Luku 2
Zacharias Smith
Luna hieroi hermostuneesti käsiään. Hänellä oli liemien kaksoistunti..puuskupuhien kanssa. Luna iroitti kätensä toisistaan ja alkoi purra kynsiään. Zacharias istui hänen edessään. Luna oli hermostunut..erittäin hermostunut...hän ei ollut varma pitäisikö hänen pokkansa. Mitä jos Zacharias torjuisi hänet. Se oli kyllä todella todennäköistä, mutta mitä jos hän torjuisi jollakin todella julmalla tavalla..Luna ei halunnut, että ihmiset karttaisivat häntä enemmän kun tekivät jo nyt.
Yhtäkkiä Lunasta tuntui siltä kun joku tarkkailisi häntä. Hän nosti katseensa pulpetistaja kohtasi Zachariaksen silmät hieman liian lähellä omiaan.
"Hei !" Zacharias sanoi. " Sinähän olet Luna."
"Öh tuota kyllä.." Luna änkytti.
"Niin Luna voisitko lainata mustetta..omani loppui." Puuskupuh kysyi iloisesti.
"Öh tuota..joo.." Luna sanoi punastellen. Voi luoja voi luoja. Tunnin loputtua hänen pitäisi suudella tuota poikaa ja jos hän olisi yhtä sanaton silloin niin koko hänen mahtavasta suunitelmastaan ei tulisi mitään.
Lopulta kiduttava tunti loppui ja Lunan ei enää tarvinnut katsella Zachariaksen takaraivoa. Hän ei meinannut päästä ylös pulpetistaan ja toivoi, että juttuisi jollakin taialla siihen kiinni ikuisesti. Olisi ollut helppoa perääntyä, mutta hänei voinut. Hän ei voinut enää perääntyä siinä menisi hänen ylpeytensä. Paitsi ei kukaan tiennyt suunnitelmasta. Mutta ei hän voisi elää itsensä kanssa ja hän ei pääsisi ehkä koskaan suutelemaan koskaan ketään. Tai jos pääsisi hän olisi ehkä surkea..ei ei ehkä..hän OLISI surkea joten se oli pakko tehdä.
"Neiti Lovekiva..ymmärrän jos viihdytte tässä luokassa ja haluatten juurtaa takamuksenne kiinni tuoliin, mutta toivoisin, että ette tekisi sitä koska muuten joku viaton ensiluokkalainen joutuisi kokemaan jotain erittäin epämielyttävää joutuessaan istumaan syliinne." Kalkaros sanoi ivallisella äänellä.
Luna nousi nopeasti ja pakkasi kirjat laukkuunsa ja käveli portaat ylös. Oli ruokatunti. Zachariatsa ei näkynyt missään, mutta hänellä oli tunti aikaa etsiä hänet ennen iltapäivän tunteja.
Luna suuntasi korpinkynnen pöytään ja yritti syödä jotain,mutta mikään ei tuntunut maistuvan. Ainoa mitä hänen teki mieli oli Burger Kingin hampurilaiset,mutta tuskin niitä tylypahkassa oli..
Luna nosti huokaisten päätään ja huomasi onnekseen, että Zacharias nousi puuskupuhien pöydästä...yksin. Nyt oli pakko toimia.Luna nousi täristen ylös.Hän kuuli Zachariaksen sanovan Ernielle menevänsä kirjastoon.
Luna henigtti kerran syvään ja lähti kävelemään Zachariaksen perään, mutta piti muutaman metrin välimatkaa.Luna ei voinut muuta ajatella koko matkan aikana kuin apua apua apua apua hän käveli kohti tuomiotaan.
Päästesään kirjastoon Luna kadotti pojan näkyvistään hetkeksi kunnes löysi pojan erittäin synkkien ja pimeiden kirjahyllyjen välistä. Luna hengitti kerran syvään ja käveli pojan luokse.
Poika katsoi Lunaa hymyillen, mutta hieman kysyvä ilme kasvoillaan.
"Öh hei." Luna sanoi hermostuneesti.
"Hei Luna." Zacharias sanoi ja käänsi päänsä takaisin kirjoihin.
"Hei tuota voinko pyytää sinulta yhtä palvelusta." Luna sanoi ja katsoi poikaa silmiin.
"Tuota..kai sinä voit.."Zacharias sanoi hieman hämmentyneesti.
Nyt oli Lunan "loistavan" tekosyyn vuoro miksi hän tulisi suutelemaan Zachariasta. "Niin tuota tämä on ehkä hiukan kiusallista..mutta tuota..olet mukava poika..luulisin ja no siis juttu on näin..että minun pitäisi tehdä matami Pomfreylle eräs raportti tuota...eh vastakkaisten sukupuolten välisestä kanssakäymisestä..tuota suutelusta..sain tehtäväksi suudella 4-6 luokkalaisia poikian niin voisinko..suudella sinuaa ?" Luna sanoi ja tajusi yhtäkkiä miten typerältä koko lause oli kuulostanut " Tai hei eh unohda anna olla..." Luna sanoi ja oli jo lähtemässä juoksemaan ulos kirjastosta kun Zacharias tarttui hänen käteensä.
"Eh...tuota Luna..kyllä sinä voit minua suudella..vai haluatko, että suutelen sinua?" Zacharias sanoi hieman huvittunut ilme kasvoillaan.
Luna tunsi punastuvansa."No suutele sinä minua."
Zachariaksen kädet sulkivat Lunan puolittaiseen syleilyyn. Pojan huulet olivat pehmeät ja niiden kosketus oli kevyt js hellä. Zacharias liikutti hieman huuliaan, mutta ennenkuin Luna tajusi mitään puuskupuh oli jo vetäytynyt pois.
He tuijottivat hetken toisiaan hämillään.Luna tajusi onneksi jo iroittautua Zachariaksesta.
"Öh tuota kiitos !Tämä edistää eh matami Pomfreyn tutkimusta paljon..kiitoos." Luna sanoi ja melkein juoksi ulos. kirjastosta.
No..ei se niin huonosti mennyt..enemmän kiihkeyttä olisi saanut olla. Toivottavasti seuraava uhri olisi hieman intohimoisempi. Lunan ei oikeastaan tarvinnut toivoa, että poika olisi intohimoisempi hän tiesi, että poika olisi intohimoisempi.
A/N: Arvaa kuka on seuraava?
Hitto tarviisin betan..
