Turhuuksia (S, Sirius/Remus)

[Vanilje]

Nimi: Turhuuksia
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: Sallittu
Genre: fluff, drama
Paritus: Sirius/Remus
Haasteet: Ystävänpäivähaaste IV, Ficlet300 (omavalintainen sana; 254. Turha)
Vastuuvapaus: Kaikki tunnistettava kuuluu Rowlingille. En saa tekeleistäni rahallista korvausta.

A/N: Tässä on ollut taas melkoinen jakso ettei ole saanut mitään kirjoitettua, mutta tämän sain kuitenkin raapusteltua, jee. Päätin tämän julkaista koska ystävänpäivä ja näin, vaikka en lopputuloksesta aivan satavarma ollutkaan. Ja varoituksen sanana, että tää todennäköisesti sisältää OC-hahmoja ja kaikkia mahdollisia kliseitä. Mutta eipä mulla muuta. Tämä menee annicamarialle, hyvää ystävänpäivää senkin ihana!




Remus nojasi käsiinsä Suuren salin pöydän ääressä. Oppilaita juoksenteli ympäriinsä, mutta kukaan neljästä rohkelikkopojasta ei tuntunut kiinnittävän ympäristön hälinään mitään huomiota. Sali oli koristeltu punaisen eri sävyin ja ilmassa leijui konfetteja. Ystävänpäivä, yksi päivä kaikkien muiden joukossa.

”Minun käskettiin tuoda tämä kirje Sirius Mustalle”, kuului kimittävä ääni jostakin lähettyviltä. Kaikki neljä kääntyivät katsomaan, ja heidän takanaan seisoi ensiluokkalainen poika, joka piteli käsissään kirjettä. Remus pyöräytti silmiään. Sirius otti kirjeen ja poika kipitti tiehensä, aivan kuin olisi säikähtänyt jotakin. Kiharahiuksinen laittoi kirjeen muiden jo aiemmin saamiensa joukkoon ja kääntyi takaisin muiden puoleen.

Se oli jo seitsemästoista, Remus laskeskeli mielessään. Vaikka olihan se odotettavissa, että jälleen kerran monet tytöt koettaisivat onneaan mitä Siriukseen tulee, olihan sentään ystävänpäivä. Kun siihen vielä lisättiin ystävänpäiväpostimahdollisuus, oli helppoa yrittää vaikka mitä. Joka ystävänpäivänä oli Tylypahkassa tapana järjestää posti, jonne jokainen sai halutessaan kirjoittaa, ja sitten tietyt oppilaat kävivät päivän aikana jakamassa kirjeitä oikeille henkilöille. Sirius ei kuitenkaan tuntunut kiinnittävän saamiinsa kirjeisiin juurikaan huomiota ja Remus huomasi olevansa tyytyväinen asianlaitaan, vaikka pieni mustasukkaisuus nostelikin hänessä päätään. Sitä hän ei kuitenkaan halunnut myöntää edes itselleen.

Täysin turha päivä, hän tyytyi jupisemaan itsekseen. Ei kuitenkaan ehtinyt kulua montaa minuuttia, kun Remus tunsi jonkun nykivän hihaansa. Hän kääntyi katsomaan, ja näki vieressään seisovan ehkä kolmasluokkalaisen tytön kirje kädessään.

”Kirje Remus Lupinille”, tämä sanoi, ja ojennettuaan kirjeen kääntyi lähteäkseen. Hetken Remus istui tuijottaen käsissän olevaa pergamenttia hämmästellen. Eihän kukaan koskaan kirjoittanut hänelle. Ei, hänhän oli mitä oli. Remus kääntyi takaisin pöytään kohdaten Peterin ja Jamesin kysyvät ilmeet. Silmälasipäinen virnisti. ”Keneltä sait kirjeen?”

Remus tuhahti ja mulkaisi kaksikkoa, saaden Jamesin virnistyksen leviämään entisestään. Varovasti hän avasi taitellun pergamentin ja alkoi lukea.


14. helmikuuta on aika turha päivä, eikö totta, Kuutamo? Kaikki mahdollinen hössötys saa pään räjähtämään. Eiköhän lähdetä pienelle yökävelylle kunhan noista kahdesta illalla päästään, kun ei ole kovin kylmäkään. Mitä sanot?

Anturajalka


Remus tunsi kevyen punan nousevan poskipäilleen. Etäisesti hän saattoi erottaa Jamesin kärsimättömänä tivaavaan, 'no, keneltä se on?'. Remus ei kuitenkaan vastannut. Hän nosti katseensa kirjeestä ja kohtasi Siriuksen ilkikurisen virneen. Pienesti Remus saattoi erottaa tämän iskevän hänelle silmää, ja lopulta hän virnisti takaisin. Ehkä ystävänpäivä kaikessa turhuudessaan olisi sittenkin ihan siedettävä.

[Aapo]

Voi ei! Oon ihan kyynelsilmin täällä, kiitos tästä ihanasta iltaa piristävästä yllätyksestä, tämä todella sai minut hymyilemään kuin idiootti täällä ruudun toisella puolella. Tekisi mieli tulla nytheti sinne ja rutistaa sua kovaa. Älä oo näin hyvä ja ihana ja suloinen jajaja pliis ♥ pitäiskö tätä pystyä kommentoimaankin, kun ainoa mitä mieleen tulee on lähinnä sekalaista ihkuttamista ja epämääräistä itkunsekaista naurua. Eli nyt kiitän sinua mitä nöyrimmin näin ihanasta ja suloisesta ficistä. Pus.

Sirius/Remus on aina ihanaa. Kaksikko kun sattuu kuulumaan yksiin suosikkiparituksistani, hih. Tässäkin he olivat mielestäni oikein IC:eitä, Sirius suosioineen ja Remus syvällisine ajatuksineen ystävänpäivän turhuudesta. Tässä kohtaa toki samaistun ficciin, sillä vaikka hyvät ystävänpäivät aina kavereille toivotankin, niin imo ko. juhla on musta lähinnä vaan kaupallista ja tekopyhää : D ihanasti tämä oli tässä puettu sanoiksi ja olin ihan aww täällä kun tuo kaksikko oli niin suloinen. Nyt vaan tuli mieleen et mitähän kuutamo(lol)kävelyllä mahtaakaan tapahtua ; ) ?

Ooh sun kirjotustyylikin oli tosi ihanaa, mukavaa ja rentoa luettavaa. Tarina ei töksähdellyt missään kohtaa vaan sujui mukavan soljuvasti loppuun asti. Tätä oli erittäin ilo lukea, sillä sä vaan olet ihan mahdottoman ihanan hyvä kirjoittaja. Pus vielä kerran.

Ehkä ystävänpäivä kaikessa turhuudessaan olisi sittenkin ihan siedettävä.

Sinä teit tällä ficilläsi ystävänpäivästäni siedettävän ja jopa ihan mahtavan ♥

Kiitos vielä miljoonasti ja anteeksi siitä, että tämä kommentti jäi vhään asiaköyhään ihkutteluun, muttakun oot vaan niin vallan suloinen, my darling ♥

[Zam]

Pitkästä aikaa luen Sirius/Remusta, ja näköjään varsin söpöä sellaista. ♥

Koko teksti oli vaan kerrassaan ihanaa luettavaa, sujuvaa ja virheetöntä. Ystävänpäivä oli varsin uskottava vaaleanpunaisuuteneen (nyt en kyllä älyä, miten tuo sana kirjoitetaan oikein) ja viestinviejineen. Ihan Siriuksen tyyppistä saada kasa kirjeitä, hih Remuksen mustasukkaisuus oli söpöä.

Niin, mitäköhän siellä kuutamokävelyllä sitten tapahtuikaan..? Loppu nostatti kyllä hymyn suupielille, voi aww miten söpö ficci, sopivan vaaleanpunainen. Anteeksi lyhyt kommenttini, mutta kiitos kaunis tästä ficistä; jäänkin tästä arvailemaan, mitä sitten siellä pienellä viattomalla yökävelyllä tapahtuikaan... hih aww kiitos. ♥

//Varjuska, ahaa, noinhan se sana menee! Hii, kiitos (:

[Varjuska]

(Zam, miten olisi ööö vaaleanpunaisuuksineen? : DD suomen kieli on uskomatonta.)

Aww Siriä ja Remppaa ♥ Sori, en mäkään varmaan tullut tänne muuta kuin ihkuttamaan, anna anteeksi etukäteen (:

Itsekään en noihin ystävänpäivä-ihmisiin oikein lukeudu, mutta tässä ficissä on jotakin sellaista, joka lämmitti ihanasti vatsanpohjaa. Remus on ihastuttavan inhimillinen ajatellessaan, että ystävänpäivä on turha, mutta on kuitenkin salaa ehkä vähän kateellinen ystävälleen, jonka suosio korostuu entisestään tällaisina päivinä. Ja oi, kuinka klassisen romanttinen veto Siriukselta kutsua Rempsu yölliselle kävelyretkelle.

Tyyliltään tämä oli mukavan selkeä ja soljuva, vaikka itselläni auttamatta pistää silmään, jos kirjoittaja käyttää sellaisia ilmaisuja kuin 'mustatukkainen' tai 'silmälasipäinen'. Mutta nämä ovatkin kirjoittajan henkilökohtaisia tyylivalintoja, joten eipä mulla niihin ole pahemmin sanomista : ) Jees. Tykkäsin paljon tästä, kiitoksia tästä ihanuudesta. Nyt saatan nähdä ja ajatella pienen hetken vaaleanpunaisia asioita.
- V.

[Vanilje]

annicamaria, oh. ♥ Pitäiskö tässä nyt osata sanoa vielä muka sanoa jotakin? No ainakin sen verran sanon, että esim kuolin siun kommentille ihan totaalisesti! Taisin hihitellä täällä aika typerästi ja kestovirnuilla seuraavat pari päivää sen lukemisen jälkeenkin. Ja oikeestaan nyt kun luin tuon uudelleen niin sama reaktio, vieläkin. Senkin : D Hienoa kuulla että sain tämän ficin avulla ystävänpäivän tuntumaan kaikesta kaupallisuudestaan huolimatta siedettävältä. ♥ Ja on se vaan kyllä totta että tämä kaksikko on vaan niin hellyttävä kaikkine kujeiluineen! Hmm, jaa-a, ehkäpä jokainen voi itse päättää mitä siellä kuutamokävelyllä sitten lopulta tapahtuukaan... ; ) Grr. Kiva muuten että noi hahmot oli sopivissa määrin IC, aluksi kun nimittäin pelkäsin että menis vähän kliseeks tuo asetelma, mutta hyvä ettei niin käynyt. Niin ja ihana kuulla että teksti näin muutenkin oli ihan sujuvaa! Kun oon tosiaan ollu vähän jumissa mitä kirjottamiseen tulee, niin hyvä ettei se kuitenkaan tekstistä liiaksi näkynyt. Kiitos vielä kerran ihan hurjana kommentista, senkin suloisuus. Ja oikeestaan miekin voisin tulla sinne ja rutistaa sinuu, kultainen. Pus. ♥

Zam, kiitos söpöstä kommentista! Jotenkin halusin tähän sellaisen höpsön tunnelman, söpön, mutta niin että sieltä kuitenkin paistaa se tietty turhautuneisuus ystävänpäivää kohtaan. Ja mustasukkaisuus toki mukaan, vaikka taisi Remuksenkin ystävänpäivä päättyä ihan parhain päin. Jaa-a, mitähän sitten kuutamokävelyllä mahtaakaan tapahtua, sen päättäköön jokainen itse...  ; )  Kiva muuten kuulla että teksti oli uskottavakin, kun jotenkin itse tykkään enemmän juuri mahdollisimaan realistisista teksteistä. Vaikka en nyt jokaikistä pikkuseikkaa tarkasta ja sillä tavalla viilaa pilkkua ja näin, mutta ehkä tajuat pointin. (: (toki joskus voi olla ihan hyväkin kirjoittaa jotain epärealistista ja överiäkin) Mutta hei, kiitos kommentista, hienoa kuulla että pidit tästä! Miekin pidin siun kommentista. ♥

Varjuska, ooi, kommenttisi lämmitti mieltä oikein kovasti! Kiva kuulla että tämä sai aikaan pientä kutittelua ja pienen aww-fiiliksen, vaikket noin muuten ystävänpäivästä juuri välittäisikään! Onhan se toki aina hienoa kuulla että joku on tekstistä pitänyt jä niin päin pois. : ) Ja joo toi yks seikka minkä mainitsit, taitaa olla vähän makuasia. Tai siis kun miulla taas vähän särähtää jos koko ajan vaan käytetään jostain henkilöstä 'hän' tai sitten ihan vaan nimeltä. Jotenkin se alkaa vaan vaikuttaa liian tönköltä kun itse muutenkin tykkään enemmän kuvailluista teksteistä jne. Mutta kukin varmaan tyylillään tässäkin kohtaa. : ) Kiitos vielä kertaalleen kommentistasi, se piristi! ♥

[nnora]

Oi, söpöä S/R:aa. Jollain tapaa pidän Sirius/Remus-ficeistä, mutta välillä taas kaikki S/R-ficit ottaa päähän, välillä vain osa S/R-ficeistä. Tämä kuitenkaan ei ärsyttänyt ja tämä oli söpö, vaikka varsinaista yltiöfluffia tässä ei ollutkaan mielestäni.

Remus oli suloinen mustasukkaisena ja tosi IC ja Remusmainen. Sirius oli myös IC ja voin kuvitella hyvin, että häntä on yritetty ystävänpäivinä piirittää kortein. Välillä on jotekin kiva lukea tälläinen ficci, jossa James ja Peter (ilmeisesti?) eivät tiedä Siriukesta ja Remuksesta(välillä mua ärsyttää sellaiset ficit, joissa on S/R ja sitten James ja Peter on niin ok asian kanssa ja iloisia jne. eikä suhde vaikuta mitenkään).

Kerronta kuulosti mukavalta ja ficci oli tosi suloinen. Kirjoitusvirheitä en hoksannut, mutta osan virkkeistä olisin pätkäissyt useammaksi, jotkut olivat ehkä hitusen turhan pitkiä.

Joka tapauksessa, otsikko ja idea ja hahmot ja koko fic oli kaunis ja suloinen, pidin tosi paljon! Jamesin tivaaminen oli hauskaa ja Siriuksen viesti Remukselle oli tosi Siriusmainen ja... no, ihan sen tyylinen! Tämä oli sopivan pituinen, jos tässä olisi pituutta ollut paljonkin lisää erilaisen miljöökuvailun ja tyhjänpäiväisten tapahtumien muodossa, tämä olisi saattanut mennä turhan pitkäveteiseksi, mutta nyt tämä oli juuri sopivan pituinen!

Kiitos piristävästä lukemisesta!

[Letizia]

Tämä oli todella suloinen mutta ei liian imelä. ^^ En juuri välitä ystävänpäivästä, ja tuohon Remusin jupinaan on helppo samaistua - jupinassa taitaa olla mukana hitunen kateutta.

Molempien hahmot ovat minusta hyvinkin IC. Tästä lyhyestä tekstistä tulee mukavasti ilmi sellainen vaikutelma, että Remusin ja Siriuksen suhde on siinä vaiheessa, ettei kumpikaan oikein tiedä ovatko vain kavereita vai kenties jotain muuta. Siriuksen kirjelappunen on toverillinen mutta monitulkintainen - jos Remus ei olisikaan ollut kiinnostunut, niin Sirius olisi voinut sanoa vain, että turha päivä mikä turha päivä, eikä hän lapulla muuta tarkoittanutkaan. Mutta eihän se yökävely tietenkään niin mene.

[Sukkula]

Aww, tosi söötti! Tykkäsin hirveesti, oli justiin sellanen mun makuun~~