssiä, sellaista, joka ei pääsisi läpi autokoulun inssistä, eikä voisi eksyä matkalla kuvauspaikalle.
Löydän itseni Keskeneräisten tarujen sivuilta. Mestari Tolkien oli ylen kohtelias jättäessään tarinaansa tytönmentävän kolmen pisteen paikan. Minusta tulee tarinan tuntematon muuttuja. Jos eksyn Tuhansien kyynelten taisteluun, huudan ehkä Kohtalon herraa, jota kohtalo hallitsee ja olen vähemmän urhoollinen haltiasoturi. Sellaiset selviävät parhaiten.
Taistelen tieni Pelennoren kentille, lahdella laulan harmaista laivoista ja purjehdin erottavien merien yli. Matkanvarrella kirjansivut kääntyvät rajusti taaksepäin ja minä putoan alkulehdille. Kun Valarin soitto taukoaa, en enää kaipaa realiteetteja. Viimeinen, mitä muistan, on satuprinssi. Matkani viimeisenä päivänä täytän kamerani muistikortin hänen kuvillaan.
Ajan kotiin ja teippaan seinät kirjaviksi hänen kuvillaan. Satuprinssi on vakavaa ilmettä ja merenharmaita silmiä. Hankkiudun eroon TV:stä, se tappaa luovuuden, se tappaa satuprinssit, palautan kirjat kirjastoon ja jatkan niin kauan kuin jaksan.
