Ikäraja: K-11
Genre: angst koska aihe, patetia koska James
Paritus: James/Sirius hiukan tulkinnanvaraisesti
Yhteenveto: Kohta sinä olet täällä, merten takana.Vastuuvapaus: Kaikki Pottereista tuttu on Rowlingin. Minä en omista enkä saa rahaa.
A/N: Mainio
12+ virkettä -haaste synnytti jälleen venähtäneitä lauseita ja pikkuisen pateettista pohdintaa.
Sinä superkuu
Kohta sinä olet täällä, merten takana, keuhkoissasi katoavat happimolekyylit, kasvoillasi vielä maailman tunteet, käsi ojennettuna niin kuin se viimeisen kerran ojentui. Niin me kaikki saavumme, elävinä, kiihkeinä, usein vihaisina, emme lainkaan valmiina tähän kolkkoon hiljaisuuteen, joka meitä odottaa. Me roikumme kiinni kaikessa mitä rakastimme – rakastamme, vielä hetken tulijalla on preesens mukanaan –, kaikessa maailman kullassa ja krumeluurissa, kaikessa mikä satutti ja lohdutti ja pelotti ja ylipäänsä sai meidät tuntemaan olevamme elossa.
Ja nyt on sinun vuorosi: Lontoossa on jo melkein ilta, aurinko värjää taivaan oranssiksi, kiroukset sinkoilevat seinistä, äänet ja hengitys kiihtyvät. Poskessasi on haava, joka vuotaa, mutta et huomaa sitä, tietenkään et, nyt kun tunnet niin monen vuoden jälkeen olevasi vapaa, kun tunnet ajatustesi vihdoin juoksevan kirkkaina. Sydän takoo kylkiluittesi alla, ja minä haluaisin ajatella, että sinä muistat meidät, että tämä muistuttaa sinua öistä silloin joskus. Meidän pitää elää eikä olla ameeboja, niin sinä silloin sanoit ja nauroit, kurottauduit minua kohti ja vedit minut mukaasi. Minä seurasin, tietenkin, vailla hetkenkään empimistä minä seurasin, tai ehkä sinä seurasit minua, mistä sen tietää. Silloin oli vaikea sanoa, mihin minä lopuin ja mistä sinä aloit, oliko meitä kaksi henkeä vai sittenkin yksi.
Aikaa meillä ei tietenkään ollut juurikaan, tuokio vain, vaikka emme sitä silloin tienneet. Villi, onnellinen nuoruus, ja sitten tämä tyhjyys, tämä olemattomuus, tämä naarmuinen ja sumuinen epämaailma, johon kuolleet kerääntyvät. Täällä ajatukset hidastuvat, tunteet muuttuvat tasaiseksi surinaksi, muistot keriytyvät peitoksi johon kietoutua. Tänne me kaikki päädymme, me hautausmaiden multiin painetut, krematorioissa tuhkaksi poltetut, verhojen taakse vajonneet. Täällä me tutkailemme muistojamme ja mielikuviamme maailmasta. Kadumme viimeisiä sanojamme niille, jotka eniten merkitsivät (sinulle sanoin jotain laimeaa turvallisesta kotimatkasta, enkä mitään siitä kuinka kaipasin sitä minkä olimme jo päättäneet unohtaa) ja yritämme tavoittaa viimeisen ateriamme maut (banaanisuklaakakkua olohuoneen sohvalla sinä viimeisenä iltana).
Eihän meitä tänne saapuneita oikeasti enää ole: kaikki mitä meistä on jäänyt jäljelle, on toimitettu omaisille hautakammioihin tai sukkalaatikoihin sijoitettavaksi. Hiussuortuvat, kulmahampaat, rikkoutuneet silmälasit. Niiden lisäksi elämme muiden muistoissa ja lastemme DNA:ssa. (Muistatko, kuinka viisitoistavuotiaina julistimme kumpikin, ettei meitä saa kukaan aloilleen, ja vain viisi vuotta myöhemmin sinusta tuli minun poikani kummisetä?)
Ja nyt, nyt sinä putoat, horjahdat verhon taakse, sinun matkasi tapahtumahorisontin taakse on alkanut, suru hulmahtaa taaksejääneiden ylle samalla kun sinä yrität kaikin voimin pitää elämästä kiinni. Lontooseen on laskeutunut iltahämärä, mutta sitä sinä et enää huomaa. Aika ja paikka vääntyvät, kupruilevat tasaisesta viivasta joksikin tunnistamattomaksi, sinä kiidät eteenpäin ja valut taaksepäin ja juurrut paikoillesi. Fysiikan lait rapisevat ympäriltäsi kuin korsetin hapertuvat kaarituet, ja mitä vähemmän olet siellä, sitä selkeämmin aistin sinut täällä.
Sinä hurrikaani, nousuvesi, maanvyörymä, sinä superkuu, siinä sinä nyt olet. En olisi halunnut sinun vielä antautuvan; täällä missä ei ole aikaa, on ollut helppo odottaa.
Sanat: 1. meri 2. kolkko 3. krumeluuri 4. oranssi 5. vuotaa 6. kylkiluu 7. ameeba 8. vailla 9. henki 10. tuokio 11. naarmuinen 12. tasainen 13. krematorio 14. tutkailla 15. banaani 16. toimittaa 17. kulmahammas 18. DNA 19. kumpikin 20. tapahtumahorisontti 21. iltahämärä 22. kupruilla 23. kaarituki 24. superkuu 25. antautua